tiistai 31. heinäkuuta 2012

Joo mää kävelin tänään portaat ruokalaan

Huh. Kyllä on taas keksitty kirjoittaa niin perkeleen hauskasti hesariin.

http://www.hs.fi/kotimaa/Heia+heia+Nostin+peffani+sohvalta/a1305588069853

Otin huumorilla. Koska jos tuo ei ole hauska kirjoitus, niin sitten se on jo sen tasoista kateellisen panettelua että heia heia!!

Huumoria tai ei. Tykkään silti enemmän erään bloggarin ajatuksista arkiliikunnasta ja heiaruntrackereista:

http://marksgs.wordpress.com/2012/07/30/arkiliikkuja-on-sankari-vaheksymisen-kulttuurissa/

Sivuhuomautus: aina on joku joka "tekee" enemmän. Mä syön lounaani töissä jääkiekkoilijatsigun kanssa joka taatusti reenaa ja liikkuu enemmän ja kovempaa kuin mä. Mutta hänen vähättelyn sijaan (nöjööö mut se vetääki v***u tosissaan njööö) oon vaan että läpyt, siistiä, anna mennä! Eihän kukaan perusreenaaja reenaa ollakseen parempi kuin muut. Vaan voittaakseen itsensä ja löytääkseen jotain siistiä. Turha siis nälviä.

Pahoittelen kökköjä linkkejä ja muutenkin punaisen langan puutetta tekstissä. Naputan tätä sängyssä kännykällä. Sori. Kantsis ruveta vaan nukkuun.

Loppuun kuvia koirista koska ne on parhaita \o/

Ihan paska fitneslehti

Ostin reissulukemiseksi Kolin Salesta lehden mukaan. Muscle & Fitnes naisille. "Sinun treenisi, ravintosi ja terveytesi lehti".  (Lehdestä on olemassa myös miesten versio. Kurkkasin sen sisäsivuja ja verkkokalvoni vaurioittuivat pysyvästi... ei siitä sen enempää.)


Mielipiteeni kyseisestä opuksesta käy ilmi jo otsikosta. En ollut siis kovinkaan innostunut. En suosittele. Miksi en?

Koska lehti on selvästi käännetty (amerikan?) serkusta, eikä kovin hyvin. Kaikki artikkelit yhtä lukuunottamatta ovat käännöksiä. Kirjoitukset ovat täynnä lauserakenteita ja kielikuvia jotka eivät kuulu suomen kieleen, mutta joista voi päätellä millainen lause oli englanniksi. Ja pahin käännösmoka on erään ruokajutun otsikossa ja sekoittaa koko halvatun artikkelin pointin. Öh!

Lehti on mielestäni suunnattu todellisille salirotille (eikä mikään muu laji ole edustettuna) ja sisältää huomattavan määrän saliliikkeitä ja hienoja, useimmiten todella havainnollisia kuvia, liikkeistä. Mutta vaikka itse olen vain keskiverto salihiiri, en silti löytänyt juurikaan uusia tai erilaisia liikkeitä. Saliohjelmia oli lehdessä niin monta, että kokonaisuus jää hajalleen. Ja minua kaikista eniten kiinnostanut artikkeli FST-7 "treenisysteemistä" oli niin huonosti tehty/suomennettu, etten tosiasiassa ymmärtänyt kaikista kuvistakaan huolimatta mistä siinä on kyse. Pahus!

Saliohjelmien lisäksi lehdessä oli kymmeniä miniartikkeleita joissa annettiin neuvoja kesäkunnon säilyttämiseen, ravintoasioihin, treenitekniikoihin jne. Suurinosa (elleivät kaikki) tekstinpätkät ja neuvot nojasivat johonkin tutkimustulokseen, mikä sinällään kuulostaa todella hyvältä. Elleivät tutkimukset ja tulokset olisi olleet tasoa "8 naista jaettiin kahteen tyhmään ja he söivät eri aamiaisen. Matalan GI:n aamupalan syöneet naiset kokivat treenin aikana suurempaa rasvanpolttoa kuin toinen ryhmä." 8 hengen testi ja tuloksissa mitataan kuinka joku kokee rasvan palavan. Jep jep. Niin ja tämän jutun otsikko oli siis  "Kiihdytä rasvanpolttoa glykeemistä indeksiä käyttämällä". Pöh!

