keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Onnenplikan neliapila

Tämän illan siistein juttu: ei yksi vaan kaksi täydellistä avocadoa.

Sitruunamehua ja pippuria. Ja keskiviikon kunniaksi truittaus Aasiantuliaista eli vauvamajoneesia.

Hyvää yötä!


FWP

Ahahahahhhahahahah!!




LOL! Kikakika! Kiher kiher! Ahahahahahahah!!

"Here's a straw. So suck it up."


Hyvää huomenta lokakuu

Tervetuloa marraskuu.Terkkuja töistä :)

tiistai 30. lokakuuta 2012

Kuinka käyttäytyä stressitilanteessa

Stressi. Joskus se on hyvästä. Esimerkiksi jos leijona yllättää ja täytyy juosta pakoon. Silloin on ihan kiva, että elimistössä liikkuu kaikenmaailman adrenaliineja ja muuta paskaa.

Mutta sitte on sitä tämä-ei-lopu-koskaan-voinko-vain-nukkua-kunnes-on-loma -stressiä. Se tulee, se valtaa ihmisen. Ja tsilirimpsis, taas elimistössä liikkuu paskaa. Mutta tämä paska ei saa ihmistä toimimaan paremmin. Ehei ja päinvastoin. Kaikki menee pimeäksi.

On muutama asia jotka on hyvä ymmärtää stressaantuneesta ihmisestä ja tilasta jossa ihminen möyhii ollessaan stressaantunut:

1. Ihminen tekee stressaantuneena huonoja päätöksiä ja pahentaa näin tilannetta.

2. Ihmisen tekee mieli kaikea sitä, joka vain pahentaa tilannetta. Kuten sokeria, viinaa ja apaattisesti sohvalla makoilua.

Esimerkiksi minttuliköörissä on sekä sokeria että viinaa ja sitä on mahdollista lipittää sohvalla.

3. Stressaantunut ihminen epäonnistuu enemmän kuin yleensä. Lyö päänsä ja kaiken joka paikkaan, sählää ja möhlii.

4. Stressaantuneella ihmisellä ei ole lainkaan kärsivällisyyttä eikä kykyä ymmärtää tai olla kiinnostunut muiden tunteista. Yhtään. Älä siis oleta saavasi stressaantuneelta ihmiseltä hymyä sen niskahieronnan lisäksi. Tai kiitosta seksin jälkeen.

Voisin tehdä listan siitä, miten säilyä hengissä stressaantuneen ihmisen kanssa toimiessa. Mutta viittaankin vain edellisen listan kohtaan nro 4, ja kerron miten säilyä hengissä kun itse on stressaantunut.

1. Sano ei keksipurkille! Siis ihan oikeasti. Nopeat verensokerin muutokset vain ja ainoastaan pahentavat tilannetta. Usko pois.

Ei, keksipurkki. Ei!

2. Jos mahdollista, ulkoista kaikki päätöksenteko. Ja tarkoitan nyt ihan kaikkea, varsinkin päätöksiä jotka liittyvät aamuiseen työ/koulumatka-ajoreittiin, pukeutumiseen ja syömiseen. Pilalle menee jos ite päätät.

3. Jos saat paniikkikohtauksen, rauhoitu. (Sama neuvo pätee myös esim. itkupotkuraivareihin ja astmakohtaukseen.)

4. Älä kuuntele kehoasi. Se ei todellakaan tiedä mitä nyt tarvitset (viitaten edellisen listan kohtaan nro 2).

5. Itseasiassa, tee ihan päin vastoin kuin mitä kehosi käskee: jos tekee mieli syödä sokeria, syö pähkinä. Jos tekee mieli maata sohvalla, mene lenkille. Ja tästä aasinsilta seuraavaan neuvoon...

6. Kuntoile. Juokse ittes rikki. Rutista rautaa, mielummin niin lujaa, että itkettää. Tunne kuinka lihassolut hajoaa. Erityisesti suosittelen punnertamista. Ja yhden jalan kyykkyjä lisäpainoilla. Et varmaan ehdi itkultas miettimään mitä kaikkea on tekemättä.

Kovia kokeneet tossut ja hanskat.

7. Mene kotiin ja tee itsellesi paksu pirtelö.

Huomaa kannuun liimaantunut banaaninsiivu. Kokkareet pirtelössä todistavat aikaisemman listan kohtaa nro 3.

8. Älä juo alkoholia. Älä ainakaan lisää sitä pirtelöön. Sano ei viinakaapille!

9. Tee yksi asia valmiiksi. Näin todistat itsellesi, että se on mahdollista. Tila ei jatku ikuisesti.

Huomaan, että neuvot toimivat käytännössä. Huutavat reisilihakset ja kokkareinen pirtelö on tasoittanut äkäpussia sen verran, että pystyn sittenkin antamaan pari neuvoa stressiapinan kanssa toimiville ihmisille:

1. Ymmärrä, että toisen mielestä olisi parempi että olisit hiljaa (paitsi jos sinua puhutellaan) ja koskematta (paitsi jos syliisi ängetään). Ymmärrä myös, ettei kukaan tykkää tossuista, joten älä nöyristele äläkä sössötä.

2. Vie mut viikonloppuna kylpylään.




lauantai 27. lokakuuta 2012

Unohda Saatana. Nyt on näin.

Netissä neppailuun menee välillä aivan hävyttömän paljon tehokasta koulutöidentekoaikaa. Mutta välillä sieltä löytyy jotain niin nerokasta, ettei kirjoittamatta jääneet sanat ja lukematta jääneet tenttikirjan kappaleet haittaa.

Lyhyesti: Kun vituttaa, älä kiroile vaan sano Nyt on näin.

  
Asiasta kirjoitti Eeva Kolu ja Oi mutsi mutsi, heidän blogeissaan asia hieman leveämmin selitettynä.

Liiallisesti sukuelintä, eritteitä ja manalan herraa viljelevänä eukkona voisin hyvinkin ensikerralla yrittää helpottaa tuhero-oloa toteamalla miten asiat ovat. Nyt on näin.



Se on aivan liian iso

Mutta se kompensoi kaikkia niitä joulukalentereita joita en koskaan saanut. Eikä se ole yksin minun.

 
Joulukuuta odotellessa.



perjantai 26. lokakuuta 2012

Pikapostaus nro 4

Voin olla toki väärässä, mutta mun mielestä tämä näyttää siltä, että tästä tulee jotain kohtalaisen hyvää.

Juhlat tulossa

Minimiehen ekat bileet tulossa. Mitäs sitä oikein leipoisi? Hmm...



Pikapostaus nro 3

Tänään Facebook on täynnä talvivihaajien mutinaa ja nurinaa. Taidan siis jättää väliin. Vuodenajasta valittaminen on ajanhukkaa.

Onneksi heräsin niin aikaisin että ehdin näkemään tämän.

Tervetuloa Lumi!

torstai 25. lokakuuta 2012

It's all about the ingredients

Mitä tänään syötäisiin, kysytään telkkarissakin. Emmätiä, kato mitä sulla on kaapissa.

 

Valinta syödä hyvin tehdään jo kaupassa. Jos vihannekset eivät löydä tietänsä kauppakoriin, miten ne sitten mahaankaan päätyisivät.

Meidän kaapeista löytyy muutamia vakivieraita: porkkana, kesäkurpitsa, herkkusieni, sipuli ja valkosipuli, chili. Lisäksi löytyy joukko vierailevia tähtiä, kuten kukka-, parsa- ja ruusukaali, inkivääri ja bataatti, vihreä papu ja purjo.

 
Kuvasarja on kuvattu ns. jämäpäivänä, eli se päivä jonka jälkeen on pakko mennä kauppaan. Jääkaappiin jäi enää aamupalatarvikkeet. Ja silti sieltä löytyi varsinainen sateenkaari. Lohi oli pakkasesta.

