maanantai 29. heinäkuuta 2013

Tuloslaskelma

Vuosi sitten aloitettu "remontti" on tuottanut tulosta. Jotkin tuloksista ovat mittanauhalla todennettavia. Mutta on niitä muitakin, kuten nippu liian isoja housuja vaatekaapissa.

Salilla vietetyt tunnit, tangoissa tönityt kilot ovat saaneet aikaan koostumusmuutoksia. Esimerkiksi hauis on hieman isompi jännitettynä kuin lepotilassa. Polven yläpuolella saattaa havaita reisilihaksen. 11-vuotiaasta saakka kiusannutta selluliittiä on enää noin viidennes vuoden takaisesta tilanteesta, sortsit ovat olleet tänä kesänä jatkuvasti jalassa. Myös joitain ei-niin-naisellisia-tai-viehättäviä-muodostumia on havaittavissa, kuten isot epäkäslihakset (eli kaulan ja hartijan väliin jäävät patit) ja "siivet" (kainalon alla olevat leventimet). Bu-huu, parempi näin.



Kesäkuu 2012Lokakuu 2012Heinäkuu 2013Erotus
Paino6865644 kg
Vyötärö7469686 cm
Lantio10198992 cm
Pylly10299993 cm
Reisi6260593 cm
Käsivarsi3130.5301 cm
Rinnat9290.5884 cm












Kuten tuloksista huomaa, ei ensimmäisen 4 kk jälkeen ole tapahtunut enää suuria muutoksia (paitsi että se vähä etumusta, mitä minulla on ollut, on pienentynyt entisestään). Tasapaino on löytynyt. Hyvä näin, tasapaino on hyvä. Minun kropassani on nyt kivempaa elää kuin esimerkiksi vuosi sitten. Vaatteet istuvat paremmin ja näyttävät paremmalta. Maha toimii hyvin. Mutta.

Minusta tuntuu plösöltä, tanakalta ja turpealta. Jykevältä ja raskaalta. Vaikka se, mitä näen peilissä tai valokuvissa, on nykyisin lähempänä sitä miltä sisälläni tuntuu, eivät ne "kuvat" vieläkään ole toistensa näköisiä. Eikä syy ole pelkästään läskiksi menneen kesän (ja tällä tarkoitan jäätelöiden ja alkoholin kulutuksen lisääntymistä ja kesälomareissuruokailua).

Tässä olisi vielä kiristämisen varaa. Jotain on vielä tehtävissä. Olisiko nyt aika?


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Reippaat ne reippailee lomallakin

Hola!

Lupaan ryhdistäytyä Hiirenvimman kanssa kunhan ehdin. On ollut nyt vähän kiireitä pari päivää. Mallorcalla riittää tekemistä. Olen toikkaroinut kapeilla kujilla, tuijottanut katolilaisten palvontanukkeja, snorklaillut, mötköttänyt hiekkarannalla, kävellyt ja kävellyt ja kävellyt. Ja tänään myös pyöräillyt.

Enintään ensimmäinen ylämäkimutka takana, naama punottaa niin vähän.
Vaikka autolla pääsisi nopeammin (ja varmaan vähemmällä punotuksella), niin pyörällä liikkumisessa on silti joku hienous. Ehtii moneen paikkaan, koska välimatkat eivät ole niin "pitkiä" kuin kävellen. Ja toisaalta matka etenee niin hitaasti, että ehtii näkemään mitä näkee.

Huipulla on hyvät maisemat. Niitä ehtii katsella kun hengitys on tasaantunut.
Toki pyöräilyä on monenlaista: iisiä ja leppoisaa, ja tosissaan pyöräilyä. Lähdin iisille pikkutoppipyöräilylle, päädyin polkemaan tosissani. Mutta maisemat olivat huikeat. Ja myös päiväunet rannalla. Ja snorklailu (näin ainakin näääääääin ison kalan). Ja seura (Siiri <3 Yhteisvelallinen).

Los Biitsos.
Vettä ja suolapähkinöitä, niillä poljetaan 3-4 km nousut. Sluprs. Lääh. Ja sotkuti. No kyllä on syöty muutakin. Mutta suola, sitä tekee mieli kokoajan. Ensin pyöräillään omasta kylästä mäen juurelle. Sitten mäki ylös ja maisemapaikalle läähättämään. Sitten toinen mäki alas ja rannalle pötköttämään. Pötköti pötköti. Ja samaa reittiä takaisin.

Nynnyt tuli autolla.
Uskokaa tai olkaa uskomati, mutta ylöspäin meno on vielä helppoa: istu ja polje. Alaspäin mennessä on nokan edessä jatkuvasti serpentiinin seuraava mutka, pudotus alas. Siinä on fillarin jarrut kovilla kun Siiri tulee mutkatietä alas. Mutta teinpäs, meninpäs, uskalsinpas!