Sen verran sentään inspiroiduin lehdestä, että lupasin ottaa olkapäähäni ja käsivarteeni ison tatuoinnin jos joskus olen yhtä timmissä kunnossa kuin kansikuvan mimmi (ja luulen pystyväni ylläpitämään saavutetun kunnon).

Mistäköhän löytäisi oikeasti hyvän urheilu/hyvinvointi lehden?


Viikko 30 - Hidas paluu arkeen

Loma loppui. Sinne meni.

Eilen peilin edessä illalla läträsin kasvovoiteen kanssa ja totesin, että olisin voinut olla lomalla 2 viikon sijasta vaikka 6 viikkoa. Siis sekä, että olisi hyvin pystynyt jatkamaan vielä lomaa. Ja myös, etten oikeasti tiennyt montako päivää olin lomaillut. Nollapolla.

Palasimme reissusta tiistaina, ja vaikka reissumode jäikin päälle monella tapaa, sain silti vähän urheiltua!


Lauantainen polkupyörienhakureissu oli erityisen rakas ja raskas: kuuma, vähän dagen efter, matkalla yksi jätski, uintiretki ja päikkärit viltillä.

Nyt rinta leukaan ja töihin. Salin kautta, tietysti.

Hyvää tiistaita!



maanantai 30. heinäkuuta 2012

Tuttavani tomaatti

Hieromme ystävyyttä. Pikkuhiljaa.

Aloitimme tutustumalla kera kahden esiliinan, basilikan ja mozzarellan. Nyt nähtiin taas, mutta isommalla porukalla. Salsattiin yhdessä koko kesä.

Salsa, salsa ja quaqamole.
Pelkkää hyvää:
Noin 3 tomaattia, pätkä varsiselleriä, (yksi kevätsipuli), yksi jalapeno, iso kynsi valkosipulia.
Kunnon kourallinen tuoretta korianteria.
Tiraus etikkaa, sitruunamehua ja oliiviöljyä. Rouhaisu pippuria.



Sekoita keskenään. Jos salsa ehtii tekeytyä, sen maut voimistuvat, mutta myös nestettä jää kulhon pohjalle enemmän.

Jalapeno on mielestämme parempi kuin chili, sen maku sopii korianterin ja sellerin kanssa paremmin yhteen. Mutta tämä on täysin makuasia.

Pikaruokaa parhaimmillaan.



sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

On tö roud

Eläinpyramidi.

Matkalla.

Seinämaalauksia.

Imatra.

Koski.
Imatra.

Saalis.

Päiväretki Haminaan.

Kotka.

Kotka.

Porvoo.
11 päivää. 7 paikkakuntaa. Hyvä loma.


Ihana Eeva

Siiri <3 Eeva Kolu

Milloin syöminen on elämästä nauttimista, milloin jotain ihan muuta?

Spoileri, eli suora lainaus tekstin lopusta:
"Lopuksi mainittakoon vielä, että totta kai taulukoiden mukaan ylipainoinenkin voi olla täysin terve, hyväkuntoinen ja tyytyväinen itseensä. Minä en ole näistä mitään. Miksi sen sanominen ääneen tuntuu siltä kuin pettäisi kaikki maailman älykkäät naiset?"


torstai 26. heinäkuuta 2012

Ei mikään Pyynikki

Mutta portaat nuokin ovat. Hyps pomps 30 kertaa ylös ja alas, väliin vähän punnerruksia ja kuminauharimpuilua. Hyvä iltahiki. Hyvä reeni.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Lomalla ei ole pakko lihoa...

...todistaa Siiri, jonka lähes 2 viikon rilluttelu Itä- ja Etelä-Suomessa, mukaan lukien viikonloppu festareilla, ei heilauttanut vaa'an lukemaa mihinkään, yhtään.

Lisähuomio: vaaka näyttää tänään ihan samaa lukemaa kuin aloittaessani kuntoprojektin, mutta onneksi on muitakin mittareita.

