keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Ja matkalla taas

Rapakon takana.

 
Mukana söpöliini, luettavaa ja tietysti reissua siunaamassa eräältä Hollannin-tädiltä saatu matka-Buddha.

 
Tää jätkä on meinaan nähnyt paikkoja.


perjantai 21. joulukuuta 2012

Kotininja aloittaa loman

Eilen torstaina oli viimeinen työpäivä pariin viikkoon. Ja tänään yritin tehdä kouluhommia, jottei niitäkään tarvitsisi tehdä pariin viikkoon.

Tiedän antavani elämästäni erittäin glamourin ja kuohuviiniä tulvivan kuvan, mutta totuus on hieman toista. Totuus on sukkahousuissa pomppiva idiootti, mustiin pukeutunut villasukkamakkarainen kotininja.


Ninja aloitti loma-aattopäivänsä rimpuilemalla kuntosalilla siskon kanssa pienen kuntopiirin. Pikaisen suihkun ja pitkän länkyttämisen jälkeen ninja suuntasi yliopistolle, muka tekemään kouluhommia, tosiasiassa surffailemaan netissä. No tuli niitä kouluhommiakin vähän tehtyä, kävi se pässi kirjastossa etsimässä mielenkiintoista (huom, edellinen adjektiivi on ironinen) luettavaa.

Lounaan jälkeen ninja rimpuili ruokakauppaan ja kaupasta kotiin. Kello yksi iltapäivästä on liian aikaista alkaa lipittämään viiniä, jopa kotininjan mielestä, joten viinin lipitys vaihtui pyykinpesuun ja leivontaan.

Oh tätä glamouria!
Vaikka kotininja on vanhemmiten tullut niin varovaksi, että kokeilee uusia leipomusreseptejä ensin kotioloissa maisteltavaksi ennenkun tarjoaa niitä läjälle sukulaisia ja ystäviä, välillä on otettava riski. Koska perjantain kakkureseptistä puuttui kaikki "tekniset haasteet" ja koska se sisälsi mm. 50 grammaa suolapähkinöitä, 200 grammaa suklaata ja 500 grammaa sulatejuustoa (slurps!), uskalsi ninja leipoa uuden reseptin mukaisen kakun suoraan serkkuglögipöytään.

Kakkutiiseri. Ja tästä puuttuu vielä kuorrutus. Kun se meni uuniin, oli vielä valoisaa.
Nyt ninja istuu koneella, ei tee kouluhommia, ja neppailee. Ehkä se kohta keittää kahvia ja syö suolapähkinöitä odotellessaan että sen yhteisvelallinen tulee kotiin ja tekee sille oikeaa ruokaa. Tai ehkä se aloittaa punkun lipittämisen, onhan kello jo kohta viisi.

Ninja on nyt lomalla!


tiistai 18. joulukuuta 2012

Nostalgiavaroitus

Edelleen ihana.


Ja tärkeä!


Yllätysjoutenoloa ja himoliikuntaa - eli viikot 49 ja 50

Sovitaan että kroppa tykkää kun sen ylllättää itsenäisyyspäivän hullutteluilla ja toisaalta seuraavan viikon ennätyksillä ja lajeilla kuten luistelu. Että pysyy niinku sillai... hereillä kun vähän lipsuu aikeista ja toisaalta on tosi reipas.

Lauantain luistelu oli kyllä aika koominen kokemus. Mutta kaaduin vain kerran. Olen luistellut viimeisten 10 vuoden aikana ehkä 3 kertaa. Aion triplata tuon luvun tänä talvena. Tosin ensikerralla laitan toppahousut jalkaan, jotta on paremmat kaatumispehmusteet.

 
Vielä tämä viikko töitä ja koulua ja sitten olen lomalla. Katotaan pääsemmekö todistamaan jouluihmettä, eli sitä, että meitsi kävisi salilla joululomalla. Hmm...


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Olen kuin viini

Paranen vanhetessani.

 
28 vuotta, ehkä elämäni parhaassa kunnossa. Ja hyvin onnellinen. Tästä on hyvä jatkaa.

