Arjen parhaat

Olen jo pitkään yrittänyt esitellä niitä asioita, esineitä tai tuotteita jotka ilahduttavat, parantavat tai helpottavat arkeani. Mutta en ole saanut aikaiseksi. Arki on semmosta. On niin paljon arkisia, ja myös erittäin epäarkisia, asioita hoidettavana, ettei ehdi ehdi edes laittamaan hyvää jakoon. No nyt laitan!

Aloitetaan lempparihaudukkeistani, jotka on valmistanut Clipper.

Detox ja Sleep easy.

Kerään nestettä, toisinaan hyvinkin paljon. Varsinkin sinä aikana kuukaudesta. Enkä pidän siitä pöhöttyneestä ja turpeasta olosta yh-tään. Mutta onneksi ei tarvitse. Clipperin Detox -haude toimii ihan oikeasti. Sitä voi juoda kuumana tai kylmänä, se on hyvää, ja se pistään nesteet liikkeelle. Viuh!

Olen toisinaan huono nukkumaan. Tai huono saamaan unta. Nukuttaa, mutta kun laitan silmät kiinni, ajatukset viuhuvat päässä tuhatta ja sataa. Uni ei tule. Clipperin Sleep easy sisältää mm. kamomillaa ja kanelia, maistuu halaukselle, ja jos nautin sitä mukillisen tai kaksi ennen nukkumaanmenoa, on unen saanti helpompaa.

Sukkanipsut.

Seuraava arjen pelastaja on Supi Sukkanipsu (kyllä: Supi). Nipsut varmistavat, etteivät sukat eksy pareistaan. Nipsujen värikoodeilla voi pitää huolen, että oikea sukka löytää oikean omistajan kaappiin (minulla on punaiset, keltaiset ja valkoiset, kanssa nipsuilijalla siniset, vihreät ja mustat). Ja mikä parasta, ne säästävät järjettömän määrän tilaa kuivaustelineessä. 40-50 cm levyiselle kuivausnarulle mahtuu nipsujen avulla yli 15 paria sukkia. Kelaa hei!

Suoladödö.

Sen lisäksi, etten nuku, hukkaan sukkiani ja turpoan, hikoilen aika paljon. Ihana nainen. Vaadin deodoranteilta paljon. Mutta jos meikäläinen, Hiida Hiikikainalo, voi käyttää suoladödöä, niin sitten voi moni muukin. Ja syitä vaihtaa myrkkymömmöt luonnolliseen suolaan löytyy vaikka kuinka paljon. Jokainen lukekoon itse.

Myönnän, ettei suolakivi ole ainoa deodorantti jota käytän, mutta se kuuluu silti vakikalustoon. Suosittelen kaikkia edes kokeilemaan. Kivi kestää kauemmin kuin mikään muu deodorantti, se ei sottaa vaatteita eikä sen tuoksu (mikä tuoksu?) riitele muiden hajusteiden kanssa. Eikä se aiheuta syöpää.

Arjen parhaita löytyy lisää, mutta en nyt esittele kaikkia kerralla. Parasta jaksaa odottaa.

Reenikamat - Väriä elämään

Odotin tänään, että lämpötila vähän laskee, ennen kun lähden lenkille. Ja hopsansaa, alkoi sataa. Pyykit oli tietysti ulkona narulla kuivumassa. No, nyt ne on ulkona kastumassa. Eisevväliä.

Lämpöasteet laskivat 6 yksikköä muutamassa kymmenessä minuutissa, ja vihdoin pääsin lenkille. Oli hyvä lenkki, vaikka hieman tahmea. 40 minuutin peruskuntojauhanta tuntuu nykyään ihan pikajuoksulta, viikonloppuna on jaksettava vielä 90 minuutin hippalointi.

On se ihmeellistä mitä saa aikaan jos päättää niin. Puolimaraan valmistautumista on jatkunut nyt kuukauden, ja olen tehnyt joka lenkin, joka juoksuohjelmaan on merkattu. Jopa lomaviikolla! Inhottavinta oli, kun kampesin itseni ylös mökiltä loma-aamuna herätyskellon soittaessa, ja lähdin nälkäisenä aamulenkille. Matkalla ihmettelin tahdonvoimaani, en tiennyt, että sekin on käynyt salilla.

Jos sisko ja äiti mäksyttivät viime viikolla lenkkiromujen värin puutetta (oli mustaa mustan kanssa), tilanne korjaantui tänään. Keltaista, pinkkiä, violettia, tumman violettia (kuvan sininen paita on tumman violetti, ei sininen)… enää puuttui vihreä hiuspanta.

Ja jalassa oli juoksushortsit. Kyllä. Siiri "Reitevä" Tammisto taipui kuumuuden alla ja veti jalkaan trikooshortsit. Saa vähän läppästä, oli se rumaa. Mutta olkoon!

Jatketaan samaan malliin. Vielä on juoksulenkkejä ja värikkäitä reenivaatteita jäljellä. 

Hei hei, rillipiru

Vuosien odotus loppuu: perjantaina 21.3. minulle tehdään silmien laserleikkaus.

Vaikka minulla on ollut silmälasit yli 10 vuotta, en oikein koskaan ole tottunut käyttämään niitä. Ne on tiellä, välillä epämukavat, menee huuruun, unohtuu jalan alle, ilmankaan ei näe kunnolla, mutta kanssa on tylsää meikata.

Töissä, tietokoneen ääressä, jättiläispleksien kanssa vielä pärjää. Toki niitä saa olla putsaamassa kokoajan. Ja välillä pitää olla hetki ilman, jotta saa nenänvarren sormien väliin hierontaan. Mutta harrastuksissa silmälasit ovat tiellä. Ja nyrkkeilyssä suorastaan vaaralliset: kakkulat nakkaantuvat naamalta, joko toisen tai omien nyrkkeilyhanskojen toimesta.

Piilolinssejä olen tykännyt käyttää. Mutta ne ovat kalliita. Ja lieneekö syy koneellisen ilmastoinnin, mutta talvisin silmäni kuivuvat liikaa piilolinssien kanssa.

Mutta kohta tämä loppuu. Kävin tänään esiselvityksessä kuuntelemassa riskit ja kertomassa huoleni. Ja varaamassa ajan Silmäaseman Silmäsairaalan leikkaukseen alle 2 viikon päähän. Leikkaukseni tekee tämä mies, DrJ. Luottavaisin mielin annan sarveiskalvoni tämän miehen ja saksalais-sveitsiläisen laserkoneen käsiin.

Laserleikkauksen jälkeen elämä jatkuu hyvin nopeasti hyvin tavallisena. Tosin kontaktilajeja ei saa harrastaa muutamaan viikkoon, jottei kävis mitään. Eli nyt on seuraavan 10 päivän aikana pakko käydä paukuttamassa säkkejä ja tyynyjä oikein kunnolla, parin viikon edestä.

Hei hei, rillipiru.

Varoitan kanssamatkustajia jo etukäteen: Siirin silmämeikkileikit tulevat räjähtämään käsiin. Hip hei rajaukset ja varjostukset. Huraa!

Tekstiiliurheilija

Mistä lähtien pitkäkalsaripaidat ovat olleet näin hyvännäköisiä?

Helly Hansen Dry-kalsaripaita. 

Missä rumuus? Missä nämä-ovat-ihan-uudet-mutta-näyttävät-vaarilta-perityiltä -materiaalit?

Ja katsokaa näitä trikoita! Jos hinta ei olisi satanen ja vähän päälle, olisi nämä jo minun. MINUN!

Nike Pro Magical Kaleidoscope (kuva täältä).

Laserleikkaukseen säästäminen on välillä todella vaikeaa. Koska kivoissa reenivaatteissa kekkulointi on yksinkertaisesti kivempaa kuin tyhmissä. Ja huono reenifiilis voi muuttua hyväksi, kun saa laittaa jalkaan pinkit lenkkarit. Ja koska alennuksessa on samat treenipöksyt, jotka on jo todettu huippuhyviksi voittajahousuiksi, mutta eri kuosissa.

