lauantai 30. kesäkuuta 2012

Oodi (ja hyvästit) gluteenille

Perjantain 29.6. ruokapäiväkirja muuttui leivän, jauhojen ja leivän ylistykseksi. Projektissani kohti jotain, jonka uskon tuolla kaiken alla muhivan, seuraava vaihe edellyttää pitkäaikaisen ystäväni ja ristiriitaisia tunteita herättävän gluteenin pois jättämisen ravinnosta.

Aamupalaeväs. Siellä on leipä jossain alla, uskokaa pois.
Olen vuosien varrella käynyt kaksi kertaa verikokeessa, jossa lääkäri yritti päättää onko minulla keliakia. No ei. Mutta omissa "kokeissani" olen tullut siihen tulokseen, että ruuansulatuselimistöni sietää vain tietyn verran ns. "valkoisia jauhoja". Tavallinen makaroni ei juurikaan enää käy, olen siirtynyt täysjyvään tai rukiiseen. Höttöleipä ei anna minulle mitään, ruis antaa. Riisistä en vain kauheasti ole välittänyt. Mutta oli täysjyvää tai ei, makaronia en mielelläni syö usein enkä paljoa kerralla. Kuten en myöskään perunaa (joka ei siis sisällä gluteenia, mutta tärkkelystä).

Näin jälkikäteen ajateltuna, ei tainnut ollut sattumaa, että sen puolenvuoden aikana kun työskentelin pizzeriassa kuskina/tarjoilijana, kävin läpi toisen niistä verikokeista, ja erään toisenkin kohtalaisen epämiellyttävän kokeen (johon liittyy hanska ja liukastetta) yrityksenä selvittää miksi maha saattoi mennä sekaisin, todella sekaisin, yhtäkkiä, kivuliaasi ja ilman syytä, ei kovinkaan säännöllisesti mutta usein. Työsuhde-etuna oli puoli-ilmaista pizzaa ja muita tuotteita, ja kaikki mitä söi oli jauhopölyssä. Tuona aikana mahani oireili todella usein.

Alkupalaksi pyhä kolminaisuus tomaatti-basilika-mozzarella. Siiri opettelee syömään raakaa tomaattia osa 1.
Ensireaktio gluuteenin, eli minun kohdallani leivän ja pastan, jättämiselle pois ruokavaliosta, oli "voi paskan paskan paska". Ruisleipä on niiiiin hyvää, mitä vaikeampaa pureskella, sen parempaa. Ja pasta, no, se nyt vain on meidän talouden nro 1 päivällisaines. Ja mitäköhän hän, joka meillä ruuan tekee, tähän sanoo. No ei se sanonut mitään (muuta kuin "rainerit on just tommosia"). Turha kai sitten itsekään on tästä niin numeroa tehdä.

Pizza. Pohjassa täysjyvävehnä- ja durumjauhoja. Päällä taivas.
No sen verran numero me tehtiin, että perjantai pyhitettiin kielletylle hedelmälle: leipää, pizzaa, ja olut. Vain lounaalla pysyin erossa gluteenista (ja siksi siitä ei ole kuvaa). Ja kokin pyynnöstä myös lauantain aamupala oli oih, niin väärin.

Kuvat puhukoon puolestaan, kiitos niistä kuuluu Mikolle (paitsi perjantain aamupalakuva).

Eggs Benedict.
Kiitos, se oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti. Mutta suoraan sanottuna, suhteemme päättyminen ei tule minulle yllätyksenä.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Ruokapäiväkirja - Torstai 28.6.

Kuvakirja. Aamun rahkajuguhedelmät. Lounaan eiliset ruuat ja salaatit. Illan ihana wokki.




Kuvasta puuttuu pätkä banaania, keitetty muna, kahvi, vihreää teetä ja vettä.

Siskolle tiedoksi!

Näin Biggest looserissa yhdellä kilpailijalla ihan oikean sporttiliivin reeneissä. Eli kyllä niillä on oikeat liivit kun ne jumppaa. Kun vielä olis miehilläkin niin kaikki hyvin...