P.S. Vedin eilen ensimmäisen leuan syntymäpäiväni kunniaksi. Vähän kuulemma ripmuillen nousi, mutta leuka nousi yli tangon. Jes!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Onnen synttäriplikka

Täällä meikä vaan köllöttelee, peiton alla, 28 vuotiaana. Keittiössä tehdään aamupalaa, Benedictin munia. Mulle tuotiin joulukalenteri sänkyyn, ja sen lisäksi, että sieltä tuli miniSnickerspatukka (mun suosikki), patukan viereen oli ilmestynyt tipusormus. Prinsessa Siiri se täällä vaan köllöttelee, sormus sormessa ja Snickers huulessa.

Syntymäpäivälammas on mun lempparieläin. Hyvää viikonloppua kaikille!

torstai 13. joulukuuta 2012

Talven paras minttukaakao

Bistro Venla. Se on minttuista ja lämmintä ja ihanaa. Ja vähän vihreetä.



Päivitys kirjeeseen joulupukille (ja lampaalle)

Tietoyhteiskunnan ja digitaalisuuden aikana voi varmaan jopa joulupukille tarkoitettua kirjettä päivittää, eikö? Sillä kuten vähän aikaa sitten ymmärsin, monta olennaista juttua vielä puuttuu.

Ei lahjalistalla tarvitse olla vain asioita, jotka ovat jotenkin oikeasti olemassa ja jopa ostettavissa. Ei lapsenakaan ollut. Olkoon vuoden 2012 lahjalistallani myös asioita joita haluan saavuttaa, joiden toivon toteutuvan, jotka syystä tai toisesta ovat tavoittelemisen arvoisia, olkoon se hybridi uuden vuoden lupauksia ja materiaa.

Tässä siis päivitys edelliseen:

Hierontaa ja hemmottelua.
Voimaa punnertaa 50 kg penkistä.
Musiikkielämyksiä.

 
Laulutunteja jonkun luotettavan ja kannustavan opettajan opastuksella.
Retkiä, joko lämpimään bikinimaahan, reppu selässä tai roadtrippejä.

 
Värikkäitä kynttilöitä.
Gradun aihe.
Mökkiviikonloppuja, lautapelejä ja kitaralla säestettyjä lauluja.

 
Juustoa.
Kiireettömiä aamuja ja aamupaloja.

 
Maapallolle rauhaa ja rakkautta.


perjantai 7. joulukuuta 2012

No vihdoin!

Oikeus on tapahtunut!


Yön pikkutunneilla

Joku kuvassa näkymätön henkilö on voittanut nyt neljä eläinpeliä putkeen. Sitä me tässä vähän ihmetellään…


torstai 6. joulukuuta 2012

Tärkeitä asioita

Otteita erään, minulle vieraan, 13-vuotiaan pojan joululahjalistasta: olla vegaani vähän aikaa, reisitaskuhousut, maailmaan rauhaa, kyky osata juoda kahvia.

Lista kokonaisuudessaan on niin mahtava, että sitä lukiessaan miettii, kuinka kiva ja mielenkiintoinen poika sen on kirjoittanut.

Milloin omalta lahjalistalta ovat tippuneet pois uudet taidot, maailman rauha ja kaljamaistiaiset? Täytyy varmaan tehdä päivitys.

Aivan, nyt on 6.12.

Hyvää syntymäpäivää pikkuveli!

tiistai 4. joulukuuta 2012

Banana split

Tiedättehän ne mandariinikainalot, jotka sheikkaa sheikkereitään salireenin jälkeen sheikisheiki? No vaikka mun kainaloissa ei mandariineja olekaan, olen itsekin ruvennut käyttämään proteiinivalmistetta auttamaan palautumisessa. Eli suomeksi: mäkin vatkaan sitä sheikkeriä reenin jälkeen siellä pukuhuoneessa. Sheikisheiki.

Pari vuotta sitten maistoin salireenin jälkeen jotain randomproteiinipalautusjuomaa. Se näytti mansikkalimsalle. Ja maistui vatsahapoille. Jäi pullo juomatta. Ja kohtalaiset ennakkoluulot palautumis/proteiinivalmisteita kohtaan.

 
Mutta nyt olen löytänyt jauhemuotoisen valmisteen joka on, ihan oikeasti, hyvän makuista. Mainostamatta liikaa merkkiä (pussi nyt kuitenkin näkyy aika hyvin kuvassa) ja makua, sanon vain että siinä on sekä kaakaojauhetta että minttua, yhdistelmä joka taittaa hienosti heraproteiinin tahmaista makua.