Ja entisestä huhtikuussa kolminkertaistuva työmatka sujuisi ihan takuulla jouhevammin, jos alla olisi uusi polkupyörä. Pakko se on myöntää: valmistumismotivaatiokassini on vaihtumassa motivaatiopolkupyörään.

Nastarenkaat alle

Katsokaa kuinka hienot lenkkarit sain (Mummulta) syntymäpäivä- ja joululahjaksi! Miten Mummu tiesi?

 

Kyllä kelpaa! Merkki on tuttuputtu Inov-8 ja malli Oroc 280. Lenkkarit ovat erittäin joustavat ja kevyet, mutta nastapohjan lisäksi talvikelpoisuutta tuo kesälenkkareita paksumpi kangas. Ei nämä mitkään toppalenkkarit ole, pakkasella varpaita paleltaa lenkin alussa. Mutta koska niillä voi askeltaa talviteillä kuten peruslenkkareilla, ilman apua-mä-kohta-liukastun-täytyy-varmaan-töpötellä-reidet-jumiin -askelia, rullaava askel lämmittää varpaatkin.

 

Tammikuun tavoite 30 minuutin 5k:sta on jäi haaveeksi. Nyrkkeily- ja kuntosalireenit osoittautuivat niin rankoiksi, ja pakkanen oli niin kova, että lenkkejä taisi tulla tehtyä vain kaksi. Pitäisiköhän etsiä keväälle jokin sopivan lähellä järjestettävä ja rento juoksutapahtuma, jossa voisi yrittää uutta ennätystä? Ja käydä (satunnaisilla) lenkeillä vain fiilistelemässä (eli juoksemassa just niin lujaa kuin sillä hetkellä tuntuu, ilman tavoitteita)?

 

Varusteista ei talvilenkkeily nyt ainakaan ole kiinni. Irtoaako persus sohvalta, se onkin sitten eri asia.

Tee-se-itse: Kuulokejohtoreikä ulkoilutakkiin

Minulla on hyvä ulkoilutakki. Tai siis monta, mutta nyt keskitytään tähän yhteen. Se on lämmin, pitää tuulta ja vettäkin tarpeeksi hyvin. Se hengittää ja päästää kosteutta ulos. Siinä on vetoketjulliset taskut ja se on pinkki.

Takki: ihana.

Mutta tänään, ulkoillessani pitkästä aikaa pakkassäällä, muistin, ettei sen taskuissa ei ole kuulokkeiden johdolle reikää. Siis sellaista reikää, joka mahdollistaisi kuulokejohdon pitämisen lämpimässä takin sisällä, mutta soittimen pitämisen "ulkotaskussa", jotta sitä voi räplätä lenkillä avaamatta takkia.

Päätin tehdä reiän itse. Ja ottaa kuvia todisteeksi. Joten tässä teille Hiirenvimman ensimmäinen Tee-se-itse-postaus.

Tarvikkeet: puukko, jesaria ja mainoslehtinen.

Jos minulla olisi ompelukone tai esim. liimakangasta, olisin tehnyt reiän vähän eri tavalla (eli vaikeammin ja kenties huolellisemmin). Mutta kun ei ole, niin tein reiän, noh, miehekkäästi, tarvikkeina ainoastaan jesaria (a.k.a. jeesusteippi a.k.a. ilmastointiteippi), puukko ja vanha mainoslehtinen.

Ensin teippasin noin 4 x 4 cm palan jesaria taskuun, takin sisäpuolelle. Ennen teippaamista tarkistin, että kohta on järkevä: eli kumman käden tasku, korkealle vai matalalle, kuinka lähelle taskun suuta (tai onko millään näistä väliä). Sitten laitoin mainoslehtisen taskun sisälle alustaksi, ja leikkasin puukolla jesarin keskelle naftin 2 cm reiän, joka läpäisi sekä jesarin että taskukankaan, mutta ei muuta. Ja siinä se sitten oli. Valmis viidessä minuutissa (sisältäen toimituksen dokumentoinnin).

Vaihe 1: asettele pala jesaria paikalleen. Noin 4 x 4 cm pala riittää.

Vaihe 2: leikkaa puukolla reikä. Muista laittaa mainoslehtinen taskuun alustaksi, jotta läpäiset vain taskun sisäkankaan (etkä koko takkia).