Biggest looser, mahtava sarja! Oon jo aloittanut jutun siitä, miksi Jillian on ihana, mutta se ei ole valmis. Pitää ehkä lisätä myös Bob samaan juttuun, koska sekin on ihana.

"Don't say you can't do something, it f***g pisses me off!"   *SNAP!* Ihana Bob!

Pikakuvat vielä molemmista... koska ne on niin ihania.


Oho. Hyvä Google.

Ja kyllä, mä katson "läskiohjelmia". Ja kyllä, talvella katsoin läskiohjelmia ja reenasin samalla. Kyllä, se on jonkinlaista "sosiaalipornoa". Ja kyllä, läskiohjelman kanssa tuli vedettyä todella hyvät olohuonereenit.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Unknown road

Huh huh!

10 kertaa mäki juosten ylös. Täysillä. Ja kävellen alas.

Huh huh! Suosittelen!

maps.google.com. "Unknown road" hehe!

58 secs my ass... I did it in 18!

Maailmanmestari on juossut sisäradalla 6.92 s 60 m... mutta se olikin ysärillä se.


Ruokapäiväkirja - Keskiviikko 27.6.

Olin aamulla kovis ja heräsin vasta vähän ennen seiskaa tänään. Jou!!

Aamupalan söin kotona, ja olin ehkä ollut hereillä liian vähän aikaa, koska en meinannut saada sitä alas. Vaikka se oli ihan hyvää.

Aamupala klo 8:00
Kiiwi ja puolikas banaani. Puoli kourallista pähkinöitä. Puolipurkkia rahkaa ja 2 rkl turkkijugurttia.
Aamun aikana puoli litraa vettä. Töissä kuppi kahvia ja lisää vettä.


Lounas klo 11
Eilistä uunissa paistettua lohta n. 160 g. Salaattia, hapankaalia ja parsakaalia. Siivu ruisleipää ja 2 rkl raejuustoa. Vettä.

Parsakaali on parasta. Kuvan laatu ei.



Hyvääää! Varsinkin sinapin ja fenkolin siemenet.
Työmyyränä
Vihreää teetä kaksi mukillista ja vettä noin litra.

Päivällinen klo 17:30
1/2 dl jasminriisiä. Kanacurry jossa maustamatonta kanafileetä ja turkkilaista jugurttia, varsiselleriä, kesäkurpitsaa, sipulia ja valkosipulia, sieniä ja vihreitä linssejä. 2 rkl raejuustoa ja muki maitoa.

Kuvien laatu on aika huono, olen napsinut ne kännykällä ja kiireessä (siis nälässä :)

Iltapala
Aion syödä JÄTSKIVENEEN! Siis semmonen ihan oikean, jäätelöauton jätskiveneen. Hip hei!

Mutta ennen sitä juoksureeni. Sommoro!!

Edit: Curryyn pääsi kotichili. Hyvää oli!



tiistai 26. kesäkuuta 2012

Ruokapäiväkirja - Tiistai 26.6.

Aamuhässäkkä
Uusi  päivä! Aamusali meni hyvin, sain ottaa vähän kevyemmin, mutta kädet sai silti tehokkaan reenin.

Aamutouhujen aikaan:
1/2 litraa vettä.

Aamupala klo 8:00:
1/2 purkkia maustamatonta rahkaa, 2 rkl luomupartajugurttia, 1/2 kourallinen pähkinöitä ja 1/2 banaani, 1 tl hunajaa (joka oli oikeastaan vähän turhaa...), 1/2 dl ruis- ja kauraleseitä.

Töiden lomassa:
Mukillinen kahvia ja 1/2 litraa vettä.
Lounas.

Lounas klo 11:00:
Lounasravintolan salaattipöydän salaattia, raasteita ja 1 rkl siemeniä. Ruispastaa n. 50 g ja eilistä kastiketta. 2 rkl raejuustoa ja 1 ruisleipä levitteellä. Vettä ja jälkkäriksi mukillinen vihreää teetä.