 
Yleensä sekoitan desin jauhoa kolmeen desiin vettä. Mutta koska punnersin tänään salilla enemmän kuin koskaan, eli 42,5 kg, päätin palkita itseni tekemällä pirtelöä. Resepti oli niinkin huikea kuin puolikas banaani, desi protskui ja noin kolme desiä kylmää, rasvaista luomumaitoa. Surrur.


 
Lopputuloksena normaalia laihempi pirtelö. Joka oli (ihme kyllä) jopa vähän liian makea. Höräytin silti naamariin. Slurps. Kyllä mun haban nyt kelpaa kehittyä.

En taida olla yksin ennakkoluulojeni kanssa: kanssa-asuja antoi kritiikkiä keittiönpöydällä majailevasta pussista, että se ei sitten saa olla siinä jos tulee vieraita. Piilotti pussin kaappiin, alahyllylle. Hah! Junttimandariinikainalosiiri.

Mutta miten mikään näin nätti voi olla junttia?

 


Tumppulaatikko

Vai maistuukohan karitsa tumpulle?

Jos kuitenkin laittaisi juureksia kaalin tilalle? Esimerkiksi porkkanaa, palsternakkaa, vaikka lanttuakin… tulisi makeampi pata. Niin ja vielä täytyy löytää se karitsa.



maanantai 3. joulukuuta 2012

Jos mulla olisi parta…

...sekin olisi jäätynyt.

Vähän siistiä.



Touh touh - eli vko 47-48

Hei taas!

Melkein olin jo nimeämässä alla olevan kuvan näin: Huono viikko ja hyvä viikko.

Mutta sitten ymmärsin. Ja uusi otsikko on: Sikamaisen-kiireinen-koulutyöviikko ja hyvä viikko.


 

Ensimmäisellä viikolla tein mm. vähän 10 opintopisteen tenttiä, 14 sivun raporttia ja tietysti töitä normaaliin tapaan. Toisella viikolla hikoilin himona.

Marraskuu on ohi, kiitos siitä. Mun tavoite oli olla lihomatta ja menettämättä järkeäni. Onnistuin. Nyt on joulukuun ensimmäinen maanantai. Aamulla totesin, ettei maailmassa ole tarpeeksi meikkivoidetta tai valokynää peittämään meikäläisen väsymystä. Huh. Onneksi jouluna on lomaa.

Huomasin viikonloppuna, etten ole käynyt lenkillä pitkään aikaan. En välttämättä kertaakaan koko marraskuun aikana. Märkä yhdistettynä kylmään ja pimeään ei houkutellut (tekosyy, I know).

Mutta nyt nyt nyt, kun lumi narisee kenkien alla, vaikka on pimeää, nyt mä menen lenkille!

Nähdään taas!



tiistai 27. marraskuuta 2012

Aamupala on päivän tärkein ateria

Ja sunnuntai viikon ihanin päivä.

 
Ainakin jos sen aloittaa kunnon aamupalalla.


lauantai 24. marraskuuta 2012

Joku tästäkin nauttii

Vuoden pimein aika on saanut otteen minustakin. Ei jaksa. Nukuttaa. Öh.

Miksi nykyajan ihminen on niin helvetin tyhmä, että me järjestämme itsellemme suurimman kiireen aikana, jolloin mikään ei kasva ja kaikki on pimeää?

Mutta. Aina löytyy joku tyyppi, joka tästäkin nauttii. I would like you to meet Neiti Kaktus. Varrenpätkät nappastu omaan purkkiin muistaakseni Mummin kaktuksesta. Mukana Siirin menossa kohta 10 vuotta, ja saldona ehkä kaksi kukkaa.

Ja katsokaa häntä tänään!


   
Mikä värien loisto! Ja nuppuja on ainakin kymmenen vielä puhkeamatta.



Kukka on niin ihana, että otin sen tähän tietokoneen viereen, ruokapöydälle. Ehkä raportti Kaupallisten OLAP-työkalujen vertailusta tulee valmiiksi kun on purkillinen Cheerleadereitä vieressä.


tiistai 20. marraskuuta 2012

Perusmeininki - vko 46

Ei kummempia. Kauhee kiire. Ei ehdi mitään muuta kuin koulua, töitä ja pikkujouluja.


 

Kauheen raskasta. Koska ois loma? Ja missä?



tiistai 13. marraskuuta 2012

Vähän inspiraatiota

Huh huh.



Aika siistiä. Niin siistiä, että oli luotava uusi tunniste teksteille.

Snif - eli vko 45

What can I say...