Ruokavalio lomalla oli perinteinen kesä-ja-grilli: nyytit-pihvi-makkara-pekoni-sieni-ja-juusto-muna-jugurtti-rahka. Kaiken söin mitä halusin, esimerkiksi sata kiloa salsaa ja maissilastuja iltapalaksi eläinpelin keskellä, muutaman kotitekoisen karjalanpiirakan ja puolikkaan perunakrokantin ravintolassa. Ja alkoholia. Mutta en kaljaa, perunaa tai leipää. Liikunta oli sitä perusreissulaisen tutkimusmatkailuteputusta kylillä ja parissa museossa sekä pyöräilyä. Liikuin miten päivärytmiin sopi.

Ennenkun laitan pyllykuvan tuohon loppuun (ikäänkuin kannustamaan itseäni salille tänään kun olen kotona ensimmäistä kertaa 11 päivään) niin kirjoitan muistiin eilisen kaupassa käydyn keskustelun, joka tiivistää paljon pieneen:
"Kato riisikakkuja, sä saat syödä riisikakkuja."
"Mä saan syödä ihan mitä mä haluan..."
"Niin aivan, eli siis sä syöt riisikakkuja."
"Joo, saattaisin syödä riisikakkuja..."
"Niiden päälle vois tehdä Eggs Benedict!"

Ja nyt se pylly. Se kuuluu amerikkalaiselle neidolle nimeltä Justine Munro. Tämä neiti ei missään nimessä tule syrjäyttämään Jillianin paikkaa sydämessäni, mutta hei, tsiigatkaa nyt sen pyllyä!

Kuva on täältä
 Muhea! Teki mieli leikata kuvasta pois kaikki epäoleellinen ja jättää pelkkä pylly, mutta se olisi ehkä jo liian esineellistävää. Onhan tytöllä myös nätti tukka ja poskipäät.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Tajusin just…

…että mun kynsilakat mätsää mun huiviin :)

Lomalla on näin tärkeet jutut mielessä.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Retretti

Oli se vaan tosi hieno! Nykytaide on välillä vähän… no, en aina ihan snaijjaa ja ole varma miksi juuri se neliö siinä on taidetta (kun se Homo-Petterin ala-asteella piirtämä ja ihan samanlainen on vaan tihurtelua). Mutta jokin siinä Retretin luolastossa antoi mahdollisuuden innostua vähän hupsuistakin jutuista. Ja olihan siellä muutama todellinen oivallus.
Kuvia ei tietenkään saanut ottaa, joten kaikista siisteimmät jutut joudutte käydä kokemassa ihan itse. Tässä kuotenkin pari hupaisaa alkupalaa…

Koli ja kansallismaisemat

Samoilimme Kolin kauneudessa yli kolme tuntia, otimme kuvia (tai siis pojat otti) ja huijasimme sään jumalia: ukkonen alkoi sillä hetkellä kun palasimme autolle ja sade vasta kun pääsin Salen katoksen alle mansikkatuokkonen kainalossa.


Aloita tästä.

Sinfoniaa säveltämässä.


Taikametsä.

Superfuud perkele.
Kuvat: Mikko Salonen

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Matkaeväät

Nam!

Viikon 28 tempaukset

Lähestymme täydellisyyttä. Hyvä hyvä!

Festariviikonloppu ehkä ole ihan sitä mitä Raineri tarkoitti ohjeistaessaan viikolopulle "omatoimiset kevyet treenit / aktiivista lepoa". Mutta omatoimisesti tanssin keikoilla ja aktiivisesti nollasin.

:)

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Festariakka.

Olen snobi.

Perusfestarimättö nro 1.
Espressopäiväkahvit.
Perusfestarimättö nro 2.
Kun juodaan, juodaan laatua. Viski, tuo oman elämänsä kuninkaan juoma.
So shoot me!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Don't worry, be happy!

Pari viikkoa sitten tuli LinkedIn-viikkopostissa linkki tekstiin, jossa annettiin 7 neuvoa miten huono päivä muutetaan hyväksi. Ei, raha ei ole ratkaisu, eikä alkoholi. Vaan asenne!

Olen miettinyt aika paljon sitä kuinka paljon ihminen pystyy itse vaikuttamaan oman elämänsä suuntaan. Olen lukenut erään erinomaisen kirjan (josta kerron myöhemmin lisää), jonka perusajatuksena on että jokaisella on oikeus ja mahdollisuus tehdä elämästään erinomaista, parasta mahdollista elämää. Kaikki on itsestä kiinni.

Samaa filosofiaa LinkedInin tekstikin noudattelee, ihminen voi itse päättää onko päivä hyvä vai huono. Koko teksti löytyy täältä, mutta vapaasti käännettynä ja osittain itse selitettynä säännöt ovat seuraavat:
  1. Muista, ettei menneisyys ole sama asia kuin tulevaisuus. Älä siis yleistä.
  2. Älä manaa itsellesi ongelmia: jos saat itsesi vakuutettua siitä että päivästä on tulossa haastava ja vaikea, sellainen siitä silloin ihan varmasti tulee.
  3. Suhteuta ongelmasi. Mieti, millä todennäköisyydellä muistat kahden viikon päästä mikä teki tämän päivän niin huonoksi.
  4. Päätä mikä on hyvä ja mikä huono päivä. Esimerkiksi hyvä päivä on sellainen kun näet vähintään yhden kivan ihmisen. Ja huono päivä on kun autosi on varastettu ja poltettu parkkipaikalla.
  5. Huolehdi kroppasi kemiasta. Jos tunnet huonon tuulen olevan tulossa, mene lenkille ja vapauta itseesi hyvän tuulen hormooneja.
  6. Keskity hyvään, älä huonoon. Ah, aurinko paistaa (eikä perse kun bussin on myöhässä).
  7. Oleta ihmeitä!


Linkin takana syitä miksi meidän kaikkien kannattaisi olla kuten koirat.


Oikein hyvää viikonjatkoa. Ihana tuo tihkusade!

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Viikon teho

Tempaisin sitten aamulla 60 kg irti maasta. Hyvä minä!

Toivottavasti näytti edes vähän yhtä tehokkaalta kuin tässä. Ja joo, tuo tyttö nostaa yli kaksi kertaa saman painon, mutta hei, se tekeekin tosissaan :)

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Viikon 27 jumpat

Ei vieläkään sitä täydellistä viikkoa. Mutta kyllä sekin vielä tulee.


Asiat on just niin vaikeita kuin mitä niistä tekee...

On kaksi vaihtoehtoa.

Voi ajatella, että joutuu luopumaan jostain, olemaan ilman.

Tai voi lopettaa märinän. En minä joudu yhtään mitään, minä valitsen.

Gluteeniton päivällinen: kampasimpukat salaattipedillä ja jauhelihawokki.

Gluteeniton arkipäivällinen: pinaattisalaatti prosciuttolla.

Gluteeniton brunssi: uunimunakas lohella ja hedelmajugurtti.

Gluteeniton arkipäivällinen: palvikinkkusalaatti uppomunalla.

Gluteeniton sunnuntaipäivällinen: lihapullat sienikastikkeella ja perunaton kasvismuusi.

Vapaapäivä

Hei taas, Sinä!

Kesällä, kun ei ole koulua, lauantai ja sunnuntai ovat ihan oikeita vapaapäiviä.
Herra Sää väitti vielä perjantaina, että lauantaina paistaa täydeltä teholta aurinko. Suunnitelma: ensin fillarilla Tampereen keskustaan (noin 7 km), sitten tyttö ja pyörä klo 12:00 junaan ja kohti Orivettä. Ja Oriveden juna-asemalta mökille rullati rullati (noin 10 km). Takaisin vielä samana iltana, samoin keinoin, 20:20 on juna Oriveden asemalla.

Suunnitelmani oli aukoton, kunnes tuli lauantaiaamu ja sade, sekä forecan sivuille että sinne tänne välille Tampere-Orivesi. Höh, mielikuva romanttisesta kesäpaahteessa fillaroinnista murtui, ja niin myös Siiri. Autolla siis.

Matkavarusteina matkamusiikkia, lehtiä ja tietsikka, sekä aurinkorasvaa ja uikkarit.
Diplodocus.


Mökkitie.

Maalla voi pyöräillä puolialasti.


Päiväunet.
Veljentytön halailua, 14 km pyörälenkki isän kanssa, uintiretki siskon ja kahden pienen koiran kera, kameralla kikkailua, laiskaa lueskelua, syömistä ja sauna.


Jäähyllä.
Täydellinen vapaapäivä.

Ensilauantaina palelen sateessa, jalat mutaisena ja naamalla jättimäinen festarihymy. Silloin minulla on monta vapaapäivää peräkkäin, ilmiö jota kutsutaan lomaksi.