Valmis.

Kyllä mun kuulokejohdon nyt kelpaa!

 Reiän käyttöohje.

Hyviä lenkkejä!

PS. Huomasin myös, että Runrunrun-lenkkisoittolistani on selvästi pimeän vuorokaudenajan lista. Yhtään ei sopinut biisit valoisalle lenkille. Ei edes Britney Spearssin I'm a slave 4 U, jonka alkaessa olin ensin ihan "whaaat", ja sitten "no ite oon sen listalle lisännyt", ja lopulta vaan "ha ha haa". Jos et muista millaista kakkaa se Aim ö sleiv on, tsekkaa tästä.

En suosittele

Valio ProFeel Mansikka proteiinirahka on pahaa. Se voitti proteiinin määrässä vieressä nököttävän Lohkeava Mustikkajugurtin, kun metsästin yliopiston kirjaston kahvilasta välipalaa. Mutta yäk! Maku on jauhoinen ja äitelä. Ja tämä kommentti tulee proteiinijauhovalmisteita käyttävän suusta.

No, siinä on 5% sokeria ja vain 3% mansikkaa (fakta, jonka huomasin vasta kun olin jo repäissyt kannen auki). EU hei, voisitko puuttua tämän tuotteen nimeen ja vaatia sitä muutettavaksi ProFeel Sokeri proteiinirahkaksi?

Mitä tästä opimme? Ei ole maustamattoman rahkan ja jugurtin voittanutta. Marjat kannattaa syödä omasta pakkasesta, ei aromina mössön kyljessä. Ja, kaikki mitä mainostaja myy meille "terveellisenä" tai "hyvinvointina" on kakkaa. Kyllä, KAIKKI!

Motivation station

Öh kuinka typerä otsikko. Mutta se tuntuu suussa hauskalta. Asiaan!

Viime viikkoina on tapahtunut kaksi asiaa (tai siis monta mutta kaksi joilla on merkitystä tässä postauksessa):
a. sovin aloittavani gradun elo-syyskuussa, teen sen aiheesta josta työnantajani haluaa, aihe liittyy projektityöskentelyyn, ja
b. Lumi-shopissa on taas alennusmyynnit.

Tapahtumasta a johtuen valmistumiseni ensi keväänä Filosofian maisteriksi on lähestulkoon varmaa. Kursseja on käymättä enää muutama, pari opintopistettä sivuainetta ja yksi pakollinen maisteriohjelman kakkakurssi. Ja gradu.

Tapahtumasta b johtuen muistin taas kuinka hyvältä näyttää Lumin (vai onko tuo Mahnin) Arthur Travel Wheeler -laukku. Olen jo vuosia halunnut hipaista lentokentillä kanssamatkustajien nahkaisia lentolaukkuja. Sellaisia joiden nahka on pehmeää ja tuoksuu hyvälle, jotka ikääntyvät kauniisti, kantavat kilometrit vaivatta. Ja sitten löysin sellaisen laukun kaupasta, rakastuin. Mutta yhteiselomme esteenä on (ei sukujemme paheksunta, vaan) muutama sata euroa. Tai pitäisikö sanoa esteenä on muutaman sadan euron puutos.

Yo dealer, where is my Wheeler?

Edellisen tutkinnon suoritettuani minun piti antaa itselleni valmistujaislahjaksi tatuointi. En ole saanut vieläkään aikaiseksi, sillä en ole ollut täysin varma mitä haluan itseeni ikuisesti piirrettävän. Mutta nyt tiedän ihan tasan tarkkaan millä palkitsen itseni toisesta tutkinnosta: Filosofian maisteri Siiri Tammisto saa ostaa itselleen Arthurin elämän(matka)kumppanikseen.

Jos Arthur ei motivoi kirjoittamaan johdantoa, tappelemaan tekstinkäsittelyohjelman kanssa sivunumeroista ja istumaan viimeisetkin kakkakurssit läpi, niin en tiedä mikä. Eyes on the prize! Arthurin kanssa me sitten juomme punaviiniä lentokentän baarissa, suimme filosofiaviiksiämme ja olemme kuin ainoat jotka ymmärtävät koko maailmassa.

