Tiedättekö mikä on hupsua? Suosimani kempparimerkin Cliniquen naamanpuhdistusaine maksaa täällä 10 euroa vähemmän kuin "kotona", ja maailman paras ripsarikin on niin paljon halvempi, että lentokentälle sattuessa kannattaa ostaa enemmän kuin yksi. Mutta iso kalja maksaa kympin. Kympin! No, ostin silti.
Olen yksin matkalla. Äsken lensin yksin pikkukoneella Tampereelta Helsinkiin, ja kohta yksin Amsterdamiin. Jossa nukun yksin hotellihuoneessa. Edellisen kerran olen ollut yksin lentokoneessa joskus… 10 vuotta sitten (?). Olo on kuin reippaalla maailman omistajalla. World is my oyster. Tai sitten ei. Kotiin jäi maailman ihanin mies ja maailman paras koira. Molempien hyvästely aiheutti kyynelkanavissa tulvan.
Ihmeellistä, miten asioihin tottuu. Sen jälkeen, kun vuonna 2006 vietimme yhteisvelallisen kanssa viikon samalla rippileirillä (Pirkkalan seurakunta on yksi pahimmista parittajista ever… hehe…), emme ole kertaakaan olleet näin pitkää aikaa toisistamme erossa. Kaksi viikkoa. Kuvittelin joskus, että näin tiivis yhteiselo on kaiken loppu ja ihan karseeta ja vain sekopäisten ja läheisriippuvaisten takertujien hommia. Olin väärässä. Se on arkea.
Amsterdamissa en edes poistu kentältä, vaan majoitun kentällä hotelliin odottamaan sunnuntaiaamun lentoa. Aamulla lennän Houstoniin, Texasiin. Ja sieltä viikon päästä Atlantaan. Ja 11 päivän päästä aloitan paluun kotiin. Olen työmatkalla. Kuvitelkaa hei, pikkuhiiri työmatkalla suuressa Amerikassa. On läppärilaukut ja käyntikortit ja matkalaukussa suorat, mustat housut. Huh huh.
Lentokenttähotellissa nukkuminen kuulostaa inasen kurjalta. Miksi en lentänyt A'damiin jo aamulla ja viettänyt päivää museossa tai ostoksilla? Koska jossain kohtaa innostus ulkomaanmatkasta laimenee. 9 tuntia kotona pieksee 9 tuntia Amsterdamissa, voitko kuvitella? No, kotimatkalla pääsen viettämään jet lagiset 10 tuntia suosikkikaupungissani. Scotch&Soda, here I come.
Hyvät ystävät, toivottavasti löydän reissullani aikaa raportoida mikä meno. Ja toivottavasti saan aikaiseksi käyttää matkalaukussani lymyäviä kuntosalikamoja. Kyllä, mulla on jumppakuteet messissä :)
Tähän kuvaan ja tunnelmaan, moro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti