tiistai 28. toukokuuta 2013

Ylös ylös ylös!


Kamera päälle.
Tarkasta tossut.
Verryttele varovasti.
Tarkista kisanumero.
Nyt jo jännittää.
Tsemppiä! 
Kello päälle.
Go!
Pelastus!
Anna anna!
Slurps!
Kärki tuli vastaan.
Kääntöpaikanläpyt!
Vika (ja eka) nousu. Jo maaliin päässeet tsemppaamassa.
Huippu. On. Niin. Kaukana...
MAALI!
MÄÄ. KUALEN!!
Jeee!!
Kipot.
Meidän tiimi ja jälkilöylyt.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Vettä reisille ja hikeä silmiin

Huh huh, olen vihdoin toipunut sekä lauantain juoksusta, sunnuntain metsätöistä, että eilisestä 90 minuutin kokovartalohieronnasta. Huh huh!

Kännykällä ja pikku paniikissa nappastut kuvat Sappeen koitoksesta eivät aivan välitä sitä fiilistä ja meininkiä mikä oli päällä kun käveli hissimäkeä alas, katsoi taakseen ja totesi, että seläntakana on maali. Alas, alas, alas asti piti mennä, lähtö oli ihan pohjalla. Tunsin itseni hiivapullaksi suolatikkujen kulhossa kaikkien niiden tiukkojen maratoonareiden joukossa. Mutta vaikka minua jännitti IHAN hirveästi ennen juoksun alkua, ensimmäinen 500 metrin tappajanousu hissirinnettä ylös nujersi kaiken "jännän" ja jäljelle jäi vain hiki, hengästys ja tuska.

Hip hop, 35 minuuttia, 5 kilometriä, 3 kamalaa nousua, vähän tasaista ja kaksi alamäkeä. Syke hakkasi koko matkan reilusti yli 170 ja juomapaikan vedet loiskuivat pitkin naamaa (en siis ilmeisesti osaa juosta ja juoda samaan aikaan). Viimeisen nousun aikana meinasi usko loppua, mutta pystyin kuitenkin solvaamaan kannustamaan tullutta kanssakilpailijaani. Töpötin maaliin kintut hapoilla, nappasin pokaalin kouraani ja halusin vähän kuolla. En kuollut. Ei siihen mennyt kuin hetki, että hengitys tasaantui, niin jo palasi elämänhalu.

Hyvä meidän tiimi!
Siinä se sitten oli, elämäni ensimmäinen juoksukilpailu. Hyvin meni, saavutin kaikki tavoitteeni: juoksin koko matkan (tai ehkä ne muut juoksi, minä yritin, mutta yhtäkään kävelyaskelta en ottanut), tulin maaliin ennen Mikkoa, eikä yksikään 10 kilometrin suorittaja ohittanut minua. Ja onnistuin jopa kuvaamaan koko taipaleen päähän sidotulla pikkukameralla, videota siis odotellessa!

Jälkitankkaus.
Juoksun jälkeen heitettiin porukalla vähän jälkilöylyä ja yritettiin olla punottamatta. Ei onnistunut, olin vielä kotimatkallakin paloauton värinen. Ajoimme yhteiskamerallisen kanssa Sappeesta Orivedelle mökkeilemään, saunoimme, söimme ja paransimme maailmaa.  Sunnuntaina nautimme kesän ensimmäisen aamupala ulkona ja rankaisimme metsää.

Vahvat naiset juo vahvaa kahvia.

Voi että kun me oltiin niin reippoja, hyvä me!

lauantai 18. toukokuuta 2013

torstai 16. toukokuuta 2013

Koirahotelli

Nelijalkaiset yökylävieraat on hauskimpia.

Niiden tassuista kuuluu raps raps raps kun ne kävelee parketilla. Kun ne tappaa lelua, kuuluu narsk narsk.

Tappaja.
Niiden kanssa ei tarvitse miettiä mitä ne haluaa. Jos tästä ei ymmärrä, on tyhmä.

Hännänviuhuttaja.
Niistä saa aina, siis ihan aina, innokasta lenkkiseuraa.





Tervetuloa uudelleen!


tiistai 14. toukokuuta 2013

Enää kaksi jäljellä

Nimittäin tämän kevään kouluhommia. Tänään tehoilen 10 sivun esseen aiheesta Internetin kulttuurihistoria (jep jep) ja ensiviikolla raapustan nimeni ja vähän projektijohtamistietoa tenttipaperiin. Ja siinä se, it's a wrap!

Kodin hengetär on istuttanut parvekkeelle kukkia.

Taputan itseäni nyt selkään. Sillä sen lisäksi, että olen pystynyt keskittymään olennaiseen, eli kouluun, muun neppailun (lue: Hiirenvimma) sijaan, keskittyminen on tuottanut tulosta. Kevään hittinumerot ovat 20 ja 4, sillä olen tähän mennessä suorittanut 20 opintopistettä tämän kevään aikana (10+ vielä tulossa) ja saanut arvosanaksi kaikesta nelosen. Hyvä minä (tap tap tap)!