Kassikaupalla laatukamaa

Rentoudutko lukemalla kirjoja? Oletko juuttunut tuttuihin kirjailijoihin? Kaipaatko jotain uutta ja yllättävää?

Kokeile yllätyskassia! Yllätyskasseihin ovat kirjastontädit, nuo kirjastojen koulutetut asiakaspalvelijat, koonneet teemoittain teoksia sinua varten. Yllätyskassi voi siis sisältää kirjojen lisäksi myös äänikirjoja, lehtiä, elokuvia tai musiikkia.

Oman yllätyskassini kävin lainaamassa Sampolan kirjastosta. Teemaksi valitsin Euroopan reunalla. Yhden CD-levyn lisäksi kassi sisälsi kuusi kirjaa, joista ehdin tenttien lomassa lukea kaksi kokonaan ja selaillen yhden. Teema oli ehkä inasen raskas iltapalalukemiseksi, mutta en olisi ikipäivänä törmännyt kyseisiin teoksiin ilman yllätyskassia.

Kipikapi kirjastoon kesälomalukemisia hakemaan!

Tohvelisankari

Pink, it's not even a question!

 

 

Olen pinkki-keltatossuinen tohvelisankari! Mahtavan värin lisäksi ne tuntuvat ihanilta jalassa ja edustavat lenkkarisuunnittelun huippua.

Katsokaas muuten kuinka iloinen värikirjo tossuja osallistui Sappeen mäkijuoksuun.

 

Lenkkarit - väriä elämään!

Tuhatjalka

 

 

Olen pärjännyt minimaalisilla balettitossuillani kaikissa sisäliikuntaharrastuksissani viimeisen vuoden aivan hyvin. Kunnes toukokuun alussa astelin Poltteelle ja Cross Training -peruskurssille. Ihan hyvin niillä kangaspaloilla pärjäsi, mutta viimeistään boxhypyn kohdalla aloin kaipaamaan jalkojeni alle kengänpohjaa.

Nämä...

Tein supertieteellistä internet-tutkimusta parhaimmista Cross Training ja painonnostolenkkareista ja useammassa kuin yhdessä lähteessä kehuttiin Inov-8 -merkkisiä jalkineita. No sehän sopii! Viimekesänä ostamani maailman parhaat lenkkarit ovat vakuuttaneet minut merkin erinomaisuudesta ja tiedän jopa kokoni. Hip hei ja verkkokauppaan!

...vai noi?

Parhaan valikoiman (ja ilmaisen toimituksen ja palautuksen) löysin Footwayn verkkokaupasta. Klikiti klik ja kaksi tarkkaan valitsemaani paria aloittivat matkansa luokseni. Toimitus oli nopeaa, kengät olivat postissa noin kahden arkipäivän kuluttua tilauksesta.

 

Molemmissa tossuissa on käytännössä ei-yhtään pohjaa mikä auttaa pitämään hyvän otteen lattiasta. Ja koska tossuista puuttuu kantapäänkorotus, ei niiltä "tipahda" ja nilkat säästyy muljahtamisilta. Ja katsokaa nyt mitkä värit!

Nyt täytyy enää päättää kummat minä haluan.

Sovituskopissa

Minulla on kallis vaatemaku. Rahatilanne ei kuitenkaan anna myöten hard core shoppailua. Tykkään kierrellä kaupoissa, hypistellä. Mutta ostopäätöstä tehdessäni yritän aina ajatella onko kyseinen vaate juuri sitä mitä olen pitkään jo hamuillut. Toisaalta jos löydän jotain erityisen hyvää, saatan ostaa samaa vaatetta useamman kuin yhden.

Vaatekaapistani löytyy tämä paita 2 x valkoisena, 1 x punaisena ja 3 x mustana.

Jumppavaatteet ovat hankala sijoituskohde. Tiedän hyvien urheiluliivien merkityksen, ei tarvita montaa pomppua huonoilla liiveillä ja merkitys on ns. tuntuva. Ja hyvät pomppuliivit maksaa auttamatta vähintään 50 euroa. Mutta olen pihi ostamaan mitään muita liikuntavaatteita. Liikun huononakin viikkona vähintään 4 tuntia, usein peräkkäisinä päivinä. Joten urheiluvaatekertoja pitäisi löytyä kaapista enemmän kuin yhdet. 

