Kotiinpaluu

Kotona on i-ha-naa.

On maailman ihanin mies. Ja oma peti. Ja kaikki hius- ja iho- ja naamamömmöt (ei vain ne, jotka mahtuivat mukaan).

Ja on supermunakas aamiaisella (vai onko se brunssi jos sen syö klo 12?).

Kikherneitä, salamia, avokadoa, persiljaa ja yksi valkosipulinkynsi. Ja munaa, pippuria, suolaa ja paprikajauhetta.

Aloitin kotiinpaluun joskus torstaina iltapäivästä (siellä tosin oli vasta aamu). Ja olin kotona lauantaina aamuyöllä kello yksi. Yli 30 tuntia lentokenttiä, lentokoneita ja haahuilua. Ilmeisesti näytin jo aika ryytyneeltä kun kapusin kotilentokentällä taksin kyytiin, koska vartin taksimatkan jälkeen kuski kantoi matkalaukkuni täysin oma-aloitteisesti raput ylös ja ihan kotiovelle asti.

Vaikka toisin voisi luulla, Äämerikässä on aivan helppoa syödä terveellisesti. Kaikkea löytyy, ja kaiken söin: sushia, pihviä, texmexiä (ei hyvä), mereneläviä (aaaaaah), pubiruokaa... Mutta annokset ovat aika isoja. Ja jos normaalisti en juo viikolla ollenkaan alkoholia (en välttämättä edes saunakaljaa), niin nyt join joka ikisellä illallisella jotain. Joskus kaksi. Ja sitten vielä yhdet hotellilla, kun piti jatkaa vähän työhommia tai ainakin niistä jauhamista. Huh huh, mä sanon. Huh huh.

Nyt alkaa olo jo tasaantumaan. Olen lähes normaali. Rangaistuksena kahden viikon syömisestä ja juomisesta vein itseni ja yhteisvelallisen juoksemaan mäkivetoja. Lapussa luki "6 x 100 m", mutta teimme lisäksi kaksi sakkokierrosta. Oli hirveetä. Nyt tuntuu tosi hyvältä.

Mäkivetokirjanpitoa.

Kotona on hyvä. Oikein, oikein hyvä.

Tästä keväästä on tulossa mielenkiintoinen. On (anteeksi ranskani) helvetisti töitä, häät järjestettävänä, reenejä ja muutama ulkomaanreissu tiedossa. Nyt vaan toivotaan, että terveys kestää ja pääsee toteuttamaan kaiken mitä haluaa.

Mutta nyt, saunaan ja ruokaa ja leffa ja nukkuun. Som moro!

Euroopan paras kaupunki

...on Amsterdam.

Terveisiä jetlagista, lentojen välistä, kaljalta. Amsterdamista.

Täällä on pakkasta. Ja tuoreita kukkia maljakossa terassilla. Ja parhaat vaatekaupat. Ja ihana kieli. Ja kohta pikkusisko, jota halaan tunnin ja pussaan kaks. Kunnes on aika lähteä kotiin.

Raportoin reissusta myöhemmin. Jaan huonoja kuvia pilvenpiirtäjistä ja metsäpolusta (kyllä, löysin metsän). Mutta nyt jatkan fiilistelyä.

:*

Matkalla taas

Helou! Ja terveiset Helsinki-Vantaan lentokentältä.

Tiedättekö mikä on hupsua? Suosimani kempparimerkin Cliniquen naamanpuhdistusaine maksaa täällä 10 euroa vähemmän kuin "kotona", ja maailman paras ripsarikin on niin paljon halvempi, että lentokentälle sattuessa kannattaa ostaa enemmän kuin yksi. Mutta iso kalja maksaa kympin. Kympin! No, ostin silti.

Olen yksin matkalla. Äsken lensin yksin pikkukoneella Tampereelta Helsinkiin, ja kohta yksin Amsterdamiin. Jossa nukun yksin hotellihuoneessa. Edellisen kerran olen ollut yksin lentokoneessa joskus… 10 vuotta sitten (?). Olo on kuin reippaalla maailman omistajalla. World is my oyster. Tai sitten ei. Kotiin jäi maailman ihanin mies ja maailman paras koira. Molempien hyvästely aiheutti kyynelkanavissa tulvan. 

Ihmeellistä, miten asioihin tottuu. Sen jälkeen, kun vuonna 2006 vietimme yhteisvelallisen kanssa viikon samalla rippileirillä (Pirkkalan seurakunta on yksi pahimmista parittajista ever… hehe…), emme ole kertaakaan olleet näin pitkää aikaa toisistamme erossa. Kaksi viikkoa. Kuvittelin joskus, että näin tiivis yhteiselo on kaiken loppu ja ihan karseeta ja vain sekopäisten ja läheisriippuvaisten takertujien hommia. Olin väärässä. Se on arkea.

Amsterdamissa en edes poistu kentältä, vaan majoitun kentällä hotelliin odottamaan sunnuntaiaamun lentoa. Aamulla lennän Houstoniin, Texasiin. Ja sieltä viikon päästä Atlantaan. Ja 11 päivän päästä aloitan paluun kotiin. Olen työmatkalla. Kuvitelkaa hei, pikkuhiiri työmatkalla suuressa Amerikassa. On läppärilaukut ja käyntikortit ja matkalaukussa suorat, mustat housut. Huh huh.

Lentokenttähotellissa nukkuminen kuulostaa inasen kurjalta. Miksi en lentänyt A'damiin jo aamulla ja viettänyt päivää museossa tai ostoksilla? Koska jossain kohtaa innostus ulkomaanmatkasta laimenee. 9 tuntia kotona pieksee 9 tuntia Amsterdamissa, voitko kuvitella? No, kotimatkalla pääsen viettämään jet lagiset 10 tuntia suosikkikaupungissani. Scotch&Soda, here I come.

Hyvät ystävät, toivottavasti löydän reissullani aikaa raportoida mikä meno. Ja toivottavasti saan aikaiseksi käyttää matkalaukussani lymyäviä kuntosalikamoja. Kyllä, mulla on jumppakuteet messissä :)

Tähän kuvaan ja tunnelmaan, moro.

Kotiinkuljetus

Me saatiin kotiinkuljetuksena Personal Trainer. Mökö!

Ja ainakin muutamaksi tunniksi hyvä lenkkikeli. Tai no, ei ehkä hyvä. Mutta koira on puhdas :)