keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Oodi aamulenkille!

Meikäläisellä on ollut pipo hieman kireällä viimeaikoina. Panta on puristanut. Pinni on painanut.

Maanantaina pyöräilin kevään viimeiseltä balettitunnilta kotiin. Liikennevaloissa huomasin tien toisella puolella työkaverini juoksutrikoissa. Pomp pomp... vaihtuis ny jo noi punaset... pomp pomp. Ja kun vihreä valo syttyi, loikki typy tien yli ja ohitseni sellaisella fiiliksellä, tukka hulmuten ja kintut ilmassa liitäen, että ajattelin "vau, jos juokseminen olisi noin hauskaa niin minäkin tekisin sitä enemmän". Hyps pomps ja loiks!

 
Tiistai-iltana työpäivän jälkeen istuin kotona sohvalla ja katsoin ulos. Kiristi niin perkeleesti. Mutta en voinut jättää vierastamme (englantilaiset sanoisivat houseguest) yksin, enkä siis voinut lähteä ulos lenkille, tuntui kuin olisi kotiarestissa. Pesin vähän pyykkiä, pyörin sukissani. Jos vain pääsisin pihalle, lenkkarit jalassa hikoilemaan, niin ihan taatusti oloni paranisi. Kiris kiris, olin varmasti ihan kamala emäntä. Onneksi TV tarjosi hyvän elokuvan (sellaisen, jonka jälkeen ajattelee, että täytyykin lukea se kirja, jonka mukaan elokuva on tehty, uudestaan), joten en mennyt ihan kiukussa nukkumaan. Mutta laitoin kuitenkin herätyskellon soimaan 6:25 ja varasin aamulenkkioikeuden.
 
Piip piip plimp plomp. Ei se helppoa ollut, mutta olin niin varma, että oloni paranee, että sain itseni ylös, ulos ja lenkille alle 10 minuutissa. Ja voi että! Napakka 25 minuutin lenkki järven rannassa, sprintti puhelinpylväälle ja kävely seuraavalle, ja uudestaan. Hiki nousi ja keuhkoissa tuntui. Ja näin ainakin viisi koiraa.

Vaikka työmatkapyöräily ja -kävely on piristävää, ei kunnolliselle aamuhikoilulle vedä kyllä mikään vertoja. Varsinkaan sateisen yön jälkeen, aamuauringossa, kun ilma on raikas. Olen kuin uudelleen syntynyt! Ei harmita huominen tentti, ei toukokuulle kasautuneet kouluhommat. Ei tyhjenevä pankkitili eikä lentoliputtomuus.

 
Oikein hyvää huomenta ystävät!


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Päivällinen yhdelle

Enää et voi väittää olevasi liian kiireinen tai laiska tekemään vain itsellesi ruokaa. Tässä ruoka, jota et voi pilata, joka syntyy kuin itsestään ja joka on hyvää.

Lorauta reilusti, eli noin 2 rkl, oliiviöljyä uuninkestävään vuokaan ja mausta se suolalla, pippurilla, paprikajauheella ja chilillä. Leikkaa bataattia, porkkanaa ja vaikka palsternakkaa paloiksi (jos peset ne hyvin, niitä ei tarvitse kuoria) ja pyörittele palat öljyssä.

Nakkaa perään kanafile, pyörittele sitäkin öljyssä ja lisää vain fileen päälle hieman suolaa ja pippuria. Heitä havuja koko komeuden päälle (noooo vitsi vitsi, se on rosmariinin oksa).

 
Paista hässäkkä uunissa noin 200 asteessa 15 min.

 
Allekirjoittanut suursyöppö lisäsi lautaselleen salaattia ja kurkkua, raejuustoa sekä jääkaapista löytyneen piparjuuri-kermaviilikastikkeen jämät. Mutta hyvää olisi ollut ilmankin.

 
Hyvää ruokahalua!


tiistai 16. huhtikuuta 2013

I'm dreaming of a white....

...latu. Kyllä, luitte oikein: latu.

  
Reipas hiihtäjä mehutauolla. Jalassa uudet, omat monot. Kuva Martti Tammisto.
En tiedä mikä minuun on mennyt, miten sekaisin pitää ihmisen olla, että se alkaa nauttimaan hiihtämisestä. Onko keski-ikä saavutettu? Olenko tullut vanhaksi?

Punottava suksiakka.
Vai onko syy kenties tasaisen järvenjään, hyvän seuran ja auringonpaisteen? Onko syy teknisten vaatteiden mukavuudessa ja kohtalaisessa peruskunnossa? Onko syy siinä riemun tunteessa kun tajuaa, että lapsena tahkottu hiihtotekniikka löytyy selkärangasta 20 vuoden jälkeen?

 
Me tässä tutustutaan. Vanhaneiti vasemmalla suvaitsi jopa tulla rapsulle. Koirakuvat Martti Tammisto.
Syytämmekö jäällä tavattuja koiria, jotka rentoudellaan ja happy-go-lucky asenteellaan saisivat kenen tahansa yrmyn hymyilemään?