Muutokset vaatekoossa ja liikunnan määrä (eli vaatteiden kova kulutus) ajoivat minut ostoksille, tarvitsin uudet jumppahousut. Etsin kireitä housuja joihin muhku bootyni mahtuu, joissa on mukava liikkua ja jotka ovat kivan näköiset. Mission impossible siis.

No ei aivan! Yllättävän hauskoja pöksyjä löytyi, ja kahlasin siis vain alennusrekkejä.

Ensimmäiseksi sovitin Niken täyspitkiä trikoita, joissa oli musta, mattapintainen takapuoli, mutta etupuolella oli kultainen kangas peitetty reikäkankaalla. Lopputuloksena oli kultaisena hohtava ja todella eläväinen pinta. Hauskat byysat, mutta housujen pituus ja turhan selkeästi erottuva keskisauma eivät olleet ihan perrrfect.

Diskopers... eiku diskopallo!

Adidaksen saumattomat caprit ihastuttivat materiaalillaan, värillään ja fiiliksellä. Kipikipi kassalle. Olisi vain pitänyt muistaa kultainen sääntö: kokeile vaatetta myös yhtä kokoa pienempänä. Heti ensimmäisissä balettireenissä housut osoittautuivat liian isoiksi, jouduin nykimään niitä ylöspäin liian monta kertaa. No, onneksi siskolle kelpaa.

Kopissa...

...ja netissä adidas.fi.

Lähdin ostoksille oikeastaan löytääkseni yhdet tietyt housut. Näin ne internetin ihmemaassa, jonkun hemaisevan bloggarin päällä ja ihastuin. Hauska ja epämääräinen kuvio hämäisi varmaan huonotkin kinttumöykyt hyviksi. Löysin ja sovitin housuja kaupassa, mutta ymmärsin kokeilla saman valmistajan samasta Tight fit -mallista yhtä kokoa pienempiä housuja. Ne menivät jalkaan ongelmitta, joten tiesin pienemmän koon olevan parempi. Mutta juuri näistä housusta ei sopivaa kokoa enää löytynyt.

Voittajahousut: Nike Legend Tight Fit

Etsin housuja lopulta noin viidestä urheiluvaateliikkeestä, mutta no luck. Onneksi on internet! store.nike.com ja klikiti klik. Housut maksoivat Niken verkkokaupassa vähän vähemmän kuin muualla, mutta postikulujen jälkeen maksoin housuista noin 5 euroa enemmän nyt kuin mitä olisin maksanut jos olisin löytänyt ne kaupasta.

Aivan sama, ei haittaa! Täydellinen istuvuus, mukavan korkea vyötärö, hauska kuvio ja napakka materiaali (on muuten 50% kierrätetyistä matskuista valmistettu).

Samalta reissulta löytyi myös uudet kesähousut. Vaikka olen monta kesää peräänkuuluttanut löysien "poikapöksyjen" perään, en silti heti lämmennyt näille G-Starin lökäpöksyille. Väri oli muka väärä ja malli liian kummallinen.

Mutta kierrettyäni hetken kaupungilla totesin, että nämä olisivat juuri ne housut, joita olen etsinyt: löysät ja poikamaiset mutta silti istuvat siitä mistä pitää. klassiset väritykseltään jotta niihin voi yhdistää vaikka valkoisen kaulus- tai t-paidan ja asiallisen yläosan ja siistien nahkakenkien kanssa toimisto- ja asiakaskelpoiset.

Ja mikä tärkeintä: ne ovat vähän hassut. Kesä, anna tulla vaan! Näistäkin housuista ostin kahdesta sovittamastani koosta ne pienemmät.

Mitä tästä opimme?
1. sovita aina kahta rinnakkaista kokoa
2. hyvää jaksaa odottaa

Sankarihommiin!

