Tiedättehän ne mandariinikainalot, jotka sheikkaa sheikkereitään salireenin jälkeen sheikisheiki? No vaikka mun kainaloissa ei mandariineja olekaan, olen itsekin ruvennut käyttämään proteiinivalmistetta auttamaan palautumisessa. Eli suomeksi: mäkin vatkaan sitä sheikkeriä reenin jälkeen siellä pukuhuoneessa. Sheikisheiki.
Pari vuotta sitten maistoin salireenin jälkeen jotain randomproteiinipalautusjuomaa. Se näytti mansikkalimsalle. Ja maistui vatsahapoille. Jäi pullo juomatta. Ja kohtalaiset ennakkoluulot palautumis/proteiinivalmisteita kohtaan.
Mutta nyt olen löytänyt jauhemuotoisen valmisteen joka on, ihan oikeasti, hyvän makuista. Mainostamatta liikaa merkkiä (pussi nyt kuitenkin näkyy aika hyvin kuvassa) ja makua, sanon vain että siinä on sekä kaakaojauhetta että minttua, yhdistelmä joka taittaa hienosti heraproteiinin tahmaista makua.
Yleensä sekoitan desin jauhoa kolmeen desiin vettä. Mutta koska punnersin tänään salilla enemmän kuin koskaan, eli 42,5 kg, päätin palkita itseni tekemällä pirtelöä. Resepti oli niinkin huikea kuin puolikas banaani, desi protskui ja noin kolme desiä kylmää, rasvaista luomumaitoa. Surrur.
Lopputuloksena normaalia laihempi pirtelö. Joka oli (ihme kyllä) jopa vähän liian makea. Höräytin silti naamariin. Slurps. Kyllä mun haban nyt kelpaa kehittyä.
En taida olla yksin ennakkoluulojeni kanssa: kanssa-asuja antoi kritiikkiä keittiönpöydällä majailevasta pussista, että se ei sitten saa olla siinä jos tulee vieraita. Piilotti pussin kaappiin, alahyllylle. Hah! Junttimandariinikainalosiiri.
Mutta miten mikään näin nätti voi olla junttia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti