Näytetään tekstit, joissa on tunniste pahe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pahe. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. toukokuuta 2014

Tekosyytehdas

Ensin oli tappelukielto, koska laserleikkaus. Sitten tuli työkiiresuma ja reenikamat lojuivat kassissa töihin ja töistä kotiin ilman hikipisaraakaan näköpiirissä. Niin, ja sitten oli sekin kerta kun reenikaveri oli kipeenä, ja kynnys mennä yksin heilumaan tunnille, josta osaa hädintuskin alkeet, on korkea.

Tappelutauko on kestänyt kaksi kuukautta. Ja Poltteella kävin viimeksi ehkä kolme viikkoa sitten. En muista koska, niin kauan siitä on.

Ei tässä ihan pelkillä laakereilla ole levätty: työpyöräilykausi on avattu, lenkkipolulla on ollut kivaa, ja Hakkaraisen kuolemareeneissa on käyty joka kerta kun ne on pidetty. Mutta Poltteella käymättömyys on alkanut painaa mieltä, ja tappelukynnys kasvaa kasvamistaan.

Eikä ne tekosyyt ole kaikki ihan tuulesta temmattuja: ylitöitä on kolme päivää pankissa, kun saa yhteen sähköpostiin vastattua on tullut kolme lisää (ja kaikilla tietysti kiire ja tänään pitäisi saada ja ja ja...), ja viime viikkoina on ollut kaiken näköisiä kypsäreitä ja gradusemmoja koulussakin.

Mutta eilen, kun juoksin reeneissä portaita neljänteen kerrokseen (kuului siis ihan reeniohjelmaan, en huvikseni) jotain niksahti. Aivoissa, ei selässä tai polvissa. Tajusin, että jos ongelmana on se, etten pääse (muka?) lähtemään töistä iltapäivisin, voin mennä Poltteelle aamulla ennen töitä. Poltteella järjestetään kolmena päivänä viikossa klo 7:00 aamureeni. Fillari alle, sutisuti, 30 minuutin rimpuilu, taas pyörän selkään, sutisuti, ja kun pääsen istahtamaan työpöydän ääreen ei kello ole edes yhdeksää ja voin ihan rauhassa hikoilla ylitöitä vaikka mailman tappiin.

Tappelunpuutteeseen tämä ratkaisu ei vaikuta. Mutta yksi asia kerrallaan. Minulla on sata vuotta aikaa potkia muita ja ottaa pataan, ei sillä ole mitään väliä jos nyt on tauko.

Tämä suuri aamujumppasuunnitelma piti toteuttaa heti tänään, tiistaina, mutta onneksi on kurkku niin kipeä ettei kannata. (Kappas kuinka helppoa se tekosyyn keksiminen onkaan!) Olen koko kevään väistellyt kuin ninja kaikkia niitä kevätflunssia, joita meidän työpaikan pikkulasten isät tuovat toimistolle, työnsankarit kun tulevat puolikuntoisena töihin. Mutta paraskin ninja jää joskus nalkkiin. Otetaan siis rauhassa. Niin, ja perjantaina on ehkä elämäni, mutta ainakin tämän tutkinnon, viimeinen tentti, johon lukeminen on jäänyt kaiken (ks. yllä minkä kaiken, kröhöm) muun jalkoihin. Olkoon tämä viikko pyhitetty siis ylitöille ja tenttiin lukemiselle. Ensiviikolla sitten alkaa uusi elämä, eiks ni?

Nyt naama kiinni  ja hyppää!
Oikein hyvää, mukavuudenhaluista, laiskaa ja itsepäistä viikkoa kaikille. Se on toukokuu ny!

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Niin myös Siirin massakausi.

"Kehonrakentajilla on tapana olla joko massakaudella tai dieettikaudella. Tämä tarkoittaa, että massakaudella lisätään lihasmassaa ja dieettikaudella yritetään vähentää massakaudella kehoon kertyneitä rasvoja. Massakaudella kehon energiatasapaino pyritään pitämään positiivisena kun taas dieetillä sen on oltava negatiivinen." [1]

No hei, kamoon. Enhän minä nyt oikeasti ole millään massakaudella ollut! Ei, minun painoni on noussut ihan ilman yrittämistä.

Siis juttuhan on mennyt niin, että viime vuoden loppupuolella havaitsin turpoavani. En nyt mitenkään hurjasti, voi olla että jopa niin vähän, etteivät muut sitä huomanneet. Mutta minä tiesin. Ja syy turpoamiseen oli ihan selvä: söin liikaa.