Töiden lomassa:
Mukillinen vihreää teetä ja vettä.





Himoitse lähimmäisesi lohisalaattia. Huomaa kalan päällä köllöttelevä tuore chili.
Päivällinen klo 17:30:
Salaattia, kurkkua, herkkusieniä ja fenkolia. Puolikas keitetty muna ja n. 30 g fetaa. Lohta uunissa paistettuna, n. 180 g. Siemeniä ja kotitekoinen salaatinkastike (oliiviöljyä, balsamicoa ja mausteita). Juomaksi vettä.


Iltapala klo 21:30:
Pääosassa on mun uusi Muumimuki.
Leivän siivu, levitettä ja raejuustoa, puolikas keitetty muna, pippuria, kurkkua ja basilikaa. Muumimukillinen kevytmaitoa.

Onkohan se ruokapäiväkirjan tehtävä, että ravinto mitä syö alkaa näyttämään jotenkin väärältä, määrät todella paljolta? Jos söisi eineksiä tai "pikaruokaa" (lue: paskaa) niin kiinnittäisikö silloin huomion ruuan (olemattomaan) laatuun?

Ja ooh, nappasin tänään jääkaappiin odottamaan kesän ensimmäisen kotikasvatuschilin. Katsokaas kun chili on nyt muotia. Joka perkeleen insinööri kasvattaa omia chilejä (mitä nyt urheilultaan, eli viikottaiselta tunnin sählyreeneiltään ehtii), puhuu chileistä, ostaa ties mitä chilikarkkeja ja napalminalleja ja on niin chilichiliCHILI! Puhutaan asteikoista ja lajikkeista, säilötään työpaikan jääkaappiin chilisoosia (että kaikki näkee kuinka chili on vaikka ei koskaan tuo töihin edes omia eväitä).

Shaamari kuinka ärsyttävää kun jostain kivasta tulee muotia.... Toivoo Siiri, joka teki joululahjaksi sekä chilihilloa että chilisinappia, joka kasvattaa chilejä ja jonka keittiössä on keskimäärin joka päivä sellainen chilin katku että yskittää. Ni!



Matto rullalle ja nurkkaan

Kesän viimeinen fysiopilates on takana. Lapatuki ja Siiri kiittävät ihanaa opettajaa!

Kuva osoitteesta www.fysio-pilates.dk
Toivottavasti syksyllä pääsen taas tekemään teknisesti vaikeita, lihaskuntoa ja liikkuvuutta parantavia liikkeitä oman hengityksen tahtiin.

Köhöm! Tai siis nyt kotona sitten reenataan syviä lihaksia ja ryhtiä, oma-aloitteisesti, omassa kodissa, ihan itse. Köhöm...

Katso Siiri kun tyttö näyttää mallia!


Run baby run!

Juokseminen. Yäk. Tai ei nyt ehkä yäk, mutta tylsää ja inhottavaa ja tylsää ja happi loppuu.

En ole koskaan oikein osannut juosta. Hölkkäilen vain, nykyään todella epäsäännöllisesti. Tämän kauden ainoa oikea hölkkälenkki oli siskoni kanssa jölkötelty 10 km (ensimmäinen ja viimeinen km kävellen) hyväntekeväisyysjuoksu toukokuussa. Olen aina kuvitellut, että juoksun reenaminen tarkoittaa pitkien matkojen reenaamista, mutta nyt olen onnekseni oppinut jotain uutta juoksemisesta.

Juokse pupu juokse!
Osallistuin eräänä kesäkuisena sunnuntaina juoksuvetoreeneihin. Reenasimme kahden kanssareenaajan kanssa noin 40 minuutin ajan, lämmittelimme ja teimme varsinaiset juoksuvedot.

