Kotiinpaluu

Kotona on i-ha-naa.

On maailman ihanin mies. Ja oma peti. Ja kaikki hius- ja iho- ja naamamömmöt (ei vain ne, jotka mahtuivat mukaan).

Ja on supermunakas aamiaisella (vai onko se brunssi jos sen syö klo 12?).

Kikherneitä, salamia, avokadoa, persiljaa ja yksi valkosipulinkynsi. Ja munaa, pippuria, suolaa ja paprikajauhetta.

Aloitin kotiinpaluun joskus torstaina iltapäivästä (siellä tosin oli vasta aamu). Ja olin kotona lauantaina aamuyöllä kello yksi. Yli 30 tuntia lentokenttiä, lentokoneita ja haahuilua. Ilmeisesti näytin jo aika ryytyneeltä kun kapusin kotilentokentällä taksin kyytiin, koska vartin taksimatkan jälkeen kuski kantoi matkalaukkuni täysin oma-aloitteisesti raput ylös ja ihan kotiovelle asti.

Vaikka toisin voisi luulla, Äämerikässä on aivan helppoa syödä terveellisesti. Kaikkea löytyy, ja kaiken söin: sushia, pihviä, texmexiä (ei hyvä), mereneläviä (aaaaaah), pubiruokaa... Mutta annokset ovat aika isoja. Ja jos normaalisti en juo viikolla ollenkaan alkoholia (en välttämättä edes saunakaljaa), niin nyt join joka ikisellä illallisella jotain. Joskus kaksi. Ja sitten vielä yhdet hotellilla, kun piti jatkaa vähän työhommia tai ainakin niistä jauhamista. Huh huh, mä sanon. Huh huh.

Nyt alkaa olo jo tasaantumaan. Olen lähes normaali. Rangaistuksena kahden viikon syömisestä ja juomisesta vein itseni ja yhteisvelallisen juoksemaan mäkivetoja. Lapussa luki "6 x 100 m", mutta teimme lisäksi kaksi sakkokierrosta. Oli hirveetä. Nyt tuntuu tosi hyvältä.

Mäkivetokirjanpitoa.

Kotona on hyvä. Oikein, oikein hyvä.

Tästä keväästä on tulossa mielenkiintoinen. On (anteeksi ranskani) helvetisti töitä, häät järjestettävänä, reenejä ja muutama ulkomaanreissu tiedossa. Nyt vaan toivotaan, että terveys kestää ja pääsee toteuttamaan kaiken mitä haluaa.

Mutta nyt, saunaan ja ruokaa ja leffa ja nukkuun. Som moro!