keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Ja matkalla taas

Rapakon takana.

 
Mukana söpöliini, luettavaa ja tietysti reissua siunaamassa eräältä Hollannin-tädiltä saatu matka-Buddha.

 
Tää jätkä on meinaan nähnyt paikkoja.


perjantai 21. joulukuuta 2012

Kotininja aloittaa loman

Eilen torstaina oli viimeinen työpäivä pariin viikkoon. Ja tänään yritin tehdä kouluhommia, jottei niitäkään tarvitsisi tehdä pariin viikkoon.

Tiedän antavani elämästäni erittäin glamourin ja kuohuviiniä tulvivan kuvan, mutta totuus on hieman toista. Totuus on sukkahousuissa pomppiva idiootti, mustiin pukeutunut villasukkamakkarainen kotininja.


Ninja aloitti loma-aattopäivänsä rimpuilemalla kuntosalilla siskon kanssa pienen kuntopiirin. Pikaisen suihkun ja pitkän länkyttämisen jälkeen ninja suuntasi yliopistolle, muka tekemään kouluhommia, tosiasiassa surffailemaan netissä. No tuli niitä kouluhommiakin vähän tehtyä, kävi se pässi kirjastossa etsimässä mielenkiintoista (huom, edellinen adjektiivi on ironinen) luettavaa.

Lounaan jälkeen ninja rimpuili ruokakauppaan ja kaupasta kotiin. Kello yksi iltapäivästä on liian aikaista alkaa lipittämään viiniä, jopa kotininjan mielestä, joten viinin lipitys vaihtui pyykinpesuun ja leivontaan.

Oh tätä glamouria!
Vaikka kotininja on vanhemmiten tullut niin varovaksi, että kokeilee uusia leipomusreseptejä ensin kotioloissa maisteltavaksi ennenkun tarjoaa niitä läjälle sukulaisia ja ystäviä, välillä on otettava riski. Koska perjantain kakkureseptistä puuttui kaikki "tekniset haasteet" ja koska se sisälsi mm. 50 grammaa suolapähkinöitä, 200 grammaa suklaata ja 500 grammaa sulatejuustoa (slurps!), uskalsi ninja leipoa uuden reseptin mukaisen kakun suoraan serkkuglögipöytään.

Kakkutiiseri. Ja tästä puuttuu vielä kuorrutus. Kun se meni uuniin, oli vielä valoisaa.
Nyt ninja istuu koneella, ei tee kouluhommia, ja neppailee. Ehkä se kohta keittää kahvia ja syö suolapähkinöitä odotellessaan että sen yhteisvelallinen tulee kotiin ja tekee sille oikeaa ruokaa. Tai ehkä se aloittaa punkun lipittämisen, onhan kello jo kohta viisi.

Ninja on nyt lomalla!


tiistai 18. joulukuuta 2012

Nostalgiavaroitus

Edelleen ihana.


Ja tärkeä!


Yllätysjoutenoloa ja himoliikuntaa - eli viikot 49 ja 50

Sovitaan että kroppa tykkää kun sen ylllättää itsenäisyyspäivän hullutteluilla ja toisaalta seuraavan viikon ennätyksillä ja lajeilla kuten luistelu. Että pysyy niinku sillai... hereillä kun vähän lipsuu aikeista ja toisaalta on tosi reipas.

Lauantain luistelu oli kyllä aika koominen kokemus. Mutta kaaduin vain kerran. Olen luistellut viimeisten 10 vuoden aikana ehkä 3 kertaa. Aion triplata tuon luvun tänä talvena. Tosin ensikerralla laitan toppahousut jalkaan, jotta on paremmat kaatumispehmusteet.

 
Vielä tämä viikko töitä ja koulua ja sitten olen lomalla. Katotaan pääsemmekö todistamaan jouluihmettä, eli sitä, että meitsi kävisi salilla joululomalla. Hmm...


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Olen kuin viini

Paranen vanhetessani.

 
28 vuotta, ehkä elämäni parhaassa kunnossa. Ja hyvin onnellinen. Tästä on hyvä jatkaa.

P.S. Vedin eilen ensimmäisen leuan syntymäpäiväni kunniaksi. Vähän kuulemma ripmuillen nousi, mutta leuka nousi yli tangon. Jes!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Onnen synttäriplikka

Täällä meikä vaan köllöttelee, peiton alla, 28 vuotiaana. Keittiössä tehdään aamupalaa, Benedictin munia. Mulle tuotiin joulukalenteri sänkyyn, ja sen lisäksi, että sieltä tuli miniSnickerspatukka (mun suosikki), patukan viereen oli ilmestynyt tipusormus. Prinsessa Siiri se täällä vaan köllöttelee, sormus sormessa ja Snickers huulessa.

Syntymäpäivälammas on mun lempparieläin. Hyvää viikonloppua kaikille!

torstai 13. joulukuuta 2012

Talven paras minttukaakao

Bistro Venla. Se on minttuista ja lämmintä ja ihanaa. Ja vähän vihreetä.



Päivitys kirjeeseen joulupukille (ja lampaalle)

Tietoyhteiskunnan ja digitaalisuuden aikana voi varmaan jopa joulupukille tarkoitettua kirjettä päivittää, eikö? Sillä kuten vähän aikaa sitten ymmärsin, monta olennaista juttua vielä puuttuu.

Ei lahjalistalla tarvitse olla vain asioita, jotka ovat jotenkin oikeasti olemassa ja jopa ostettavissa. Ei lapsenakaan ollut. Olkoon vuoden 2012 lahjalistallani myös asioita joita haluan saavuttaa, joiden toivon toteutuvan, jotka syystä tai toisesta ovat tavoittelemisen arvoisia, olkoon se hybridi uuden vuoden lupauksia ja materiaa.

