Odotin tänään, että lämpötila vähän laskee, ennen kun lähden lenkille. Ja hopsansaa, alkoi sataa. Pyykit oli tietysti ulkona narulla kuivumassa. No, nyt ne on ulkona kastumassa. Eisevväliä.
Lämpöasteet laskivat 6 yksikköä muutamassa kymmenessä minuutissa, ja vihdoin pääsin lenkille. Oli hyvä lenkki, vaikka hieman tahmea. 40 minuutin peruskuntojauhanta tuntuu nykyään ihan pikajuoksulta, viikonloppuna on jaksettava vielä 90 minuutin hippalointi.
On se ihmeellistä mitä saa aikaan jos päättää niin. Puolimaraan valmistautumista on jatkunut nyt kuukauden, ja olen tehnyt joka lenkin, joka juoksuohjelmaan on merkattu. Jopa lomaviikolla! Inhottavinta oli, kun kampesin itseni ylös mökiltä loma-aamuna herätyskellon soittaessa, ja lähdin nälkäisenä aamulenkille. Matkalla ihmettelin tahdonvoimaani, en tiennyt, että sekin on käynyt salilla.
Jos sisko ja äiti mäksyttivät viime viikolla lenkkiromujen värin puutetta (oli mustaa mustan kanssa), tilanne korjaantui tänään. Keltaista, pinkkiä, violettia, tumman violettia (kuvan sininen paita on tumman violetti, ei sininen)… enää puuttui vihreä hiuspanta.
Ja jalassa oli juoksushortsit. Kyllä. Siiri "Reitevä" Tammisto taipui kuumuuden alla ja veti jalkaan trikooshortsit. Saa vähän läppästä, oli se rumaa. Mutta olkoon!
Jatketaan samaan malliin. Vielä on juoksulenkkejä ja värikkäitä reenivaatteita jäljellä.