Vai johtuuko kaihoni siitä, että kun nyt katson ikkunasta ulos, siellä on harmaata ja märkää ja mun nenä ja silmät kutiaa?

 
 
En tiedä. Mutta ihan shaamarin siistiä se hiihtäminen oli. Ensi talvena valloitan mäkimaastot, ahtaudun pururadalle sukkahoususauvojien riesaksi.

Latua perkele!

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Mahtava maaliskuu!

Kaikesta kiiresutinasta huolimatta maaliskuu oli mahtava. Reenit kulki, hiihdin monta kertaa (siis kolme, mutta siinä on jo 300% enemmän hiihtokertoja kuin 10 vuoteen) ja olen vielä hengissä!



Maaliskuun tavoitteista saavutin kolme viidestä varmasti (olin terve, keikistelin pikkumustassa ja suoritin strategian tentin), yhden luultavasti (en muistaakseni syönyt kakkua, noukin vain pari katkarapua Mikon voileipäkakkupalan päältä) ja viimeisen vain puoliksi (tein kaksi kovaa juoksureeniä neljän sijaan). Kokonaisuus siis hyvä!

Kakkaprojektikurssin suorittamisesta palkitsin itseni kokovartalohieronnalla. Uuuuuh... se oli ihanaa.

Huhtikuu on jo hyvässä vauhdissa. Hiihtämään ei enää pääse mutta työ- ja koulumatkapyöräilykausi on jo avattu. Jei! Koska Toukokuussa on edessä elämäni rankin urheilusuoritus (josta myöhemmin lisää), jota varten on reenattava niin salilla kuin lenkkipolulla, en aseta huhtikuulle kuin kaksi tavoitetta:
1. Tee yksi salireeni ja yksi juoksureeni viikossa (muiden reenien lisäksi).
2. Älä osta karkkia.

No niin. Kello on nyt 8:20 ja olen syönyt aamupalan, pessyt koneelliset tiskiä ja pyykkiä, kirjoittanut tämän blogipostauksen ja katsonut yhden akkojen elokuvan joka minulta oli jäänyt kesken (Lainakengissä, vitsit kun se on hyvä). Nyt aloitan kouluhommat ja puolilta päivin pyöräilen salin kautta töihin.

Aurinkoista päivää pupuset!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Se oli rä-jäh-dys!!

Tervetuloa sisustusoperaation keskelle. Tässä oli ihan siisti ja käytännöllinen työhuone släsh Siirin pukeutumishuone. Nyt tässä on kaikuva ja sotkuinen läjä enemmän tai vähemmän tärkeitä tavaroita. Toivottavasti vähemmän, koska täältä ei löydä mitään.

Kirjojen säilytys pinossa lattialla on trendikästä...

...joten sovitaanko, että kaikki epämääräisesti lattialla on trendikästä?

No, lopputulos tulee olemaan siisti ja käytännöllinen, mutta varsinkin viihtyisä ja kivan näköinen työhuone släsh Siirin pukeutumishuone. Sellainen jossa (lainaan kanssasisustajaani) "voi vaikka istua nojatuolissa lueskelemassa ja tuijottaa kirjahyllyä".

Lopputuloksen onnistuminen on taattu. Tiedän sen siitä, että istun täällä tälläkin hetkellä, naputan kouluhommia nokka kohti ikkunaa. Tähän asti kouluhommat on naputeltu sohvalla tai ruokapöydän ääressä. Uudessa työhuoneessa tulee olemaan kaksi työpistettä rinnakkain, joten minä ja kouluhommatkin mahdutaan tänne.

Sotku ei tietenkään rajoitu yhteen huoneeseen: tässä olohuoneen ruokapöytä.
Huomaa ihana kimppu tulppaaneja, ne sentään yrittävät.

Joku saattaisi kysyä "miksi juuri nyt pitää sisustaa, kun aikaa on kortilla". No koska
a. Meiltä loppui CD-levyiltä tila ja oli pakko ratkaista mihin jatkuvasti laajeneva 300 levyn kokoelma saadaan talteen nyt ja mihin sitten kun levyjä on 500.
b. Meille tarjoutui mahdollisuus ostaa halvalla käytettyjä Lundia-hyllyjä.
c. Minun täytyy aloittaa gradu seuraavien 8 kuukauden aikana ja haluan työpisteen jonka ääressä sitä teen.
c. Kevät.


keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Pakko kokeilla!

... kuulostaa niin hyvältä!

Mikä? No tämä Siemenvuokaleipä!

Pari muuta juttua mitä kannattaa kokeilla ovat:
a. työmatkapyöräily tai -kävely
b. kukkien ostaminen kotiin ihan muuten vaan
c. smoothie jossa on purkki rahkaa, vähän jugurttia, loraus maitoa ja pakastemarjoja

Kohdata a tuli mieleen pari kysymystä:
1. Miten voi osata joka kevät pyöräillä ihan heti?
2. Miksi satulaa pitää joka kevät nostaa (en kasva enää pituutta)?
3. Kuinka pylly voi kylmeentyä polkiessa, sehän jää taakse?

Just nyt ei muuta. Vi ses!

Hyvää huomenta!