No sanotaan se, että torstaina tein uudet enkat penkissä, 40 kg, ja myös rinnallevedossa, jonka olin edellisellä viikolla opetellut, ja jossa en silloin saanut 30 kg suoritettua, koska pää ei kestänyt. Nyt kesti 30 kg, mutta ei 35 kg, ehkä seuraavalla kerralla. Juoksureeniä en tehnyt, kävin vai reippaalla kävelyllä. Oli dedä dii dukossa jotenkin... ei tehnyt mieli hengästyä.

 


Ihminen on kyllä erikoinen kapistus. Se mihin kroppa pystyy. Siis on tietysti noi kaikki synnyttämiset ja muut oikeat urotyöt. Mutta niiden lisäksi paljon muuta. Olen syksyn aikana todennut ehkä kymmennen kertaa, että 99% se on mieli joka haraa vastaan ja väittää ettei joku asia ole mahdollista, ei kroppa. Ihminen itse päättää mihin pystyy, eikä edes kokeile. Sairastelunkin jälkeen tulee taas hyvä meininki. Toki se voi vaatia 45 minuuttia pilatestunnin alusta, ennenkun se kroppa antaa periksi, mutta kyllä se sieltä tulee.

Voisin aiheesta jauhaa enemmänkin, ehkä joskus jauhanki. Nyt menen luennolle, jolla suuret ja mahtavat kertoo mulle pienelle ja mitättömälle miten asiat on.

Sommoro!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Mä oon niin onnellinen

Kahden viikon sairastelun jälkeen ensimmäinen (ja ihanan infernaalinen) balettitunti. Tunnin teemana "ja pysyy, pysyy, pysyy, älkää tulko alas kokojalalle…" ja kärkitossutouhuja viimeinen vartti. Mun kintut on niin väsyneet että ne tärisee. Ja varpaita kuumottaa.

Voi että kun oli ihanaa! Niin ihanaa että oli pakko ottaa spontaani "mä oon niin onnellinen" kuva tanssisalin eteisessä.

Hyvää maanantaita!

lauantai 10. marraskuuta 2012

I've been a bad girl

Pekonihampurilainen (ilman sämpylää) hujahti nassuun hetkessä. Kuten myös valkosipulidippi. Mutta ei siinä vielä kaikki. Ei suinkaan, pääpahis on vielä esittelemättä. Nimittäin lautasella oli myös… ranskalaisia.

Ei ole enää.

Voi tsiisus kuinka hyvältä pahuus välillä maistuu.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Paistamatta kypsä Ceviche

Olen ruokaohjelmien keskisuurikuluttaja. Katson hyvin käsikirjoitettuja kokkiohjelmia, koska haluan oppia uusia ruokalajeja ja valmistustapoja ja inspiroitua erilaisista tavoista käsitellä raaka-aineita.

En itse olisi varmaan lähtenyt yrittämään perjantai-iltana, työviikon päälle, täysin uutta ruokalajia, mutta onneksi minulla on hyvin vähän sananvaltaa keittiössämme. Perjantaina alkupalaksi teimme siis ensimmäistä kertaa ikinä Cevicheä.

Resepti löytyi Amazonista tilatusta keittokirjasta Wahaca - Mexican food at home. Ja voi että kuinka helppoa tuon eksoottiselta kuullostavan alkuruuan teko olikaan. Ja kuinka hyvää siitä tuli!

Teimme Cevicheä saman viikonlopun aikana kahdesti. Ja kuten tapaamme kuuluu, poikkesimme alkuperäisestä reseptistä joiltain osin. Kevätsipuli muuttui tavallisiksi pikkusipuleiksi (niitä oli jääkaapissa, kevätsipulia ei), limemehu sitruunamehuksi (sama syy kuin edellä) ja jätimme kirjassa mainitut tortillasipsit kokonaan tekemättä. Kirjan reseptissä oli mukana teelusikallinen seesamisiemenöljyä, mutta sitä kokeiltuamme totesimme, että parempaa tuli ilman.

Lohi ja avocado Ceviche (alkupala neljälle)

300 g lohta
2-3 rkl sitruunamehua
suolaa ja pippuria
loraus oliiviöljyä
2 pikkusipulia
1-2 chiliä (riippuen omasta mausta ja chilien voimakkuudesta)
1 tl soijakastiketta
nippu tuoretta korianteria
1 avocado

Pilko lohi, sipulit, chilit ja korianteri pieniksi kuutioiksi ja silpuksi ja nakkaa kaikki samaan kippoon. Heitä perään mausteet, mehu ja öljy. Sekoita ja lisää sitruunamehua tai öljyä jos sotku näyttää "kuivalta". Huomioi, että sitruunamehu kypsyttää kalan, sitä täytyy siis olla joka paikassa. Laita kippo jääkaappiin tekeytymään, 10 minuuttia riittää.