Lämmittelynä juostiin polvennosto ja jalat pyllyyn juoksua, sivulaukkaa ja sivuristilaukkaa. Kokeiltiin paria erilaista tapaa lähteä juoksemaan, välillä kiihdytettiin ja välillä sännättiin heti täyteen vauhtiin. Kaikki eri juoksutapoja juostiin vain muutamia kertoja ja lyhyitä matkoja, ehkä siksi lämmittely oli hauskaa, ei ehtinyt kyllästymään mihinkään.

Varsinaisina vetoina juoksimme pienen jalkapallokentän pituista matkaa edes takaisin. Toiseen päähän juostiin noin 80 % tehoilla ja takaisin 90 % tehoilla. (Tehot tarkoittavat siis sitä, että 100 % olisi ihan maailman eniten täysiä mitä arvioi pystyvänsä kyseisen matkan juoksemaan ja 50 % puolet siitä.) Eli vedot juostiin aika lujaa. Tärkeää on ymmärtää, että kyse oli omista tehoista, ei kaverin tehoista. Jokainen meistä juoksi siis täysin omaa tahtiaan.

Vetoja tehtiin kolme tai neljä ja vetojen välissä jäähdyteltiin pari minuuttia rauhallisesti teputtaen jottei nesteet jämähdä reisiin. Jopa viimeisen vedon jälkeen oli vielä hyvä olo, vaikka oli mielestään juossut lähes täysillä. Hengästytti ja jalkoja vähän poltti. Mutta tarkoitus ei ollut saada itseään ihan hapoille ja kropasta kaikkia mehuja irti. Hapolle veto vaikeuttaa ja hidastaa palautumista, eikä nyt ollut tarkoitus pilata seuraavien päivien reenejä. Lopuksi myös venyttelimme rauhassa.

Nopeat pyrähtelyt tuntuivat paljon mielekkäämmiltä kuin jos olisi käyttänyt saman ajan hölkkälenkillä. Ja sykemittarin mukaan poltin ihan aimo annoksen kaloreita, joten tehokas reeni oli ihan varmasti.

Mun meno on ehkä enemmän vielä tommosta... hoipertelua :)
Olen tehnyt juoksureenin vasta kerran itsekseni, jolloin otin mukaani myös "yhteisvelalliseni" (jonka mukaan on ilmeisesti minun vastuulla pitää huoli että hänkin käy lenkillä... hmmmpf). Tehtiin samoja lämmittelyjä kuin yhteisreeneissä ja juoksimme nurmella koko ajan. Varsinaiset vedot tehtiin ohjeen mukaan: 40 s vedot, 80-90% tehoilla 4 kertaa. Vetomatka oli yllättäen tuplasti yhteisreenien matka, ja epätoivo meinasi iskeä. Ei ole juurikaan juoksukuntoa tällä tytöllä. Mutta sitkeästi loppuun asti!

Reeni kesti alle 40 minuuttia, mutta tuntui todella tehokkaalta ja on muuttanut käsitystäni juoksemisesta ja itsestäni. Ei pitäisi oikeastaan tulla yllätyksenä, että "jos se ei satu, se ei varmaan ole tehokasta" reenaajalle sopii lyhyempi ja tiukempi reeni, kuin yli tunnin lönköttelylenkki. Mutta jostain syystä en ole koskaan aikaisemmin kokeillut tuon tyylisiä juoksureenejä. Nyt kuitenkin oikein odotan seuraavaa kertaa!

Edit: Pakko vielä lisätä tää biisi tohon loppuun kun on niin kova.


maanantai 25. kesäkuuta 2012

Ruokapäiväkirja - Maanantai 25.6.

Kun kyse on kropan ja sielun hyvinvoinnista, ei ruokaa yksinkertaisesti voi jättää pois laskuista. Kulinaristi kun olen, ruoka on erittäin tärkeä osa elämääni. Toisinaan tuntuu, että elän syödäkseni (enkä syö elääkseni). Mutta vaikka ei olisikaan niin ruuan perään, ei ruoan merkitystä silti voi ohittaa.

Ihminen on sitä mitä se syö. Kroppamme käyttää eri ainesosia eri tavalla hyödykseen, joskus paremmin kuin toiste, ja joitain aineista se ei osaa käyttää ollenkaan. Lihaksemme rakentuvat proteiineista mutta käyttävät polttoaineena hiilihydraatteja ja rasvoilla on tärkeä merkitys hormonitasapainon kanssa. Kaikki on yhteydessä kaikkeen, ja tasapainon löytäminen ja säilyttäminen on tärkeää.

Osana tavoitteideni tavoittelua on katsastaa myös ruokavaliooni. Aloitan prosessin pitämällä ruokapäiväkirjaa viikon tai kaksi, jotta todella näen mitä syön. Tästä se alkaa:

Aamuleipä. Jälkiuuniruikkari on parasta!
Herättyäni klo 5:40-6:30:
1/2 litraa vettä aamutoimien ohella. Sitten salille ja töihin, aamupala evääksi.

Aamupala klo 8:15:

Ruisleipä (2 siivua), rasvalevitettä molemmille siivuille, 3 siivua ohutta kinkkuleikkelettä, 1 siivu 17% juustoa, 1 keitetty muna, pippuria ja salaattia. 1/2 litraa vettä salilla ja aamupalan ohessa.

Pää ihan jäässä, klo 9:00 - 10:30:
2 mukillista kahvia. 1/2 litraa vettä.

Pakastimen aarteita lounaaksi.
Lounas, vähän myöhässä, jumituin tekemään töitä, klo 11:30:
Lounasravintolan salaattipöydästä salaattia, raastetta ja 1 rkl siemeniä. Pakkasesta lohipastaa (lohta, ruismakaronia, porkkanaa, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, sieniä, kermaa). Jälkiruokana mukillinen vihreää teetä.

Työmyyrä, klo 12:00 - 16:15:
Mukillinen vihreää teetä ja 1/2 litraa vettä.
Sitä syödään mitä jääkaappiin on jäänyt.

Iltaruoka ennen reenejä klo 17:00:
Ruispastaa n. 50 g ja tomaattipohjainen kastike jossa jääkaapin jämät: 2 makkaraa, sipulia, kesäkurpitsaa, varsiselleriä, tomaatti, 1/2 purkkia vihreitä linssejä. Lautaselle vielä 3 rkl raejuustoa ja nippu salaattia.

Iltapala:
1/2 purkkia maustamatonta rahkaa ja 1 rkl maustamatonta, luomujugurttia (sitä partaukkojugurttia), 1/2 kourallista pähkinöitä ja 1 tl omapolttoista karviais-herukkahilloa. Kantapala jostain ruismuhkuleivästä jota poikakaveri kiikutti kotiin, 17% juustoa, kinkun siivu ja kurkkua. 1/2 litraa vettä.

En yleensä tykkää syödä kahta pasta-annosta päivässä, mutta joskus on syötävä sitä mitä on tarjolla/kaapissa. Enkä myöskään suosi leipää sekä aamu- että iltapalaksi. Mutta... no, ei mulla ole mitään puolustusta, mut vieteltiin lupauksella kantapalasta.

Mutta muuten kyllä aika sikamainen päivä näköjään. Ainakin makarooni ja leipämielessä. 

Kantapala on paras pala.
Jaksoinpa aamusalin ja iltabalettitunnin, vaikka kaikki tuntuikin tosi vaikealta ja raskaalta. Sitä se Juhannuksen kaljan juonti teettää, raskaan kaluston. No onneksi se on vain kerran vuodessa.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Viikon 25 reenit

Hyvä viikko! Juhannuskaan ei ihan täysin romuttanut reenaamista. Kiitos siitä kuuluu pojille jotka armollisesti antoivat mun soutaa koko veneilyreissun :)

Sunnuntain reeni puuttuu ja puuttumaan se jää. Ärsyttävää olla kokoajan yksi salireeni perässä suunnitelmasta, mutta siivoaminen ja pyykinpesu voitti kilpailun sunnuntain viimeisten hereilläolotuntien käytöstä.

Hitaan aamun aamupala

Voiko sanoa aamupala jos kello näyttää 13.05?


Ruisleipää, leikkelettä, raejuustoa ja 17% kermajuustoa, kurkkua ja 2 munan munakokkeli.
Puolikas nektariini, 1/4 banaani, 1/2 kourallista pähkönöitä ja noin desi maustamatonta jugurttia ja ruokalusikallinen Turkkilaista luomu-jugurttia.
Lasillinen appelsiinimehua, mukillinen lämmintä maitoa odottamassa espressoa.

Nälkä, be gone!

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Ihana aurinko

Aurinko, on se vaan ihana! Mutta kaikessa ihanuudessaan se on myös salakavala ja voi aiheuttaa kamalaa harmia iholle ja silmille.

Ihoni on niin vaalea, ettei edes kahden viikon Thaimaan reissulta tuotu rusketus keskellä tammikuuta saanut yhtäkään työkaveria huokailemaan "ootko ollut jossain lomalla kun oot niin ruskee". Noup. Rusketun kyllä, mutta vain vähän. Ja palan helposti.

Samaiselle Thaimaan matka oli elämäni ensimmäinen todellinen aurinkoloma ja olin hieman hermostunut kuinka ihoni sietää Aasian paahdetta. Pari viikkoa ennen reissua otin käyttöön parhaan mahdollisen aseen auringon huonoja vaikutuksia vastaan, nimittäin Vivisanté Sun Aurinkokapselit.

Kapselit "aktivoivat pigmentin muodostusta nopeuttaen rusketusta, joka suojaa parhaiten UV-säteiden haitallisilta vaikutuksilta. Samalla kapselit suojaavat ihoa ja ehkäisevät ihon ennenaikaista vanhenemista sekä ryppyjen muodostumista". Todistin kapseleiden tehon reissulla: rusketuin enemmän kuin koskaan (vaikkei sitä kukaan muu huomannutkaan) enkä palanut kertaakaan! Ja palan aika herkästi. Ja lisäbonuksena ihoni voi muutenkin paremmin kuin koskaan. Kapseleista sai Suomenkin olosuhteisiin lisäkosteutusta talven pakkasia vastaan.

Kapseleista on tullut jokakesäinen ystäväni, syön yhden joka päivä. En taida lopettaa kapseleiden syömistä talveksikaan, sillä ihoni suuttuu lopetuksesta joka kerta. Eivät kapselit tietenkään korvaa aurinkorasvaa, mutta jopa eilisiltapäivän kolmen tunnin auringossa höpöttäminen aiheutti vain hellää ja v-mäistä (johtuen siis paidan kaula-aukon mallista) rusketusta. Pässinä unohdin aurinkorasvan kotiin ja jännitin kuinka hipiäni käy. No hyvin kävi!

Niin se vain on, että valtaisa osa ihonkin kosteutuksesta on sisäisistä asioista kiinni. Nyt testissä on Dermosilin Vivante Sparkling 25+ -ravintolisä. Toistaiseksi kokemukset ovat erittäin hyviä, eikä hintakaan ole kamala. Ihoni on niin herkkä kaikelle siitepölylle, kuivuudelle, stressille ja kylmälle, että kaikki keinot ovat sallittuja.

Aurinkoista viikonloppua! Ja muistakaa se aurinkorasva nyt joka tapauksessa!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Hmmm... hamburger...

Ruis-mozzarella-hamppari (kuva: Mikko S.)
Mistäköhän johtuu että tuo kuvassa oleva ihanuus on Ruis-mozzarella-hamppari. Miksi ei Salaatti-jauheliha. Tai Tomaatti-juusto.

No, sairaan hyvää se ainakin oli!

Pari numeroa kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Paskaakos sitä kaunistelemaan, nyt seuraa raakoja lukuja.

Pituus: 166 cm
Paino: 67.9 kg
Ikä: 27 vuotta

Ympärysmittoja:
Vyötärö: 74 cm
Lantio: 101 cm
Pylly: 102 cm
Reisi: 62 cm
Käsivarsi: 31cm
Rinnat: 92 cm

No ei nyt ihan paha.