Chop chop. Pannu kuumaksi. Vähän suolaa, pippuria ja yrttejä, pikkupurkki kookosmaitoa.

 
Hyvää. Älyttömän nopeaa. Helppoa. Ja kaunista.

 
Jos on iso nälkä, keitä vielä riisiä kylkeen. Mä en keittänyt, halusin säästää tilaa iltapalajuustoille.


tiistai 23. lokakuuta 2012

Hei lapset

Olen "jonottanut" markkinoinnin kurssille, jolle suuri ja mahtava Johtamiskorkeakoulu ei juuri ketään muista kouluista halua, koska on niin perkeleen hieno ja mahtava koulu ja kurssi. Nyt pääsin sisään.
Ja mitä täällä nyt tehdään? Vaari papattaa 200 opiskelijalle, että elämä ei sitten ole sitä mitä te luulette, ei ole oikein eikä väärin, kun joskus menette työelämään… jaada jaada.
Tulin markkinoinnin kurssille, en kuuntelemaan ohjeita miten perfektionistiteinien kannattaa tajuta ettei elämästä tule mitä ne kuvittelee vaikka ne sais vitosen kaikesta.
Onkohan mahdollista olla enää enemmän täynnä itseään? "Kuulkaas lapset kun setä kertoo totuuksia."
Mennäänkö asiaan? Vai onko tämäkin kurssi täynnä itsestäänselvyyksiä, nätissä paketissa?
Terveisin toisinaan todella turhautunut yliopisto-opiskelija

maanantai 22. lokakuuta 2012

Ihan jees - eli vko 42

Ihan hyvä viikko. Pilates oli syyslomalla ja palautuminen takkusi, torstaina ei oikein irronnut. Mutta perjantain reeni Rainerin kanssa onneksi paransi loppufiiliksiä.

 

Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta viikkoa.


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kaalin hidas tuplasoolo

Vuodenajan vaihtelut vaikuttavat kokkailuihini aina vaan enemmän ja enemmän. Kuten maailman ihanin pallura punajuuri (johon en kyllästy ikinä vaikka muut saattavat) myös kaali on mollukka jonka haluan lautaselleni nimenomaan syksyllä.

Alunperin ajatus oli tehdä Eeva Kolun reseptillä kaalilaatikkoa, mutta kaupassa kuului olkapään takaa napinaa (se on ihan ällöä jupi jupi) ja ihan varteenotettava ehdotus (kaalikääryleet on paljon parempia jupi jupi). Kääryleet ovat erinomainen lounaseväs. Päätin siis tehdä molempia.

Lokakuu on osoittautunut kammottavaksi kuukaudeksi. Elimistöni näyttää kaikin tavoin (finnit, turvotus, uniongelmat, migreeni, jumissa olevat KAIKKI lihakset, karkin ja viinan himo) olevansa stressissä ja väsynyt. Kaipaan rauhoittumista. Siksi tämä resepti on aika... no, slow. Joku kätevä Martta tai seitsemän lapsen tehoäiti osaisi varmasti oikoa valmistusvaiheita ja näin säästää aikaa. Mutta tänä viikonloppuna minua ei kiinnostanut ajan säästäminen. Halusin vain rentoutua pilkkomalla ja tönimällä, sekoittamalla ja askartelemalla, ottamalla pari valokuvaa siinä välissä.

Tämä resepti on hybridi. Siinä on yhdistetty Hesarin ruokablogista löytynyt Lohturuokien ykkönen: Pitkään hautunut kaalilaatikko by Eeva Kolu ja Maku-lehden nettisivuilta napattu Perinteiset kaalikääryleet by Sonja Blåberg. Sovitaan että tämän nimi on:

Kaalin hidas tuplasoolo

n. 1 kg kaali

2 dl puuroriisiä
1 l vettä keittämiseen

2 porkkanaa raastettuna

2 keskikokoista sipulia pilkottuna
3 kynttä valkosipulia pilkottuna
oliiviöljyä

300-400 g jauhelihaa
1,5 rkl rouhittua mustapippuria
1/2 tl valkopippuria
1/2 - 1 tl chiliä tai cayannepippuria
reilusti suolaa

nippu tuoretta meiramia
2 munaa
1 dl kermaa
hipaus suolaa

siirappia
voinokareita

4 dl kaalikeitinvettä
1 rkl (vaahtera)siirappia

Laita suureen kattilaan vettä kiehumaan. Suolaa kevyesti.

