torstai 26. kesäkuuta 2014

Porttiteoria

Jos olet käynyt koulua 90-luvulla muistat varmaan huumevalistustunneilta porttiteorian. Teoria perustuu siihen, että miedot huumeet, vaikka muuten ehkä 'harmittomia', toimivat ikäänkuin porttina kovimpien huumeiden käyttöön. Kynnys kokeilla madaltuu, ja kun mietojen mömmöjen sietokyky kasvaa, halutaan vaihtaa kovempaan kamaan.

No, en ota kantaa siihen, onko tuo teoria validi tai käyttökelpoinen huumeiden käytön kannalta. Mutta uskokaa kun kerron, että se on täysin validi ja käyttökelpoinen mitä tulee fyysisiin suorituksiin ja itsensä haastamiseen.

10 kilometrin rimpaisu Forssan suvi-illassa oli portti kovempiin kisoihin. Olen ilmoittautunut juoksemaan puolimaratonin (eli yli tuplat kuin mitä Forssassa) 14. syyskuuta Tallinna maraton -juoksutapahtumassa.
Taas mennään! Ja vau mikä määrä Siirejä!
Juoksu(ja penkki ja mave ja kyykky)kaverini Anna oli jo vuoden alussa, aloittaessaan kevään juoksuharjoittelut, päättänyt osallistua Tallinnan maratonille. Forssa oli tarkoitettu vain välietapiksi, minikisaksi, tunnusteluksi. Tallinnan puolikas oli se pihvi. Ihailin Annan päättäväisyyttä, mutta olin varma, ettei minusta olisi sellaiseen koitokseen. Forssaan lähdin, koska Sappeen ylämäkihirveyteen en päässyt (tuplabuukkaus), mutta halusin jonkun extrasyyn lenkkeillä (ns. Pelko perseessä -taktiikka). Ennen juoksua hirvitti, olin juossut niin vähän. Mutta yritin lohduttautua sillä, että vaikka juoksut olivat jääneet vähälle, kaikkea muuta oli tehty riittävästi. Kevään nyrkkeilyreenit olivat olleet 75 minuutin kestävyysreenejä, ja niitä oli alla monta. Ja salillakin oli huhkittu.

Kymppihän meni hienosti! Forssassa kipittäessäni taisin ensimmäistä kertaa ymmärtää miksi juokseminen on kivaa. Jotain kliksahti. Ja jo saman illan aikana, itseasiassa jo juoksua suorittaessa, mietin, olisiko minusta yrittämään puolimaratonia. Pyysin Annalta apua ymmärtämään kuinka paljon pitää harjoitella, jos haluaa juosta puolikkaan 3 kuukauden päästä. Ja halusin kokeilla harjoitusohjelmaa ennen päätöstä. Päätin suorittaa ohjelman tylsimmän ja vastemielisimmän juoksun, 85 minuttin peruskestävyys löntystelyn, Juhannusaaton aattona. Siis herätä vapaapäivän aamuna, mökillä, herätyskellon pirinään, vetäistä banaanin nassuun ja lähteä puolentoista tunnin hitaalle lenkille.

Hölkätessäni kävelyvauhtia Pitkäjärven maalaismaisemissa muhistelin osallistumispäätöstä. Jos lenkki on enemmän kiva kuin paska, jos olo "maalissa" on enemmän jee kuin nyyh, niin sitten lähden mukaan. Kun 85 minuttia hidasta köpöttelyä oli suoritettu, oli matkaa mökille vielä vähän toista kilometria. Oli nälkä, ja hidas jurruttelu ärsytti. Joten kiristin tahtia ja jolkotin loppumatkan mökille juuri sitä vauhtia mikä tuntui hyvältä. Ja menin yllättävän lujaa, noin 6:00 minuutin kilometrivauhtia.

Vaikka pk-lenkki oli välillä vähän puuduttava, oli se kuitenkin kokonaisuutena niin nautinnollinen, että päätin osallistua Tallinnan maratonille (ja kertoa ilouutisen heti Annalle kuvan kera).

Päätöslenkki on päättynyt. Jeejee! Meikä lähtee Tallinnaan! Jeejee! Ja huomatkaa CitySorsan tiimipaita.
Niin. Että kesä menee sitten lenkkareita kuluttaen. Semmosta.

Mikä siinä oikein on, että on pakko aina olla joku "projekti"?

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kylmää ja kuumaa

Nektariinit ovat ihania.

Ne sopivat pilkottuna aamujugurttiin. Ja niitä on ihana raadella kädet tahmeana iltapäivän välipalaksi.

Niitä voi grillata. Tai grillin puuttuessa pilkkoa kippoon, heittää päälle fariinisokeria ja paistaa uunissa jäätelön kaveriksi.

 
Kylmää vaniliajäätelöä alle. Kuumia nektariinipaloja päälle. Oooh... ja nam!


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Täys kymppi!

Vaikka kuinka etukäteen jännitti, niin kuten ilmeestä saattoi päätellä, lauantain 10 kilometrin juoksu Forssan suvi-illassa meni täydellisesti! Tavoitteenani oli juosta koko matka, ja minähän juoksin.

Lähdimme reenikaverini Annan kanssa ajelemaan kohti Forssaa lauantaina puolilta päivin. Matkalla kävimme ainakin kahdesti kaupassa, jännittäminen aiheutti kassajonosekoilua ja jäätelönhimoa. Tiputimme saunakamat ja ruokaostokset illanviettopaikkaan, jossa paikallinen juoksuporukka HC-Nivunen oli valmistautumassa juoksemaan puolimaratonin, ja siirryimme hyvissä ajoin määränpäähän, Forssan keskustaan.

Matkaselfie.
Vaikka aurinko paistoi, oli ilma todella kolea. Joten pitkät kompressiosukat, paksut trikoot, pitkähihainen paita ja sen päällä tapahtuman oma t-paita eivät olleet yhtään liioittelua.

10 kilometrin juoksijoiden lähtö oli klo 15:30. Ennen lähtöä jumpattiin koko osallistujajoukon kanssa alkulämmöt Forssan voimistelijoiden avustuksella. Sitten ryhmiydyttiin, nopeat eteen, hitaat taakse, ja LÄHTÖ!

Ensimmäiset kaksi kilometriä haeskelin hyvää askelta, mutta aika pian alkoi homma rullaamaan. Anna piti huolen ettei meidän vauhti kiihtynyt liikaa. Hyvä Anna! Yksin olisin lähtenyt kiitämään aivan liian lujaa, hyytynyt ja pettynyt. Nyt vauhti pysyi tasaisena ja rauhallisena. Juoksua varten olin koonnut lähinnä Madonnan tanssibiisejä täynnä olevan soittolistan korviini pauhaamaan, ja hyvä niin. Juoksu tuntui helpolta ja hauskalta, kiitos Annan ja Madden.

Nörtit rakastaa kaavioita. Vaikka viiva menee alaspäin, vauhtimme kiihtyi.
Noin puolessa välissä oli juomapiste ja samalla käännyttiin juoksentelemaan omakotitaloalueille. Paikallisten kisakatsomot omakotitalojensa pihoissa saivat hymyn huulille, ja tunnelma oli koko kisan ajan korkealla. Puolen välin jälkeen uskalsimme kiihdyttää tahtia, ja vauhti kiihtyi ihan loppuun asti. Viimeinen kilometri oli nopein, ja pystyimme jopa huikeaan loppukiriin viimeisellä suoralla ennen maalia. En ole ehkä koskaan juossut niin lujaa kuin ne viimeiset metrit.

Kati 1:02:51. Siiri 1:16:32. Anna 1:16:40.
Maalissa olo oli mahtava! Juoksu meni nappiin, olimme hengissä, mihinkään ei sattunut, ja alitimme jopa no-olis-se-siistiä-mutta-ei-me-varmaan-pystytä -tavoitteemme 1:20:00. Hyvä CitySorsat Tampere! Juoksun jälkeen tuli nopeasti kylmä, joten haimme autolta lisää vaatetta, menimme syömään kisasoppaa ja sitten odottelimme puolikkaan juoksijat maaliin.

Loppuillan taputtelimme toisiamme selkään, saunoimme ja söimme yhdessä Nivus-porukan kanssa. Kiitos vieraanvaraisuudesta! Ja lihasta!

Nam nam nam!
NAM!
Mielestäni reissu ei olisi voinut mennä enää paremmin. Jäi niin hyvä mieli, ettei mitään rajaa.

Kuka olisi uskonut: entinen juoksun vihaaja on vihdoin alkanut ymmärtää, mikä juoksemisessa viehättää.




perjantai 13. kesäkuuta 2014

Ei jännitä

Yhtään ei jännitä. Ei siis yhtään, ei yhtään jännitä.

Romut.
Tai siis jännittää tosi paljon. Ihan hirveesti jännittää.

Onko tarpeeksi vaatetta? Onko liikaa vaatetta? Onko oikeat lenkkarit, vai pitäisikö sittenkin juosta niillä Innoveilla? Kuolenko janoon matkalla? Osasinko arvioida soittolistaan oikeaan kohtaan tsemppibiisit? Olenko syönyt tarpeeksi? Vai liikaa? Entä jos oon väsynyt, jos hyydyn ihan totaalisesti jossain 6 kilometrin kohdalla?

Elämäni ensimmäinen 10K juoksu on huomenna Forssassa. Että semmosta. En ole ikinä juossut 10 kilometriä. Ehkä hölkännyt hitaasti 8, mutta en juossut kymmentä.

Tämä CitySorsa yrittää nyt nukkumista. Huomiseen!