Lisää kuvia tulossa myöhemmin, nyt syömään. Adios!


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Lomaurpo

Soon loma ny! Jeee!!

Tarpeeseen tuleva loma aiheuttaa mm. lakkaamatonta hyvää meininkiä ja urpoa ilmettä.


Oikein hyvää kaikkea, ihanat!

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Motivation station

Öh kuinka typerä otsikko. Mutta se tuntuu suussa hauskalta. Asiaan!

Viime viikkoina on tapahtunut kaksi asiaa (tai siis monta mutta kaksi joilla on merkitystä tässä postauksessa):
a. sovin aloittavani gradun elo-syyskuussa, teen sen aiheesta josta työnantajani haluaa, aihe liittyy projektityöskentelyyn, ja
b. Lumi-shopissa on taas alennusmyynnit.

Tapahtumasta a johtuen valmistumiseni ensi keväänä Filosofian maisteriksi on lähestulkoon varmaa. Kursseja on käymättä enää muutama, pari opintopistettä sivuainetta ja yksi pakollinen maisteriohjelman kakkakurssi. Ja gradu.

Tapahtumasta b johtuen muistin taas kuinka hyvältä näyttää Lumin (vai onko tuo Mahnin) Arthur Travel Wheeler -laukku. Olen jo vuosia halunnut hipaista lentokentillä kanssamatkustajien nahkaisia lentolaukkuja. Sellaisia joiden nahka on pehmeää ja tuoksuu hyvälle, jotka ikääntyvät kauniisti, kantavat kilometrit vaivatta. Ja sitten löysin sellaisen laukun kaupasta, rakastuin. Mutta yhteiselomme esteenä on (ei sukujemme paheksunta, vaan) muutama sata euroa. Tai pitäisikö sanoa esteenä on muutaman sadan euron puutos.

Yo dealer, where is my Wheeler?

Edellisen tutkinnon suoritettuani minun piti antaa itselleni valmistujaislahjaksi tatuointi. En ole saanut vieläkään aikaiseksi, sillä en ole ollut täysin varma mitä haluan itseeni ikuisesti piirrettävän. Mutta nyt tiedän ihan tasan tarkkaan millä palkitsen itseni toisesta tutkinnosta: Filosofian maisteri Siiri Tammisto saa ostaa itselleen Arthurin elämän(matka)kumppanikseen.

Jos Arthur ei motivoi kirjoittamaan johdantoa, tappelemaan tekstinkäsittelyohjelman kanssa sivunumeroista ja istumaan viimeisetkin kakkakurssit läpi, niin en tiedä mikä. Eyes on the prize! Arthurin kanssa me sitten juomme punaviiniä lentokentän baarissa, suimme filosofiaviiksiämme ja olemme kuin ainoat jotka ymmärtävät koko maailmassa.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Pikaohje pikaiseen pikatriatloniin valmistautumiseen

Raholan Riatloni on jo viikon päästä! Jos aiot rikkoa kaikki ennätykset ja suorittaa rykäisyn maailmanennätysajassa, olet toivottavasti aloittanyt valmistautumisen jo ajat sitten. Mutta jos et ole vielä uhrannut ajatuksia tulevalle koitokselle ja kuitenkin haluat tulla höntsäilemään, ylittämään itsesi, näyttämään (itsellesi) että pystyt siihen, pitämään hauskaa ja/tai viettämään ulkoilupäivää, tässä pari pikavinkkiä viimeiselle viikolle, joiden avulla teet H-hetkestä nautittavamman.

1. Älä enää väsytä itseäsi himoreeneillä. Liiku, mutta vain lyhyitä ajanjaksoja ja napakasti. Käy 30 min kävely- tai pyörälenkillä tunnin sijasta. Käytä ylämäet ja vastavirta hyödyksesi, purista niissä voimakkaasti, jopa täysiä. Mutta lopeta ennenkun olet väsynyt, jätä vähän varaa. Näin lihaksesi muistavat miten liike tehdään, ne pysyvät "hereillä", mutta et hävitä voimiasi.

2. Tankkaa polttoainetta. Kyseessä on kestävyyslaji, kaksi tuntia täysillä on pitkä aika. Oli aikatavoitteesi tunti tai kolme, tulet kuluttamaan energiaa rypistyksen aikana. Riippuen siitä kuinka paljon siedät/syöt/kulutat hiilihydraatteja normaalisti, voit lisätä sitä annoksen tai kaksi per päivä. Esim. 1/2 dl kuivaa riisiä (keitä ennen syömistä, menee iisimmin alas). leipäpala tai toinenkin, desi kaurahiutaleita. Jos ruokavalioosi kuuluu joka päivä ainakin 4 leipäpalaa ja makaronia/perunaa/riisiä jokaisella lämpimällä aterialla, et tarvitse enää lisää. Mutta jos yleensä nihistelet hiilareiden määrässä, nyt kannattaa tankata.

