Hiljaa hyvä tulee

Hiirellä ei ole ollut viime aikoina asiaa. Tai on ollut, mutta ajatuksien ylöskirjoittamisen sijaan on tullut tehtyä kaikenlaista muuta. On käyty Amsterdamissa viettämässä tunteikas ja ihana, pitkä viikonloppu. On hengailtu mökillä ja Helsingissä, tehty töitä, reenattu vähän. Mitä näitä nyt on... arjen ja ei-niin-arjen asioita.

Tämän työviikon jälkeen alkaa loma. Ja kun palaan elokuussa töihin, muuttuvat työkuviot hieman. Työpaikka on ja pysyy, mutta asiakkaat vaihtuvat. Työnnän pääni isompaan ämpäriin. Ja olen siitä todella innoissani. Jopa niin innoissani, etten ole ehtinyt kuin vähän maanantaina aamupäivästä marisemman töissäolon vaikeutta. (Tiedättehän miltä se viimeinen viikko ennen lomaa yleensä tuntuu? Ihan karseelta kitkuttelulta.)

Puolimaratoniin, eli kavereiden kesken Martsu tai Mara, valmistautuminen tarkoittaa 3-4 juoksulenkkiä viikossa. Siinä se hiiri kipittää sitten loppukesän. Kipikipi. Ja katsoo futista. Oranje!

Takana ja edessä on niin paljon kaikkea jännittävää, ettei ainakaan tylsyydestä voi hiiren elämää syyttää.

Hiirenvimma aktivoituu omalla ajallaan, sitten kun hiiri ehtii kirjoittaa ajatuksiaan ylös tai malttaa ladata kesän kuvia kaiken kansan nähtäväksi. Until then, jätän teidät nauttimaan tästä:

Hääpässi.