tiistai 21. lokakuuta 2014

Syysvaellus 3.0 - Osa II: Sunnuntai

Vaellusretkillämme yksi kivoimmista hetkistä on herääminen. Vaikka yöllä ei välttämättä nukkuisikaan erityisen hyvin, on aamulla aina levännyt olo. Heräsimme samaan aikaan kun kaikki muutkin metsänelävät, luonnon kutsuun. Pikaisen makuupussista poistumisen jälkeen hengailimme vielä hetken pää tyynyssä, kokeilimme nukuttaisiko vielä. Ei nukuttanut. Isän makuupussin suuaukosta karanneen kiristysnauhan metsästys sauman sisältä oli aivan liian mielenkiintoista, ja aurinko jo liian korkealla.

Aamun hämy.
Aamupalaksi oli keitettyä kananmunaa sämpylän päällä, riisifruttia ja teetä. Jätimme jälkemme Renulaavun vieraskirjaan, pakkasimme tavarat kanoottiin ja jatkoimme matkaa. Suuntasimme takaisin autolle, järven toiselle puolelle.

 
Toisen päivän kävelyreitti lähti Isojärven luonnonsuojelualueen "päämajalta", Herettyn kämpältä. Suunnitelmissa oli kipittää Mäyrälahden kautta Kuorejärven laavulle lounaalle, ja lounaan jälkeen takaisin Herettyyn.

 
 
Sää suosi meitä sunnuntainakin. Ja reittivalinta: matka lounaspaikalle oli lyhyempi, mutta vaikeakulkuisempi kuin päivän toinen etappi. Matkan varrella ihmettelimme maailman pehmeintä sammalta ja isoja kiven murikoita. Kuka ne murikat on sinne, keskelle metsää, oikein kantanut?

Pannukahvia ja paahtosämpylää.
Nuotion savu + juusto = Savujuusto

Kuorejärven laavulla oli kalastamassa nuoria miehiä isänsä kanssa. Kertoivat yöpyneensä samalla Vahterjärven laavulla, missä me olimme olleet lauantaina lounaalla. On se aika hieno juttu: alueen neljällä laavulla oli ainakin kolmella yövytty varmasti. Ja nuotiojäljistä päätellen Kuorejärvenkin laavulla oli joku viettänyt yönsä, tai ainakin käynyt ruokailemassa aamupäivästä.

 
 
Lounaan jälkeen kävelimme rengasreitin loppuun, ja ihailimme luonnon ihmeitä. Sunnuntain reitti oli noin 7 kilometrin pituinen, eli juuri sopiva sunnuntaipatikointimatka.

 
Herettyn kämpälle päästyämme pakkasimme tavarat autoon ja ajoimme takaisin Oriveden mökille. Äiti oli laittanut saunan lämpiämään, joten olin puhdas ja vain lievästi savun hajuinen matkustaessani junalla Orivedeltä Tampereelle ja bussilla kotiin.

Taas oli kivaa. Kiitos isä seurasta. Ensivuonna uudestaan.




tiistai 14. lokakuuta 2014

Syysvaellus 3.0 - Osa I: Lauantai

Hyvät ystävät! Menkää metsään!

Suomi on pullollaan erilaisia päiväretkipolkuja ja vaellusreittejä, joita tallaamassa voi viettää tunnin tai pari, tai vaikka koko viikonlopun.

Metsä tekee hyvää sielulle.

Vesistön ylitys. 
Jo perinteeksi muodostunut isä-tytär-syysvaellus tallattiin ja melottiin tänä syksynä Isojärven kansallispuistossa syyskuun viimeisenä viikonloppuna.

Matka alkoi lauantaiaamuna Orivedeltä, kun pakkasimme auton täyteen retkievästä, inkkarikanootin katolle, ja ajoimme Kuhmoisiin Isojärven rantaan. Auto parkkiin, kanootti täyteen tavaraa, ja menoksi.

Ensin ryypyt, sitten menoks.
 
Meloimme naftin kolme varttia hieman turhan tuulisella Isojärvellä, rantaa myöten Kalalahden laavulle, jolla meidän oli tarkoitus viettää yö. Rantauduimme, piilotimme yöpymistavarat ja ylimääräiset eväät, ja lähdimme vaeltamaan.

Faija somettaa.
 
Tikan rivari.
Ensimmäinen kävelypätkä oli haastavaa maastoa, polku oli kapea ja se nousi ja laski, ihan vain noustakseen taas korkeammalle, jotta laski taas matalemmalle. Vastaantulijoita oli yllättävän paljon, ja lounaspaikaksi valitulla Vahterijärven laavullakin oli nuotio valmis nälkäisiä nuotiopizzan paistajia varten.

  
Ah, pitkospuut.
Vahterijärvi oli pieni ja soma, ja tuulinen.
Nautittuamme hyvän makuisia, mutta ehkä hieman kuivahkoja notskipitsoja ja kahvia, jatkoimme tallustelua, suuntana sama Kalalahden laavu, josta aamupäivällä lähdimme.

Huipulla.
 
    
Maasto oli päivän toisella etapilla helpompaa kulkea, mutta saimme silti kipittää reippaassa tahdissa ehtiäksemme varmasti laavulle ennen pimeää. Matkan varrella ohitimme muutaman soman metsäjärven, sekä suon, jonka majavat olivat saaneet aikaan patoamalla järveen laskevan puron umpeen.

Majavien "tappama" metsä.
 
 
Päästyämme Kalalahden laavulle totesimme sen olevan täynnä. Aikaisemmin päivällä meitä vastaankulkenut ryhmä nuoria miehiä oli miehittänyt laavun ja paisteli ribsejä ja kokonaista kanaa iltanuotiolla.

Laavun miehitys ei tullut meille yllätyksenä, mutta olimme mielessämme ajatelleet laavun isommaksi kuin mitä se lopulta oli. Onneksi meillä oli varasuunnitelma, ja olimme valmiita melomaan järven toisella puolella olevan Renusaaren laavulle. Tuuli oli edelleen voimakas, joten ohjasimme uljaan inkkarikanoottimme zikzakkia järven yli. Päästyämme perille, oli ilta jo alkanut hämärtää.

  
Renusaaren laavu ja ilta-aurinko.
Pimeä tuli, kuten sillä on syksyisin tapana, nopeasti, mutta onneksi meillä ei ollut enää muuta puuhasteltavaa kuin keitellä iltaruoka. Trangia pelasti illallisen, sillä laavun nuotipaikalla tuuli niin voimakkaasti, ettei meidän makaroonihässäkkä olisi valmistunut ikinä, jos olisimme yrittäneet keitellä sitä avotulella.

Pastatykki.
Maissipastaa ja lihapullia tomaattikastikkeessa. Nam!
Ruoka upposi molempiin matkalaisiin salaman nopeasti. Mums! Jälkiruuaksi sai vanukasta, ja yömyssyksi viskihörpyt. Suolaisen kuksan reunoja maistellessa suunnittelimme seuraavan päivän reitin, ennenkun kaivauduimme makuupusseihimme, ja yritimme nukkua tuulen metelöidessä ympärillä.

Iltaviski ja reittisuunnittelua.
Jatkuu...

torstai 2. lokakuuta 2014

Nyt mä kasvatan viikset ja alan lipittään punkkua

Se on Maisteri Tammisto ny!

 
FM Tammisto ottaa vastaan onnitteluja somessa ja livenä. Ehkä pitää jotkut juhlat joskus. Ehkä.