3. Tankkaa myös vettä. Juo viikon ajan joka päivä enemmän kuin normaalisti. Älä sauno, menetät vaivalla naamariin kiskotut vedet elimistöstäsi.

4. Fiilistele suoristustasi etukäteen. Mieti miltä se tulee tuntumaan ja miten hoidat käytännönjärjestelyt (esim. vaatteidenvaihto). Varsinkin sinua eniten hirvittävä osuus (lue: juokseminen) on hyvä käydä läpi mielessä. Mitä tapahtuu kun alkaa väsyttämään, miltä se tuntuu? Hirveältä! No kuoleeko siihen hirveään oloon? Ei. Pystyykö sitä oloa helpottamaan etukäteen? Pystyy, kun noudattaa kohtia 1 - 5.

5. Varaa itsellesi urheilujuomaa matkalle. Tositriatlonistit imeskelevät kaikenlaisia geeli-, suola- ja sokeripusseja suoritustensa aikana. Ota heistä mallia. Tai jos koet ettet ole vielä "sillä tasolla", varaa kookosvettä tai suolavettä nautittavaksi sekä ennen suoritusta että sen aikana.

Jos haluat lukea miten yli 100 maratonia juossut Anu Ossberg opastaa maratonille lähtijöitä, käy kurkkaamassa Team Raholan -sivuilta Anun neuvot.

Let's do this!

Kuva täältä.


keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Tossuja toisten vieressä

Huomio huomio uusista lenkkareista haaveilevat (ja muuten vaan kenkäihmiset)! Hyväksi osoittautuneessa Footway-verkkokaupassa on nyt ale. Jopa meitsin pinkit piristykset on alennuksessa.

Myös Brandoksella on ale. Sieltäkin olen tohvelit tilannut, hyvin toimi.

Joka paikassa taitaa olla nyt ale... Tämän postauksen uutisarvo taitaa olla rantaläpsyjen tasolla. Onneksi se ei meitä haittaa, sillä meitä ei kenkä purista.


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kesällä ristikuntoon eli CrossTraining peruskurssi

Kesä on kummallista aikaa urheilun kannalta. Todella (siis todella) monet asennoituvat kesäaikaan, eli neljännekseen koko kalenterivuodesta, aikana jolloin ei ehdi reenata samalla tavalla kuin muulloin (lue: viitsi, halua, jaksa, kiinnosta). Kun on kesälomakin. Ja kesä. Ja hyttysiä. Ja kesä. Kun mulla on se kesäloma. Niin en mä sit silloin kuitenkaan mitään, niin en mä haluu nytkään mihinkään sillain sitoutua.

Olen jo useamman kuukauden miettinyt uskaltaisinko kokeilla tämän hetken kuuminta, siisteintä, parasta, raskainta, tehokkainta ja varsinkin muodikkainta lajia, eli CrossTrainingia. Vaikka et tietäisi mitä se on, olet varmaan kuullut siitä, niin in se nyt on.

CrossTraining -sanan määritelmä Siirin sanakirjan mukaan: CrossTraining on laji, jossa tehdään "vanhoja kunnon junttiliikkeitä" kehon painolla, erilaisten lisäpainojen ja kahvakuulan kanssa, ja lisäksi juoksennellaan, soudetaan, mätkitään, rimpuillaan ja tönitään. Välillä keksitytään voimaan, välillä kestävyyteen. Ja liikkeet tehdään useimmiten ns. circuittina, eli esimerkiksi kolmea liikettä vuorotellen, kolme kierrosta. Lopputulos: yksikään reeni ei ole samanlainen kuin edellinen, ja 45 minuutissa saat itsesi jo hyvään hikeen ja hapoille.

Junttiliike nro 1: etukyykky.

Niin, ja sitten on myös CrossFit. CrossTraining ja CrossFit. Niillä on joku ero, olen googlettanut. Mutta en löytänyt täysin yksiselitteistä eroa (saa yrittää valistaa). Ei välitetä siitä. Puhutaan me nyt vain siitä Trainingista niin pysyy joku tolkku.

Tampereella on useampikin CrossTrainin sali, mutta halvin ja mielestäni parhaiten markkinoitu on Polte. Työpaikan kahvihuoneessa pohdimme kevään aikana useaan otteeseen työkaverini (ja timanttisen lätkämimmin) kanssa pitäiskö mennä Poltteelle kokeilemaan. Kollega: "Toukokuussa olis peruskurssi." Siiri: "Joo, mut en mä kun toi kesä. Elokuussa sitten."