On tänä keväänä muutakin tehty kuin päntätty ja naputeltu. Viikko sitten liityin Poltteelle ja Poltteen Crosstraining peruskurssille. Olen oppinut kyykkäämään, punnertamaan ylöspäin ja heilauttamaan. Olen kiroillut Sorsapuistossa huonoa juoksukuntoani ja todennut että kyllä, ihminen pystyy juoksemaan kilometrin ylämäen all the way up. Ja olen ollut ankara metsälle, napsinut surutta monta ihan kelpo vesaa poikki.

Adios ystävät, nyt on syötävä aamupala ja raahauduttava koululle. Illalla yökylään tulee Torsti-koira ja lauantaina rykäistään se Sappee.

Ilta-aurinko.
Hei, vielä yksi juttu! Yhteisvelalliseni sai minut ylipuhuttua uuden kameran ostoon (olemme siis nyt myös yhteiskamerallisia). Luvassa siis enemmän ja parempia kuvia.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Huikea huhtikuu

Voihan elämän kevät kuinka nopeasti aika kuluu. Nyt on toukokuu!

Huhtikuu oli hyvä: en juurikaan missannut (oho! tuossa luki "pissannut" ihan viime tippaan saakka, melkein ehdin jo julkaista tekstin) reenejä, paitsi pilates jäi harmillisen monta kertaa väliin koulun ja töiden takia (typerät koulu ja työ, tulevat urheilun tielle). En sairastellut, flunssaannuin vasta vappuna. Ja huhtikuun viimeisenä sunnuntaina pyöräilimme isän kanssa Pyhäjärven ympäri.

Samaan kuukauteen mahtui talven viimeinen hiihtolenkki ja pyöräilykauden avaus. Suomen sääolosuhteet ja kaikki neljä vuodenaikaa ovat kyllä ihmeellisen ihanat! Kuvasta puuttuvat kaikki työ- ja koulumatkapyöräilyt, sillä lasken ne hyötyliikunnan puolelle. Yritän kuitenkin muistaa aina laittaa Runkeepperin päälle pyörämatkoille, jotta voin kesän jälkeen tutkia kuinka monta kilometriä on kesänaikana sotkettu. Tällä hetkellä saldo on 133 km.

 

Huhtikuun tavoitteina oli tehdä yksi juoksu- ja yksi salireeni muiden reenien lisäksi. Salireenejä en tehnyt yhtään ylimääräisiä, ja kuvasta näkyy että tiistaisin on tehty juoksun sijaan myös kävelylenkkejä. Mutta lasken tavoitteeni silti 50% suoritetuksi, sillä kävelylenkitkin sisälsivät jonkinlaisia juoksuharjotteita, kuten sprinttejä tai mäkijuoksua. Niin, eikä saanut ostaa karkkia. En ostanut. Jäätelöä ehkä vähän mutta...

Toukokuun tavoitteeni ovat seuraavat:
1. Juosta koko 5 km Sappeessa (siis ei kävellä, vaan juosta)
2. Pyöräillä toiset 100 km
3. Jättää taakseni talvipuolitoistakiloa

Koulukiireet ovat pitäneet huolen siitä etten ole ehtinyt panikoida tulevaa juoksukilpailua. Meidän valmentaja on kyllä yrittänyt luoda meihin kisahenkeä, mm. teettämällä veren makuisia juoksuharjoituksia Sorsapuistossa. Mutta kisakärpänen ei ole vielä päässyt puraisemaan minua.

Muiden kanssa kilpaileminen ei motivoi minua, enemmänkin se kasvattaa minussa halua "hiihtää ihan oma hiihto", jättäytyä ulkopuolelle ja neppailla vain itseni kanssa. Onko kyseessä kilpailuvietin puute, vai ehkä kilpailukokemuksen? Olisihan se ihan törkeän siistiä saada jonkinlainen "sijoitus" Sappeessa. Mutta olen jo selittänyt huonon menestyksen itselleni sillä, että kilpailen maratoonareiden kanssa. En minä juokse, ne juoksee.

Asenteeni on oikeastaan ihan typerä. Koska jos olen parempi kuin joku muu, minulla on sillekin selitys. No olen tehnyt tätä kauemmin. No olen nuorempi. No sitä tätä ja tota. Ihan paskaa, koska todella usein kyse on siitä, että olen yksinkertaisesti Done the work, joko opiskelemalla ahkerasti, perehtymällä asiaan paremmin kuin toinen tai tekemällä tuhat maastavetoa. Olen ihan oikeasti ansainnut paremmuuteni, ihan kuten muutkin ovat ansainneet omansa. En silti halua asettua kilpailutilanteeseen silloinkaan kun olen voitolla. Onko häviäminen niin kamalaa, etten halua kilpailla ollenkaan, vai mikä siinä nyt on?

Hah! Piti lukea tenttiin tai kirjoittaa kevyesti huhtikuusta. Mutta lipahdin syväanalyysin puolelle. Oho. No, nyt saa luvan riittää. En ole reputtanut vielä yhtäkään tenttiä enkä aio tehdä niin tänäänkään.

Kun katson ikkunasta ulos, on takapihametsässä havaittavissa selkeitä vihreitä läikkiä, ja jopa puiden oksat vihertävät. Mahtavaa! Jatketaan samaan malliin!


maanantai 6. toukokuuta 2013

Tärkeä huomio

Katsokaa mikä ihana vihreä valo, A/C on päällä. Ja katsokaa kuinka vasemman puoleinen säädin on ihan sinisellä.

 
Kesä, se on tulossa!!