Laita puuroriisi alulle. Suolaa keitinvesi ja kun se kiehuu, lisää riisi. Keitä noin 15 minuuttia ja ota pois levyltä. Anna riisin hengailla kun touhuat muita juttuja. Kun ehdit, valuta riisi ja lisää se astiaan jossa paistat kaalilaatikon.

Odotellessasi keitinvesiä, leikkaa kaalista lehtiä irti työntämällä veitsi kaalin kantaan vinosti (ikäänkuin leikkaisit kolmion). Irrota isoimmat lehdet, omasta kaalista sain 8 kpl sopivan kokoisia lehtiä*. Kun suuren kattilan vesi kiehuu, lisää lehtiä muutama kerrallaan veteen ja nosta ne pois keittiöpyyhkeen päälle jäähylle, kun ne ovat läpikuultavia ja nyökkäävät kohteliaasti. Kaaleja ei tarvitse jäähdyttää erikseen kylmässä vedessä, eikä vahtia, ne pärjäilee ihan keskenään.


Kaalinlehdet köllöttelee.
Kun kaikki lehdet on keitetty, ota keitinvettä talteen 4 dl.

Kaiken ylläolevan touhun aikana, leikkaa loput kaalista pienehköksi silpuksi. Silppua sipulit ja raasta porkkana. Kun ehdit, lisää porkkanaraaste riisin joukkoon ja sekoita. Nämä kaverit pärjäävät nyt ihan keskenään, ei haittaa vaikka riisi jäähtyisi. Porkkana estää sen muuttumasta klöntiksi.

Kun kaalinlehdet on keitelty ja tilanne on rauhoittunut, ota esiin paistokasari, nakkaa pohjalle oliiviöljyä ja kuullota sipulit. Kuullottaminen ei ole sama kuin käristäminen, medium + lämpö siis riittää. Lisää sipulien joukkoon jauheliha ja ruskista. Mausta hässäkkä pippureilla ja suolalla.

Lisää hässäkkä riisin ja porkkanan joukkoon. Lisää pannulle vähän öljyä ja nakkaa silputut kaalit pannulle. Kuullota kaalisilppu.

Vatkaa munat kevyesti kerman joukkoon ja lisää ripaus suolaa. Lisää sekä pilkottu meirami että kermasotku riisihässäkkään. Lisää joukkoon myös n. 1/3 kuullotetusta kaalista. Tarkasta maku, ja lisää tarvittaessa suolaa tai pippuria.

Nyt alkaa askartelu. Leikkaa keitetystä kaalinlehdestä lehtiruotia ohuemmaksi. Lisää riisihässäkkää lehden paksumpaan päähän ja kääri. Ensimmäisessä kääryleessä on täytettä jokatapauksessa joko liikaa tai liian vähän, joten en nyt enempää kerro paljonko sitä sinne mahtuu. Ota pois tai lisää kun näet mikä on hyvä.


Piilo.
Astiasta riippuen öljyä sen pohja ja asettele kääryleet astiaan niin, etteivät ne aukea. Valuta siirappia kääryleiden päälle ja lisää nokareet voita.

Kun kaikki kääryleet on kääritty ja omassa karsinassaan, silppua irtileikatut ruodit (ja mahdollisesti ylijäämäkaalilehdet, itseltäni jäi 2 yli, eivät mahtuneet astiaan) ja lisää hässäkkään. Lisää myös loput kaalit. Tarkasta taas maku. Lisää n. 3 dl kaalinkeitinvettä, siirappi ja sekoita hyvin.

Nyt on sekä kääryleet että laatikko valmiina paistettavaksi.

Paista teoksia 200 asteessa (medium - korkeudella uunissa) noin 45 minuuttia. Paiston aikana ota kääryleet uunista ainakin kerran, ja kokeile saatko niitä käännettyä. Mä en saanut, ei väkisin. Sait tai et, valuta pohjalle kertynyttä sokerirasvakaalimehua kääryleiden päälle ja palauta uuniin.

45 minuutin jälkeen, sekoita vähän laatikkoa ja peitä teokset viimeistään tässä vaiheessa kansilla. Laske lämpötila 125 asteeseen. Anna kääryleiden hautua vielä 1 1/2 tuntia, mutta jätä laatikko 3 tunniksi uuniin. Käy vaikka lenkillä. Tai, vielä parempi, hierojalla. Kyllä se loora siellä kannen alla pärjäilee.

Valmiit kaaliruuat ovat oikeastaan aika rumia. Onneksi ne maistuu hyvälle. Siis syö.

*Ei ole mitään syytä, miksei kaalia voisi käsitellä perinteiseen tyylin:
1. Irrota kantakolmio ja keitä kaali kokonaisena. 2. Poista lehtiä vedestä sitä mukaa kun ne lähtevät irti ja ovat sopivan veteliä. 3. Valuta loppukaali ja leikkaa pieneksi. Mä en nyt vaan jaksanut vahtia sitä kaalia ja odotella että se jämä jäähtyy.


Rakas joulupukki, hyvä syntymäpäivälammas

Joulu on taas ihan kohta. Ja mikäli joulu on kohta, niin myös synttärit on lähellä.

Koska rahatilanne on aika niukka, olen tyytynyt hengailemaan mukana kun joku muu etsii talvitakkia tai pakkasessa seisoskelu kenkiä. Vaikka ei nyt itse saisikaan mitään, voi silti haaveilla mitä ostaisi jos voisi. Partioaitassa törmäsin pariin kivaan reppuun ja päätin kirjoittaa niistä Joulupukille. Kotona keksin pari muutakin juttua joista kirjoitan samaiseen kirjeeseen. Tässä niistä pari.

Nahkahanskat. Jotkut näistä.

belizia.fi

Kassi. Fjällräven Totepack No.1. Punainen tai ehkä vihreä. Mustakin on kiva.

partioaitta.fi


Reppu. Fjällräven Kånken Laptop 15" ja Shoulder Pads. Violetti ja sininen.

partioaitta.fi
Sormus. Joko hollantilaista hopeakäsityötä...
fashionology.nl

... tai suomalaista perinnekorua.

kalevalakoru.fi

Lisäksi sukkia (koko 37).

Alushousuja (KappHallin pöksyissä koko M kuin Muheva, muuten L kuin Laaja. Numerona 40).

Eikä haittaa, vaikka saisin Change-alusvaateliikkeen tai vaikka Stadiumin lahjakortin. Molemmista liikkeistä löydän varmasti tarpeellisia tuotteita.


Pikapostaus nro 2

Tunti metsässä. Näpit jäässä ja koppa täynnä.

lauantai 20. lokakuuta 2012

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Väkisin - eli vko 41

En olisi alkuviikosta uskonut, että tästä viikosta tulisi näin... ok, tai ehkä jopa hyvä. Alkuviikon kamala migreeni ja sitä seuranneet mahavaivat olisivat voineet pilata koko viikon. Mutta onneksi mahakin rauhottui niin, että jo keskiviikkona uskalsin salille.

Baletti jäi välistä, ja herätyskelloepisodin takia myös perjantain reeni (kävin vain hätäisesti vartin juoksulla kun en ehtinyt muuta). Mutta paljon huonomminkin olisi voinut mennä.