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että 23.6.2008 painoin 74 kg. Ja siihenkin mennessä olin jo tiputtanyt löysimmät noin 5 kiloa kevään aikana pois. Pyllyä ja lantiota oli 5 senttiä enemmän kuin nyt, ja vyötäröllä jopa 10 cm. Olin painavampi kuin koskaan. Luulen, että paino alkoi kertymään kesällä 2006, mutta todellisuudessa en ole varma. Minusta tuntui kuin olisi yhtäkkiä herännyt 10 kg ylipainoisena, vaikka eihän ne kilot nyt yhdessä yössä tulleen.

En kuitenkaan ehtinyt plösöillä kovinkaan kauaa ja ehkä juuri siksi kilot siksi lähtivätkin aika helposti. Joulukuussa 2008 näytti vaaka eräänä aamuna jopa niinkin alhaista lukua kuin 65 kg. Pikkuveljen ylioppilasjuhlat meinasivat aiheuttaa lievän vaatekriisin kun kaikki juhlavaatteet olivat liian isoja, mutta ihastuksekseni löysin kaapista oman ylioppilasjuhlakorsettini joka mahtui päälle ja näytti kivalta (ja mahtuu muuten edelleen).

Viimeiset pari vuotta on mennyt suunnilleen samoissa mitoissa. Paino on jumahtanut 68-70 väliin, joskus housut puristaa enemmän kuin toisena päivänä. Mutta niinhän se usein menee. Vähän bissee ja sipsejä ja johan tursottaa :)

En ole minkään mittarin mukaan kuin enintään lievästi ylipainoinen. Näin on ollut aina (lukuun ottamatta pientä 2000-luvun repsahdusta). Äiti kertoi neuvolantädin sanoneen viisi vuotiaasta Siiristä, että "ei Siiri ole lihava, mutta reitevä". Jep, reisiä riittää. Onneksi on sentään kapea vyötärö ja ihan oikeat hartijat tasapainottamassa alapainoisuutta. Mutta sellainen honkkeli, millaisia 10 vuotiaat tytöt ovat, kolisevat vain menemään, en ole ollut ikinä.

Jonkun toisen mielestä tässä painossa ja koossa on varmaan ihan hyvä olla. "Mitä sä ny, ethän sä mikään läski ole!" No en en. Mutta jos totta puhutaan, joka kerta kun näen itseni valokuvassa tai sovitan vaatteita kaupassa, yllätyn. Oho, tältäkö mä näytän. Tuntuu kuin sisälläni olisi paljon sorjempi neito kuin mitä ulos näkyy. Ja haluan selvittää miten sen sisäisen naisen saisi ulos, ihmisten ilmoille.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Alku

Tämä tarina alkaa tiistaina 12. kesäkuuta 2012. Tai oikeastaan se on alkanut jo vuosia sitten, mutta vasta nyt se pääsee luettavaan muotoon. Huomenna tapaan Personal Trainerin jonka kanssa alkaa matka parhaaseen-mahdolliseen-kuntoon".
Miksi? Koska elämä on lyhyt, hauras ja arvaamaton. Ainoa mikä on varmaa on ettei mikään ole varmaa. Emme voi vaikuttaa mihinkään muuhun kuin omiin tekoihimme. Mutta juuri nuo omat teot ovat avain siihen, että saavuttaa sen mitä haluaa.
Mikään ei ole meistä itsestämme kiinni, ja oikeastaan ihan kaikki on. Olen päättänyt toimia, tarttua ajatuksiini ja tehdä ne todeksi. Sitten-joskus-mä-vielä saa luvan väistyä, täältä tulee NYT!

Tämä blogi on liikuntablogi. Ja elämäntapablogi. Ja varmasti vähän ruokablogi. Ja kauneusblogi. Sisältönä tulee olemaan raakoja lukuja, senttejä ja kiloja. Inspiraatioita ja motivaation puutteesta marisemista. Kuvia matkan varrelta.

Tervetuloa!