Tässä siis päivitys edelliseen:

Hierontaa ja hemmottelua.
Voimaa punnertaa 50 kg penkistä.
Musiikkielämyksiä.

 
Laulutunteja jonkun luotettavan ja kannustavan opettajan opastuksella.
Retkiä, joko lämpimään bikinimaahan, reppu selässä tai roadtrippejä.

 
Värikkäitä kynttilöitä.
Gradun aihe.
Mökkiviikonloppuja, lautapelejä ja kitaralla säestettyjä lauluja.

 
Juustoa.
Kiireettömiä aamuja ja aamupaloja.

 
Maapallolle rauhaa ja rakkautta.


perjantai 7. joulukuuta 2012

No vihdoin!

Oikeus on tapahtunut!


Yön pikkutunneilla

Joku kuvassa näkymätön henkilö on voittanut nyt neljä eläinpeliä putkeen. Sitä me tässä vähän ihmetellään…


torstai 6. joulukuuta 2012

Tärkeitä asioita

Otteita erään, minulle vieraan, 13-vuotiaan pojan joululahjalistasta: olla vegaani vähän aikaa, reisitaskuhousut, maailmaan rauhaa, kyky osata juoda kahvia.

Lista kokonaisuudessaan on niin mahtava, että sitä lukiessaan miettii, kuinka kiva ja mielenkiintoinen poika sen on kirjoittanut.

Milloin omalta lahjalistalta ovat tippuneet pois uudet taidot, maailman rauha ja kaljamaistiaiset? Täytyy varmaan tehdä päivitys.

Aivan, nyt on 6.12.

Hyvää syntymäpäivää pikkuveli!

tiistai 4. joulukuuta 2012

Banana split

Tiedättehän ne mandariinikainalot, jotka sheikkaa sheikkereitään salireenin jälkeen sheikisheiki? No vaikka mun kainaloissa ei mandariineja olekaan, olen itsekin ruvennut käyttämään proteiinivalmistetta auttamaan palautumisessa. Eli suomeksi: mäkin vatkaan sitä sheikkeriä reenin jälkeen siellä pukuhuoneessa. Sheikisheiki.

Pari vuotta sitten maistoin salireenin jälkeen jotain randomproteiinipalautusjuomaa. Se näytti mansikkalimsalle. Ja maistui vatsahapoille. Jäi pullo juomatta. Ja kohtalaiset ennakkoluulot palautumis/proteiinivalmisteita kohtaan.

 
Mutta nyt olen löytänyt jauhemuotoisen valmisteen joka on, ihan oikeasti, hyvän makuista. Mainostamatta liikaa merkkiä (pussi nyt kuitenkin näkyy aika hyvin kuvassa) ja makua, sanon vain että siinä on sekä kaakaojauhetta että minttua, yhdistelmä joka taittaa hienosti heraproteiinin tahmaista makua.

 
Yleensä sekoitan desin jauhoa kolmeen desiin vettä. Mutta koska punnersin tänään salilla enemmän kuin koskaan, eli 42,5 kg, päätin palkita itseni tekemällä pirtelöä. Resepti oli niinkin huikea kuin puolikas banaani, desi protskui ja noin kolme desiä kylmää, rasvaista luomumaitoa. Surrur.


 
Lopputuloksena normaalia laihempi pirtelö. Joka oli (ihme kyllä) jopa vähän liian makea. Höräytin silti naamariin. Slurps. Kyllä mun haban nyt kelpaa kehittyä.

En taida olla yksin ennakkoluulojeni kanssa: kanssa-asuja antoi kritiikkiä keittiönpöydällä majailevasta pussista, että se ei sitten saa olla siinä jos tulee vieraita. Piilotti pussin kaappiin, alahyllylle. Hah! Junttimandariinikainalosiiri.

Mutta miten mikään näin nätti voi olla junttia?

 


Tumppulaatikko

Vai maistuukohan karitsa tumpulle?

Jos kuitenkin laittaisi juureksia kaalin tilalle? Esimerkiksi porkkanaa, palsternakkaa, vaikka lanttuakin… tulisi makeampi pata. Niin ja vielä täytyy löytää se karitsa.



maanantai 3. joulukuuta 2012

Jos mulla olisi parta…

...sekin olisi jäätynyt.

Vähän siistiä.



Touh touh - eli vko 47-48

Hei taas!

Melkein olin jo nimeämässä alla olevan kuvan näin: Huono viikko ja hyvä viikko.

Mutta sitten ymmärsin. Ja uusi otsikko on: Sikamaisen-kiireinen-koulutyöviikko ja hyvä viikko.


 

Ensimmäisellä viikolla tein mm. vähän 10 opintopisteen tenttiä, 14 sivun raporttia ja tietysti töitä normaaliin tapaan. Toisella viikolla hikoilin himona.

Marraskuu on ohi, kiitos siitä. Mun tavoite oli olla lihomatta ja menettämättä järkeäni. Onnistuin. Nyt on joulukuun ensimmäinen maanantai. Aamulla totesin, ettei maailmassa ole tarpeeksi meikkivoidetta tai valokynää peittämään meikäläisen väsymystä. Huh. Onneksi jouluna on lomaa.

Huomasin viikonloppuna, etten ole käynyt lenkillä pitkään aikaan. En välttämättä kertaakaan koko marraskuun aikana. Märkä yhdistettynä kylmään ja pimeään ei houkutellut (tekosyy, I know).

Mutta nyt nyt nyt, kun lumi narisee kenkien alla, vaikka on pimeää, nyt mä menen lenkille!

Nähdään taas!