Tosin se täytyy sanoa, että kaikki tekeminen tällä viikolla oli kovan henkisen työn ja taivuttelun takana. Ei paljoa huvittanut, unohdin kamoja kotiin ja tein ihan omituisia reenejä. Ehkä se herätyskelloepisodi olikin täysin Freudilainen lipsahdus, eikä oikeasti vahinko ollenkaan. Hmm....


 

Nyt vielä toteutan tuon luvatun 30 minuutin lihashuollon ja homma on pulkassa.

Urheilumielessä koko viikon voi kiteyttää seuraavaan hienoon biisiin: Where's your HEAD at?!?!?!?




torstai 11. lokakuuta 2012

Feeling like a winner

Meikä teki tänään aamusalilla uuden maastavetoenkan: nostin oman painoni verran rautaa maasta, eli 65 kg. Jee!
 
En oikein tiedä onko se nyt niin "kova" suoritus, tuskinpa. Mutta mun mielestä siinä on jotain melkein fysiikan lakien vastaista nostaa oman painonsa verran massaa jostain... Ja silti mä tein sen.

Penkistä punnersin 35 kg. Jouluun mennessä punnerran ainakin 40 kg. Ja nostan maasta 70 kg. Ehkä :)


tiistai 9. lokakuuta 2012

Etanaa Porvoossa

Huomasin, että kesälomaretkeltä on jäänyt julkaisematta eräs ruokakokemus. Retkemme viimeisessä  kaupungissa, Porvoossa, kävimme syömässä vähän hienommin. Ravintolaksi valitsimme hyviä arvosteluja saaneen Timbaalin.

Etanaravintolana tunnetun ruokapaikan listalla oli yllättävän vähän etanaruokia, eikä alkupalana syödyt perinteiset uunissa paistetut etanat olleet parhaat mitä olen koskaan syönyt. Mutta erittäin hyviä silti.


Erityismaininnan ansaitsevat kuitenkin pääruokamme.

 
Helmikanaa, rucolarisottoa ja parmesankeksi. Erittäin hyvää, ja jollain tavalla kevyen makuista.

 
Possun kanssa oleva etanakastike oli mahtava ja perunakroketit hienosti tehtyjä. Possu suli suuhun.

All in all: suosittelen. Hyvää palvelua, hyvää ruokaa, hyvä viinisuositus. Itse olisin kaivannut enemmän etanaa listalle, mutta ehkä näin ravintolaan saadaan myös ennakkoluuloisia syöjiä.

Hyvä Porvoo. Hyvä Timbaali.




Marja- ja hillohommia

Syksy on saapunut. Ja kesän sadonsäilöntähommat alkaa olla jo ohi.

 
Marjoja sellaisenaan ja hillottuna. Sieniä kuivattuna ja pakastettuna.

Onkohan myöhäistä tehdä vielä maustekurkkuja? Niin ja etikkapunajuuria!


Sinisen ja punaisen pyhä liitto

 
Punajuuria suolapedillä, paistettu kanafilee ja sinihomejuustokastike.

 
Punajuurien reseptin löysin Maku-lehdestä, mutta tuunasin sitä hieman. Koska ajatus oli tarjota puunajuurten kanssa paistetut kanafileet, halusin annokselle ihan oikean kastikkeen. Lisäsin siis alkuperäisen reseptin juustosotkuun kermaviiliin.

 
Kastike:
Kermaviiliä 1 prk
Puoli paketillista Aura-juustoa murusteltuna
Nafti teelusikallinen hunajaa
Mustapippuria
Tuoretta timjamia

 
Uuniin mennessään punajuuret saivat yllätysvieraakseen raa'an sipulin. Sipuli ja punajuuret ovat mahtavia tyyppejä. Eivät maksa juuri mitään, ja muuttuvat kypsyessään ihanan makeiksi.

 
 Ensin otetaan nättikuva jossa kaikki on paikallaan.

 
Ja sitten tuupataan lautaselle lisää soosia.

Simppeliä ja hyvää. Todella hyvää.