Ennen tarjoilua pilko avocado lautaselle ja asettele sotku avocadon päälle.

Siinä se. Sevitse.


Pahoittelen huonoja kuvia, superkamera on huollossa eikä pikkuruinen Ixus-pokkarini meinaa oikein pärjätä vähenevässä valossa.


tiistai 6. marraskuuta 2012

Lenssulomat - eli vko 43-44 potilaskertomus

Lenssu. Nyt se sitten tuli. Ja kunnolla.

Taistelu lenssua vastaan alkoi jo toissaviikolla. Koska viikonloppuna oli oltava kunnossa, pidin kahden päivän lenssulepin. Tein kouluhommia kotona. Enkä urheillut. Viikonloppuna leivoin ja leivoin ja söin leipomuksia.



Ja maanantaina kärsin elämäni hedarista, baletti jäi väliin :/ Mikä oli iso virhe. Väsyneenä, stressaantuneena ja pääkipuisena olisi kannattanut vaan mennä balettiin, sinne ne kivut ja väsymykset olisivat jääneet. Mutta kuten aikaisemmin totesin, stressaantuneena tekee huonoja päätöksiä.

Loppuviikko oli napakkaa reenaamista. Kun lötköttää nuhasena sohvalla, kuvittelee helposti että kaikki tehty työ menee parissa päivässä pilalle. Mutta onneksi tällä kertaa kävi päinvastoin: tiistain ja torstain salireeneissä tuli rikottua entisiä ennätyksiä, perjantain reeni Rainerin kanssa meni tosi hyvin ja jopa lauantaina revin itsestäni viimeisetkin mehut irti.



Lauantaina iltapäivästä nousi kuume, norsu muutti naamanpäälle ja sunnuntaina olin jo niin epätoivoinen, että odotin tunnin terveyskeskuksen penkillä saadakseni helpotusta. Joka tuli antibioottikuurin muodossa.

Täällä sitä nyt sitten köllötellään. Saikulla. Köllöti köllöti.

Huomenna menen kyllä töihin. Ja kokeilen miltä urheilu tuntuu, joko leppoisan saleilun merkeissä, tai ehkä teenkin vain kävelylenkin.



perjantai 2. marraskuuta 2012

29/32

Pyydän jo nyt anteeksi verkkokalvoiltanne. Mutta siltä varalta, että tämä kertaa jää ainoaksi, halusin ottaa todisteen siitä, että minä, Tiina Siiri Sofia, olen ostanut ja mahtunut koon 29/32 farkkuihin.

En ole sitten yläasteen mahtunut tuumakokoon 29. Todisteena lukioaikaiset farkkuni, jotka löytyy edelleen kaapista (vaikkakin ovat palvelleet shortsimallisena viimeiset vuodet) koossa 31/32.

Hyvä perse! Siis merkityksellä hienoa, hyvin tehty. Eli pilkku tuonne väliin. Hyvä, perse!


torstai 1. marraskuuta 2012

Vink vink ja pitäisikö...

Sähköpostiini kolahti (tai paremminkin suhahti... latautui... ilmestyi ääneti) ilmoitus Fashionologyn syntymäpäivistä: 3 vuotta, 30% alennusta kaikesta.

Olen tilannut koruja Fashionologystä ainakin kerran, silloin tilasimme siskon ja pikkuveljen silloisen tyttökaverin kanssa kimpassa killuttimia. Homma toimi moitteettomasti, korut olivat kauniisti pakattu ja sain jopa yllätyslahjan! Korut ovat kestäneet aikaa, ovat edelleen hyvässä kunnossa, vaikka pyssykaulakorua käytän viikottain, joskus päivittäin.

Lahjalistapostauksessa ehdinkin jo hehkuttaa risti- ja lintusormuksia, mutta hei, vähänkö nämäkin on hienoja!

Alennuksen jälkeen hinta 44e.
Alennuksen jälkeen hinnat 32 ja 25 e. 