Junttiliike nro 2: pystypunnerrus.

Onneksi tulin järkiini ja ymmärsin, että:
a. Koko "kesästä" minulla on lomaa vain 3 viikkoa, josta ainakin osan olen kotosalla.
b. Juuri kesällähän sitä on helpointa aloittaa ja sitoutua kun käy vain töissä, 5 päivää viikossa, 8 tuntia päivässä (eikä koulussa ja töissä ja töissä ja koulussa ja ja ja).
c. Nyt vaan hilaat kinttus sinne peruskurssille ja lakkaat mähläämästä!

No sinne me sitten mentiin! Peruskurssi koostui kahdeksasta noin tunnin reenistä, jotka pidettiin joka maanantai ja keskiviikko klo 20:00. Osallistujia oli noin 60, mutta koska ohjaajia oli aina vähintään kaksi, kaikki osallistujat saivat tarvitsemansa huomion ja avun.

Junttiliike nro 3: rinnalleveto ja  työntö kahvakuulalla.
Ohjaajina kurssilla olivat mm. kolme Polte-salin pääpiruista Jenni Puputti (painonnoston Suomen mestari), Jouni Viitanen (aerobikin maailmanmestari) ja Lauri Turto (ammattivalmentaja). He tietävät mistä puhuvat, ja mikä parasta, osaavat myös välittää tietonsa eteenpäin. Ohjaajien asenne oli liikunta-alan ihmisille tyypillisen positiivinen ja reipas, mutta ei ällöttävä (tiedätte ehkä mitä tarkoitan...).

Vaikka olen rimpuillut kuntosalilla monta vuotta, ja viime kesästä lähtien tutustunut myös niihin "vanhoihin kunnon junttiliikkeisiin", oli kurssi silti aivan älyttömän antoisa. Liikkeiden tekniikkaa hinkutettiin ja selitettiin erittäin perusteellisesti. Jokainen liike opeteltiin ensin ilman painoja, pelkän onton metalliputken avulla. Kahvakuulaliikkeissäkin edettiin askel kerrallaan. Kyykky, rinnalleveto, pysty- ja vauhtipunnerrus, kahvakuulaheilautus ja -työntö, soutu, leuanveto... kahdeksalla kerralla ehdittiin käsitellä yllättävän monta liikettä. Kurssilla opeteltiin siis niiden perusliikkeiden tekniikat, joita Poltteen tunneilla sitten tehdään.

Junttiliike nro 4: maastaveto.

Kenelle suosittelen kurssia? Jokaiselle joka haluaa oppia miten tehdään oikein koko kroppaa kehittäviä perusliikkeitä. Kuntosalilla kävijöille ja niille jotka harkitsevat kuntosalille menemistä. Raskasta (nostelu)työtä tekeville. Liikuntainspiraatioita kaipaaville. Kurssille voi osallistua vaikkei aikoisi jatkaa Polte-salin jäsenenä. Ostaa vain kuukauden jäsenyyden ja kurssin.

Entä kenelle suosittelisin CrossTrainingia? Lajin hienous on siinä, että liikkeiden perustekniikat ovat helppoja. Ei tarvitse pelätä vaikeita askelsarjoja (perusryhmäliikuntatunnit) tai kontaktia (kamppailulajit). Kyykkyyn ja ylös. Nosta kädet. Vedä. Työnnä. Hyppää. Ei tarvitse myöskään pelätä liian raskaita tunteja, tai toisaalta liian löysää menoa. Vaikka kaikki tekevätkin samoja liikkeitä (ellei esim. jokin vamma estä tiettyä liikettä), jokainen tekee ne juuri niillä painoilla jotka ovat itselleen sopivat. Jos olet kovassa kunnossa, tee kovempaa, jos huonommassa, ota rauhassa. Laji on erittäin kokonaisvaltaisesti kehoa rasittava, ja sen avulla kohennetaan voimaa ja kestävyyttä. Eli suosittelen lajia ihan kaikille, jotka haluavat paremman fyysisen kunnon ja terveemmän kehon.

Junttiliike nro 5: box-hyppy
Kenelle suosittelen Poltetta? Itselläni ei ole kokemusta muista vastaavista saleista, mutta Poltteella on hyvät puitteet lajin harrastamiseen. Ja todella hyvät ohjaajat. Poltteella voi käydä kuntosalilla tai osallistua ryhmätunneille. Lajeina on CrossTraining-tuntien lisäksi mm. kahvakuulailua ja kamppailulajeja, kehonhuoltoa ja jopa joogaa. Lisäksi se on halpa. Suosittelen kaikille.

PS. Suosittelen myös sivustoa exrx.net/ Sieltä löytyy ohjeet ja gif-videot satoihin erilaisiin lihashuolto- ja voimaliikkeisiin. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat sieltä.