Tammikuussa oli reenit. Kolme varttia tuskaista kantamista, kyykkäämistä, punnertamista ja portaiden juoksemista ylös ja alas. Brutaalia. Hikistä. Hauskaa. Ja kun homma oli ohi, pyysin että vielä vähän jatkettaisiin, kokeiltaisiin leukoja ja käsillä seisontaa.

Mikä saa väsyneen ihmisen pyytämään lisää? No se typerä inspiraatiovideo, jossa se teinimimmi tekee ihan hulluja juttuja: leukoja, maastavetoja, punnerruksia käsillä seisten... Mäkin haluan vetää viisi leukaa ja työntää edes yhden käsilläseisontapunnerruksen. Se mimmi todistaa että pienikokoinen nainen pystyy kaikkiin niihin juttuihin. Joten miksi en minäkin?

Mausis Fitocracyssa.

Mikä motivoi ihmisiä? Kaikilla on omat triggerinsä. Mulle on ihan sama mikä saa ihmisen toimimaan. Mutta pointtihan on siinä, että keksii mikä itteensä liikuttaa. Ja käyttää tietoa hyväkseen.

Fakta: olen tavoitteellinen ihminen. En kilpailuhenkinen, vaan tavoitteellinen. Muiden suoritukset eivät juurikaan kiinnosta, ei mun tartte olla parempi kuin muut. Haluan voittaa vain itseni, näyttää itselleni että pystyn, tehdä mitä olen suunnitellut.

1 1/2 tuntia pilatesta, 351 pistettä., riitti nousemaan 9 levelille! I'm Awesome!

Tammikuun reenien lopuksi venyteltiin, jauhettiin dadaa. Reenikaveri, joka on todella kilpailuhenkinen, maratoonari, kertoi jostain nettisivusta (ja älypuhelinsovelluksesta), jonne voi kirjata reenaamiset: Fitocracy.com. Luulin, että sivusto olisi kuten heiaheia. Mutta ei, se olikin paljon, paljon enemmän. Meikä löysi sieltä motivaatiota.

Osa sivuston toiminnasta on ihan sellaista perus reenien kirjaamista, muiden stalkkaamista ja oman edistymisen seuraamista. Mutta näiden asioiden lisäksi joka reenistä saa pisteitä ja pisteitä keräämällä nousee leveleitä ylös päin. Mutta ehkä hauskin juttu on Questit.

Tähän mennessä saavutetut sankarihommat.

Quest sisältää tietyn määrän tiettyjä liikkeitä jotka pitää tehdä tietyssä ajassa. Ensin valitaan quest, aktivoidaan se. Ja kun on tehnyt hommia ja kirjaa reenin ylös, osaa Fitocracy katsoa sopiiko tehty työ johonkin aktiiviseen Questiin. Ja jos sopii, jos homma on hoidettu, Quest suoritettu, saa lisäpisteitä. Ja taas on Awesome!

Osa Questeistä on ihan hulluja, kuten Teräsmies triathlon. Mutta sitten on kaikkea sellaista vähän iisimpää. Esimerkiksi Widowmaker, 20 kyykkyä tehtynä putkeen. Samaa Quest löytyy monena eri tasoisena, riippuen siitä tekeekö kyykyt vain omalla painolla vai lisäpainoilla. Tai 7 päivän Quest jonka aikana on tehtävä 3 erilaista kyykkyliikettä.

Olen käyttänyt Questeja hyväkseni kun en ole jaksanut lähteä kuntosalille tai keksinyt mitä kuntosalilla tekisin: olen valinnut jonkun Questin tai pari ja tehnyt reenin niiden mukaan. Lisäksi yritän päästä eroon juoksuinhostani 1 mailin Questeja suorittamalla: helpoin, jonka jo suoritin, oli juosta 1 maili (noin 1,6 km) alle 12 minuutissa. Seuraavaksi tähtäimessä alle 10 minuutin maili. Katsotaan miten käy. Tein itselleni kartan jossa on kaksi mailin pätkää merkattuna tästä lähinurkilta. Kello käteen ja hips hops.

Run baby run!

Nyt on löytynyt taas yksi lisämotivaation lähde! Enää tarvitsee päättää mitä tänään teen: katsonko jonkun hauskan Questin ja teen sen, vai rimpuilenko kuminauhan avulla leukoja ja seison käsilläni? Ihan sama, kunhan saan pisteitä :)

Piipoo piipooni

Pipopipo pipopipo piipooni...