Olen superlaiska vaihtelemaan korvakoruja ja todella äkäisen nikkeli-kurametalliallergiani takia, en voi käyttää mitään pimpelipompelikorvakoruja. Olen ostanut ehkä yhden parin viimeisen viiden vuoden aikana. Mutta nämä ovat hienot!

Alennuksen jälkeen hinta 42 e.

Kokoja tutkiessani totesin, että pieniranteiseksi naiseksi (verkkokaupan koko S) olen aika paksusorminen, sormuskokoni on 8, eli toisteksi suurin. Mun arvomaailma meni nyt ihan uusiksi: en enää lainkaan osaa arvioda voinko käyttää fraasia "I'm not fat, I'm just big boned?

Pitäisiköhän antaa itselleen lahja?




Ihan äässistä

Ihan nopsaan vain tässä tämmöisen asian että...

Nelliina, joka on yksi suosikkibloggaajistani, eikä vain sen takia että kellohameet on ihania ja Tampere rokrok, kirjoitti sekä salimasennuksesta että reisimasennuksesta täällä.

Olen lukenut viime viikkoina Lihastohtorin blogia. Blogi on mielestäni a. asiantunteva b. järkevä ja c. ihan hauska. Vaikka periaatteessa mitään tietoa ei saisi vaan nielaista purematta, Lihastohtorin tarinat menevät nielustani lähes möyhentämättä läpi. Yhtä möyhentämättä kuin sen, että jos Emäntä sanoo että luomu on oikea tapa viljellä, niin sitten se on. Koska tiedän, että Emäntä tietää. Tohtori tietää.

Lihastohtori on kirjoittanut myös pyllystä. Ja siitä miksi sitä kannattaa harjoittaa ja miten. Nelliinaa harmittaa kun reidet kasvaa ja pylly ei. Ja tohtori kertoo, että reisiä käytetään liikaa tekemään pakaroiden hommia.

Mä palaan vielä aiheeseen joskus, koska olenhan pyllynaisia, mutta lyhyesti: opettele käyttämään pakaraa. Varsinkin jos olet lattapeppu. Pistä kehosi yksi suurimmista lihaksista töihin niin saat täytettä takataskujen alle.

Vielä yksi kuva, tämän löysin tohtorin blogista. Tämä kuva kiteyttää mun pointin: pylly tykkää työstä. Ja mä tykkään pyllyistä.





keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Onnenplikan neliapila

Tämän illan siistein juttu: ei yksi vaan kaksi täydellistä avocadoa.

Sitruunamehua ja pippuria. Ja keskiviikon kunniaksi truittaus Aasiantuliaista eli vauvamajoneesia.

Hyvää yötä!


FWP

Ahahahahhhahahahah!!




LOL! Kikakika! Kiher kiher! Ahahahahahahah!!

"Here's a straw. So suck it up."


Hyvää huomenta lokakuu

Tervetuloa marraskuu.Terkkuja töistä :)

tiistai 30. lokakuuta 2012

Kuinka käyttäytyä stressitilanteessa

Stressi. Joskus se on hyvästä. Esimerkiksi jos leijona yllättää ja täytyy juosta pakoon. Silloin on ihan kiva, että elimistössä liikkuu kaikenmaailman adrenaliineja ja muuta paskaa.

Mutta sitte on sitä tämä-ei-lopu-koskaan-voinko-vain-nukkua-kunnes-on-loma -stressiä. Se tulee, se valtaa ihmisen. Ja tsilirimpsis, taas elimistössä liikkuu paskaa. Mutta tämä paska ei saa ihmistä toimimaan paremmin. Ehei ja päinvastoin. Kaikki menee pimeäksi.

On muutama asia jotka on hyvä ymmärtää stressaantuneesta ihmisestä ja tilasta jossa ihminen möyhii ollessaan stressaantunut:

1. Ihminen tekee stressaantuneena huonoja päätöksiä ja pahentaa näin tilannetta.

2. Ihmisen tekee mieli kaikea sitä, joka vain pahentaa tilannetta. Kuten sokeria, viinaa ja apaattisesti sohvalla makoilua.

Esimerkiksi minttuliköörissä on sekä sokeria että viinaa ja sitä on mahdollista lipittää sohvalla.