Tiesin millaiset korjausliikkeet voisivat pysäyttää turpoamisen. Keskustelin niistä itseni kanssa, mutta tulimme siihen tulokseen, etten ollut valmis tekemään niistä yhtäkään. Miksi? Koska minua väsytti. Vuosi vaihtui ja työmäärä melkein tuplaantui, siis sekä työ-työ että koulutyö. Stressi kasvoi. Väsytti vieläkin enemmän. En ollut missään nimessä valmis vahtimaan syömistäni. Sitä paitsi, kävin reenaamassa niin paljon, että paisuminen pysyi kurissa.

Maaliskuun toiselle viikolle osui kaksi suurta koulutyödedistä, joita väänsin ja käänsin. Pusersin itsestäni samassa mankelissa myös toisen version gradusta proffalle tarkastukseen. Ja vihdoin sain viettää ensimmäisen kouluvapaan viikonlopun puoleen vuoteen. I-ha-naa!

Viikko "koululomaa" siihen meni, mutta sain nuppini taas oikeaan asentoon. Ja samalla syntyi päätös: paisuminen loppuu nyt, on aika pikku kiristyksen.

Otetaan tähän väliin pieni taulukko. Taulukkoon kirjatut Maaliskuu 2014 -tulokset on mitattu maanantaiaamuna 31.3. ennen aamupalaa. Suluissa oleva luku Vyötärö-rivillä on mitattu n. 5 cm vyötärön alapuolelta, eli siitä mihin farkkumuffarit syntyy (joka ainakin itselläni on se leveyspiiri johon rasva kertyy, ei niinkään vyötärö). Ja Tissi-rivillä taas rintojen alta. Erotus-rivillä on verrattu Heinäkuun 2013 lukuja Maaliskuun 2014 lukuihin.



Kesäkuu 2012Lokakuu 2012Heinäkuu 2013Maaliskuu 2014Erotus
Paino68656467+3 kg
Vyötärö74696871 (91)+3 cm
Lantio1019899101+2 cm
Pylly1029999100+1 cm
Reisi62605960+1 cm
Käsivarsi3130.53031+1 cm
Rinnat9290.58890 (76)+2 cm












Olin arvioinut painoni nousseen 1,5 - 2 kg, ja olin oikeassa. Tuo heinäkuun 64 kg on ollut alin mitä olen aikuisena ikinä painanut (en tiedä mikä ripuli tuota lukua on edeltänyt). Yleensä vaaka on näyttänyt 65 ja risat. Mistään katastrofista ei siis ole kyse. Kaikki "uudet farkut" sopii edelleen, ja lisääntynyt lihasmassa (kiitos (?) salireeni ja plussakalorit) yläkropassa ovat varmaan osasyyllinen painon nousuun. Mutta nyt saa kyllä riittää.

Haluni kiristellä ovat lähes kokonaan turhamaisia. Olen saanut säännöllisellä reenaamisella aikaan ihan kivan ja lihaksikkaan kropan aikaiseksi, mutta sitä ei pääse esittelemään, koska sen päälle on kerääntynyt vähän muffinssia ja sellureittä. Olisihan se nyt ihanaa olla tikissä! Jos sitä vaikka pääsee kesällä lähtemään jonnekin, missä kekkuloida pikineissä. Kekkuli!

Toinen syy on ihan muuta: jumaleisson kuinka vaikeaa on vetää leukoja kun ylimääräiset kolme kiloa repussa vetämässä maata kohti. Syksyllä tehty pohjatyö on vaarassa valua hukkaan.

"Tarve" kiristelyyn on siis todettu. Ja motivaatio on kohdallaan. (Ja uusi kausi Suomen Suurin pudottaja  -ohjelmaa alkoi juuri sopivasti pitämään motivaation kohdillaan). Mutta miten se kiristely nyt sitten tapahtuu? Konkretiaa kehiin, hei!

Aion yksinkertaisesti korjata, mitä tiedän tehneeni väärin, eli poistan arkiravinnosta turhat veke:
1. Ei enää leipää, riisiä tai perunaa lounaalla.
2. Iltaruualla riisiä, nuudeleita tai maissipastaa vain jos on reenipäivä (eli aika usein, mutta silti).
3. Nälkä ei saisi tulla missään vaiheessa päivää, eli iltapäivän välipala kehiin.
4. Karkkipäivä on vain kerran viikossa.