Voitin superhyvän ulkoilupipon muutama vuosi sitten Designtorin arvonnasta. Suomalaisten suunnittelijoiden merkillä SUPERYELLOW on muutakin namia kuin vain pipot, mutta ainakin tuosta piposta voin sanoa, että se on timanttinen urheilukäyttöön.

Piponi. Se on pinkki. Jännä...

Resori pitää korvat lämpimänä, mutta pipo on muuten tarpeeksi kevyt, ettei pää ole ihan hiessä. Se mahtuu tarvittaessa hupun alle, jos viima käy älyttömäksi. Kun on ns. pipopäivä (eli tukka niin paskanen ettei kehtaa sitä näyttää mutta laskuus niin suuri ettei sitä jaksa pestä), tämä on se pipo jota käytän myös sisätiloissa.

SUPERYELLOWn nettikaupassa on alennusmyynnit. Vaikka olenkin talous tasapainoon -tilassa, tunnen houkutusta pariakin alennuspipoa kohtaan. Nämä eivät jäisi vain urheilukäyttöön:

Zeepra!

Bambi!

Violetti!

Alennuksessa on myös tosi hieno huppari. Se vaan taitaa olla juuri sen pituinen, että sen helma loppuisi minulla juuri siihen satulalaukkujen kohdalle, eli reitevän akan huonoin mahdollinen helman pituus. Muuten olisin jo klikkailut sen ostoskoriin ja kotiin. Ja jos lompakkoni olisi pulleampi, klikiti klik kävisi myös muiden kuin aletuotteiden kohdalla. Vai mitä sanotte tästä hameesta tai tästä kesähuitulasta?

Yhteistilaus, anyone?

Ps. Tuotteet sekä suunnitellaan että valmistetaan Suomessa.

Kaikki kuvat shop.superyellow.fi.

Banana split

Tiedättehän ne mandariinikainalot, jotka sheikkaa sheikkereitään salireenin jälkeen sheikisheiki? No vaikka mun kainaloissa ei mandariineja olekaan, olen itsekin ruvennut käyttämään proteiinivalmistetta auttamaan palautumisessa. Eli suomeksi: mäkin vatkaan sitä sheikkeriä reenin jälkeen siellä pukuhuoneessa. Sheikisheiki.

Pari vuotta sitten maistoin salireenin jälkeen jotain randomproteiinipalautusjuomaa. Se näytti mansikkalimsalle. Ja maistui vatsahapoille. Jäi pullo juomatta. Ja kohtalaiset ennakkoluulot palautumis/proteiinivalmisteita kohtaan.

 

Mutta nyt olen löytänyt jauhemuotoisen valmisteen joka on, ihan oikeasti, hyvän makuista. Mainostamatta liikaa merkkiä (pussi nyt kuitenkin näkyy aika hyvin kuvassa) ja makua, sanon vain että siinä on sekä kaakaojauhetta että minttua, yhdistelmä joka taittaa hienosti heraproteiinin tahmaista makua.

 

Yleensä sekoitan desin jauhoa kolmeen desiin vettä. Mutta koska punnersin tänään salilla enemmän kuin koskaan, eli 42,5 kg, päätin palkita itseni tekemällä pirtelöä. Resepti oli niinkin huikea kuin puolikas banaani, desi protskui ja noin kolme desiä kylmää, rasvaista luomumaitoa. Surrur.

 

Lopputuloksena normaalia laihempi pirtelö. Joka oli (ihme kyllä) jopa vähän liian makea. Höräytin silti naamariin. Slurps. Kyllä mun haban nyt kelpaa kehittyä.

En taida olla yksin ennakkoluulojeni kanssa: kanssa-asuja antoi kritiikkiä keittiönpöydällä majailevasta pussista, että se ei sitten saa olla siinä jos tulee vieraita. Piilotti pussin kaappiin, alahyllylle. Hah! Junttimandariinikainalosiiri.

Mutta miten mikään näin nätti voi olla junttia?