3. Stressaantunut ihminen epäonnistuu enemmän kuin yleensä. Lyö päänsä ja kaiken joka paikkaan, sählää ja möhlii.

4. Stressaantuneella ihmisellä ei ole lainkaan kärsivällisyyttä eikä kykyä ymmärtää tai olla kiinnostunut muiden tunteista. Yhtään. Älä siis oleta saavasi stressaantuneelta ihmiseltä hymyä sen niskahieronnan lisäksi. Tai kiitosta seksin jälkeen.

Voisin tehdä listan siitä, miten säilyä hengissä stressaantuneen ihmisen kanssa toimiessa. Mutta viittaankin vain edellisen listan kohtaan nro 4, ja kerron miten säilyä hengissä kun itse on stressaantunut.

1. Sano ei keksipurkille! Siis ihan oikeasti. Nopeat verensokerin muutokset vain ja ainoastaan pahentavat tilannetta. Usko pois.

Ei, keksipurkki. Ei!

2. Jos mahdollista, ulkoista kaikki päätöksenteko. Ja tarkoitan nyt ihan kaikkea, varsinkin päätöksiä jotka liittyvät aamuiseen työ/koulumatka-ajoreittiin, pukeutumiseen ja syömiseen. Pilalle menee jos ite päätät.

3. Jos saat paniikkikohtauksen, rauhoitu. (Sama neuvo pätee myös esim. itkupotkuraivareihin ja astmakohtaukseen.)

4. Älä kuuntele kehoasi. Se ei todellakaan tiedä mitä nyt tarvitset (viitaten edellisen listan kohtaan nro 2).

5. Itseasiassa, tee ihan päin vastoin kuin mitä kehosi käskee: jos tekee mieli syödä sokeria, syö pähkinä. Jos tekee mieli maata sohvalla, mene lenkille. Ja tästä aasinsilta seuraavaan neuvoon...

6. Kuntoile. Juokse ittes rikki. Rutista rautaa, mielummin niin lujaa, että itkettää. Tunne kuinka lihassolut hajoaa. Erityisesti suosittelen punnertamista. Ja yhden jalan kyykkyjä lisäpainoilla. Et varmaan ehdi itkultas miettimään mitä kaikkea on tekemättä.

Kovia kokeneet tossut ja hanskat.

7. Mene kotiin ja tee itsellesi paksu pirtelö.

Huomaa kannuun liimaantunut banaaninsiivu. Kokkareet pirtelössä todistavat aikaisemman listan kohtaa nro 3.

8. Älä juo alkoholia. Älä ainakaan lisää sitä pirtelöön. Sano ei viinakaapille!

9. Tee yksi asia valmiiksi. Näin todistat itsellesi, että se on mahdollista. Tila ei jatku ikuisesti.

Huomaan, että neuvot toimivat käytännössä. Huutavat reisilihakset ja kokkareinen pirtelö on tasoittanut äkäpussia sen verran, että pystyn sittenkin antamaan pari neuvoa stressiapinan kanssa toimiville ihmisille:

1. Ymmärrä, että toisen mielestä olisi parempi että olisit hiljaa (paitsi jos sinua puhutellaan) ja koskematta (paitsi jos syliisi ängetään). Ymmärrä myös, ettei kukaan tykkää tossuista, joten älä nöyristele äläkä sössötä.

2. Vie mut viikonloppuna kylpylään.




lauantai 27. lokakuuta 2012

Unohda Saatana. Nyt on näin.

Netissä neppailuun menee välillä aivan hävyttömän paljon tehokasta koulutöidentekoaikaa. Mutta välillä sieltä löytyy jotain niin nerokasta, ettei kirjoittamatta jääneet sanat ja lukematta jääneet tenttikirjan kappaleet haittaa.

Lyhyesti: Kun vituttaa, älä kiroile vaan sano Nyt on näin.

  
Asiasta kirjoitti Eeva Kolu ja Oi mutsi mutsi, heidän blogeissaan asia hieman leveämmin selitettynä.

Liiallisesti sukuelintä, eritteitä ja manalan herraa viljelevänä eukkona voisin hyvinkin ensikerralla yrittää helpottaa tuhero-oloa toteamalla miten asiat ovat. Nyt on näin.



Se on aivan liian iso

Mutta se kompensoi kaikkia niitä joulukalentereita joita en koskaan saanut. Eikä se ole yksin minun.

 
Joulukuuta odotellessa.



perjantai 26. lokakuuta 2012

Pikapostaus nro 4

Voin olla toki väärässä, mutta mun mielestä tämä näyttää siltä, että tästä tulee jotain kohtalaisen hyvää.