Kolmas sääntö on yksi tärkeimmistä. Olen tullut siihen tulokseen, että jos tulen töistä kotiin nälkäisenä, jää nälkä päälle, vaikka söisin täyttävän iltaruuan. Hamuilen siis koko loppuillan ruokaa. Korjausliike sisältää muutoksen aamurutiiniin. Jugurttirahkapurkin sijaan syön aamupalaksi puolikkaan jugurahkan ja puolikkaan rahkan marjojen ja pähkönöiden kanssa, ja toiset puolikkaat pakkaan evääksi töihin. Iltapäivällä syöty rahka-annos pitää nälän poissa kotiin asti. Eikä minun tarvitse nähdä mitään extravaivaa välipalan valmistamisen suhteen.

Neljäs sääntö on myös tärkeä. En pidä dieetti-ajattelusta, en yhtään. En halua määritellä mitään ajanjaksoa, jonka aikana syön eritavalla kuin muuten, kiellän itseltäni jotain ja pakotan puputtamaan jotain muuta. En siis nytkään aio ryhtyä tipattomalle, tai sanoa ei sipseille peli-illassa, tai nahistella pelkkää salaattia kesän juhlissa. Karkkipäiväni ei myöskään ole mikään diettaajien rakastama "mättöpäivä", jolloin naamarin ajetaan väkisin kaksi pizzaa ja yksi lasagne, kun muina päivinä syödään raejuustoa ja kanasalaattia. No way! Karkkipäivä on vain symbolinen nimitys sille, että yksi päivä viikossa herkuttelua riittää. Jos lauantaina on menossa tupareihin, ei perjantaina tehdä poppareita leffaevääksi. So simple.

Arkielämän hyvillä asetuksilla pääsee jo pitkälle, olen varma siitä. Liikuntaa en aio lisätä mitenkään merkittävästi. Mutta yritän löytää jonkun hauskan juoksutapahtuman johon tähdätä, jotta syksyllä hyvälle maistuneet juoksulenkit jatkuisivat keväälläkin. Ja kun aamupakkaset loppuvat, aloitan työmatkapyöräilyn. Sitä voisi kuvitella, että jos jaksaa pyöräillä 13 km töihin ja takaisin edes muutaman kerran viikossa, voisi siinä sotkiessa edes jokunen rasvatippa tirahtaa.

Jos minulla olisi pokkaa, pyytäisin yhteisvelallista ottamaan Ennen-kuvan itsestäni. Mutta nyt ei kyllä pysty. Tämä maanantai on toisaalta täydellinen aika aloittaa kiristely, ja toisaalta ihan kamala. Imin itseeni kamelin verran nestettä viime viikonlopun aikana, söin pellollisen riisiä (ah, sushi) ja kokonaisen naudan (ah, pippuripihvi ja jäätelö). Menkat on tulossa, olo on pöhö ja turpo. Ja tiedän tämän olotilan jatkuvan koko viikon, pahentuvan entisestään. Huomenissa alkaa jatkuva nälkä ja kiukku, ja viikonloppuun mennessä olen valmis sekä a. syömään taas kokonaisen naudan, mieluiten ranskalaispedillä että b. kittaamaan isoimmatkin pojat pöydän alle. Ah, hormonitoiminta.

Nyt vain pää kylmänä, Siiri! Seuraat sääntöjäsi ja otat rauhassa.

PS. Tekstiä piristämään vielä kuva tilasta, jossa kirjoitan. Tämä on siis Tampereen yliopistolla Pinni B -rakennuksessa sijaitseva nörttien tila Oasis, jossa saa hengailla ja tehdä kouluhommia (myös muut kuin nörtit). Ihan jees.

 

lauantai 10. marraskuuta 2012

I've been a bad girl

Pekonihampurilainen (ilman sämpylää) hujahti nassuun hetkessä. Kuten myös valkosipulidippi. Mutta ei siinä vielä kaikki. Ei suinkaan, pääpahis on vielä esittelemättä. Nimittäin lautasella oli myös… ranskalaisia.

Ei ole enää.

Voi tsiisus kuinka hyvältä pahuus välillä maistuu.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Unohda Saatana. Nyt on näin.

Netissä neppailuun menee välillä aivan hävyttömän paljon tehokasta koulutöidentekoaikaa. Mutta välillä sieltä löytyy jotain niin nerokasta, ettei kirjoittamatta jääneet sanat ja lukematta jääneet tenttikirjan kappaleet haittaa.

Lyhyesti: Kun vituttaa, älä kiroile vaan sano Nyt on näin.

  
Asiasta kirjoitti Eeva Kolu ja Oi mutsi mutsi, heidän blogeissaan asia hieman leveämmin selitettynä.

Liiallisesti sukuelintä, eritteitä ja manalan herraa viljelevänä eukkona voisin hyvinkin ensikerralla yrittää helpottaa tuhero-oloa toteamalla miten asiat ovat. Nyt on näin.



Se on aivan liian iso

Mutta se kompensoi kaikkia niitä joulukalentereita joita en koskaan saanut. Eikä se ole yksin minun.

 
Joulukuuta odotellessa.



torstai 30. elokuuta 2012

Mun tekee mieli hieroo sitä naamaani ja tehdä ääniä...


...aaaah mutakakkuuuuu!!!

Jauhoton tietysti.

Erottele jyvät akanoista ja...

...vaahdota.

Sulata suklaa voihin

Lisää suklaa keltuais-sokerivaahtoon. Ja varovasti valkuaisvaahto myös. Paista.

Viimeisenä vaikein vaihe: odota...

... ja odota. Ainakin vuorokausi. Pistä kakku kylmään niin se ei huhuile.


Nauti!

Resepti löytyi Suolaa ja Pippuria -blogista.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Lomalla ei ole pakko lihoa...

...todistaa Siiri, jonka lähes 2 viikon rilluttelu Itä- ja Etelä-Suomessa, mukaan lukien viikonloppu festareilla, ei heilauttanut vaa'an lukemaa mihinkään, yhtään.

Lisähuomio: vaaka näyttää tänään ihan samaa lukemaa kuin aloittaessani kuntoprojektin, mutta onneksi on muitakin mittareita.

Ruokavalio lomalla oli perinteinen kesä-ja-grilli: nyytit-pihvi-makkara-pekoni-sieni-ja-juusto-muna-jugurtti-rahka. Kaiken söin mitä halusin, esimerkiksi sata kiloa salsaa ja maissilastuja iltapalaksi eläinpelin keskellä, muutaman kotitekoisen karjalanpiirakan ja puolikkaan perunakrokantin ravintolassa. Ja alkoholia. Mutta en kaljaa, perunaa tai leipää. Liikunta oli sitä perusreissulaisen tutkimusmatkailuteputusta kylillä ja parissa museossa sekä pyöräilyä. Liikuin miten päivärytmiin sopi.

Ennenkun laitan pyllykuvan tuohon loppuun (ikäänkuin kannustamaan itseäni salille tänään kun olen kotona ensimmäistä kertaa 11 päivään) niin kirjoitan muistiin eilisen kaupassa käydyn keskustelun, joka tiivistää paljon pieneen:
"Kato riisikakkuja, sä saat syödä riisikakkuja."
"Mä saan syödä ihan mitä mä haluan..."
"Niin aivan, eli siis sä syöt riisikakkuja."
"Joo, saattaisin syödä riisikakkuja..."
"Niiden päälle vois tehdä Eggs Benedict!"

Ja nyt se pylly. Se kuuluu amerikkalaiselle neidolle nimeltä Justine Munro. Tämä neiti ei missään nimessä tule syrjäyttämään Jillianin paikkaa sydämessäni, mutta hei, tsiigatkaa nyt sen pyllyä!

Kuva on täältä
 Muhea! Teki mieli leikata kuvasta pois kaikki epäoleellinen ja jättää pelkkä pylly, mutta se olisi ehkä jo liian esineellistävää. Onhan tytöllä myös nätti tukka ja poskipäät.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Festariakka.

Olen snobi.

Perusfestarimättö nro 1.
Espressopäiväkahvit.
Perusfestarimättö nro 2.
Kun juodaan, juodaan laatua. Viski, tuo oman elämänsä kuninkaan juoma.
So shoot me!

torstai 28. kesäkuuta 2012

Siskolle tiedoksi!

Näin Biggest looserissa yhdellä kilpailijalla ihan oikean sporttiliivin reeneissä. Eli kyllä niillä on oikeat liivit kun ne jumppaa. Kun vielä olis miehilläkin niin kaikki hyvin...

Biggest looser, mahtava sarja! Oon jo aloittanut jutun siitä, miksi Jillian on ihana, mutta se ei ole valmis. Pitää ehkä lisätä myös Bob samaan juttuun, koska sekin on ihana.

"Don't say you can't do something, it f***g pisses me off!"   *SNAP!* Ihana Bob!

Pikakuvat vielä molemmista... koska ne on niin ihania.


Oho. Hyvä Google.

Ja kyllä, mä katson "läskiohjelmia". Ja kyllä, talvella katsoin läskiohjelmia ja reenasin samalla. Kyllä, se on jonkinlaista "sosiaalipornoa". Ja kyllä, läskiohjelman kanssa tuli vedettyä todella hyvät olohuonereenit.