keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Arkipäivähaaste - Maanantai

Tarkoitushan on kertoa arjesta, eli ihan tavallisista jutuista. No tässä todella tavallinen juttu.

Aamulla töihin. Palaveri. Toinen palaveri. Syömään Hervannan koululle. Töitä. Oho, kello on kaksi, piti lähteä tunti sitten. Keskustan koululle. Opiskelijahintainen lounas purkkiin (koska vielä ei ole niin nälkä, mutta sitten kun on, on ruokala jo kiinni). Eväsrahka naamaan, ja samalla gradusemman valmistelua. Ainiin, se haaste!

Tämmönen meno.
Sitten gradusemma ja gradulätinää, jonka jälkeen Alakuppilaan syömään se purkitettu "lounas" ja lukemaan tenttiin. Kahvia automaatista. Oho, kello on jo kohta seitsemän. Kipikipi reeneihin. Tunnin hiki, hyvä meno. Kipikipi autolle.

Nyt ehtii jo ihmetellä kuinka yhtäkkiä tuli vihreää.
Luomulihaa porukoilta. Kotiin, suihkuun ja iltapalaa. Petiin, taas liian myöhään. Unen saanti varmistetaan lukemalla johtamisen tulevaisuudesta. Krooh!

Maanantain soundtrack: Them Crooked Vultures - Scumbag Blues


tiistai 29. huhtikuuta 2014

Arkipäivähaaste - Lauantai-sunnuntai

Lauantaiaamuna oli herätyskello pirisemässä kahdeksalta, koska ohjelmassa oli päiväretki Helsinkiin kera työkavereiden. Firmabändimme oli aikeissa osallistua Company Rock 2014 -esikarsintoihin, ja koska arvosteluun vaikuttaa 50 % itse veto ja 50 % kannustusjoukot ja esiintyminen, oli minun ja tusinan muuta velvollisuus lähteä mukaan kannustamaan bändi semifinaaleihin. Yhteiskamerallinen lähti mukaan dokumentoimaan touhua.

Kuten aina, tänäkin lauantaina aamupala oli valtava: rahka-maito-hedelmäpirtelö, munaskräibää (tällä kertaa) savulohella, leivät ja kahvia. Taloamme tänäkesänä vaivaava julkisivuremontti aiheuttaa kummallisia rapinaääniä parvekkeella. Olin jo pääsiäisenä ehtinyt unohtaa, että remonttia tehdään myös lauantaisin.

Mums!
Parvekkeella suhisee.
Matka Helsinkiin taittui pikkubussilla. Kahden viikon päässä häämöttävä (ehkä viimeinen) kirjatentti (ikinä) aiheutti lievää tenttiinlukua ajomatkalla. Perillä bändi meni suoraan soundcheckiin ja me muut menimme terasille ja vaatekaupoille. Helsinki oli nätti, mutta paikallisilla oli aivan liian vähän vaatetta päällä.

Muuttuneet asiakassuhteet ja johtaminen. Maistuis varmaan sullekin.
Kappelissa kuoharilla.
Muutaman tunnin haahuilun ja myöhäisen illallisen jälkeen oli aika siirtyä Pressa-klubille. Ensin kuunneltiin muita ja arvioitiin kilpailun taso. Ja sitten riehuttiin lavan edessä 10 minuuttia täysillä, kun omat pojat soitti. Hieno veto! Hyvä meno! Ja yhdessä meille lohkesi paikka semifinaaleissa!

Kotimatka oli yhtä suurta selkääntaputtelua. Kotona olimme kolmelta yöllä.

Tiedättehän ne sunnuntaiaamut, kun olohuoneesta löytyy ihmisen kokoinen Darth Vader.
Sunnuntaina otettiin rauhassa ja varoen, pestiin pyykkiä, ja käytiin hakemassa minulle uusi pyörä anoppilasta (siitä enemmän myöhemmin).

Pyykkishow osa yksi.
Munamankeli.
Mums taas.
Illalliseksi yhteiskamerallinen taikoi parsaa, kokonaisen kanan ja uunissa möyhitettyä punajuurta. Kyllä mun kelpaa.

Kuten aina, kuvien laatu on heikko, mutta arjen laatu priimaa.

Viikonlopun sountrack: Haddaway - What is love


sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Arkipäivähaaste - Perjantai

Perjantai alkoi kuten arkipäivät yleensä: liian aikaisella herätyksellä. Ensin aamupalaeväitä molemmille, sitten suihkun kautta töihin, tällä kertaa autolla.

Miksi mä olen jo hereillä? Kello ei ole edes puoli kuus!
Kallis kosmetiikka kunniaan. Niilla saadaan peikosta ihminen.
Vaikka jokaisessa kenkälaatikossa on nimilappu, ei aamuisin koskaan löydä nopeasti sitä paria mitä etsii.
Morning commute.
Töissä yritin ensimmäisen tunnin keskittyä johonkin yhteen asiaan, mutta en onnistunut. Harakoille meni. Keitin kahvia, mutta parin minuutin lorotuksen ja odotuksen jälkeen tyydyin kuitenkin automaattikahviin. Jääkaapista löytyi minimaitoja, jotka jutteli mulle.

"Moi, mä oon minimaito. Ihan pieni maito. Minimaito. Mää oon söpö, violetti ja ihan pieni."
Aamukahvin jälkeen paahdoin täysillä, kunnes oli lounasaika. Kävin yliopistolla syömässä (koska 2,60 euroa), ja paahdoin taas non-stop, kunnes oli aika lähteä kotiin. Ylitöiksihän se päivä taas meni, kuten viimeaikoina on ollut tapana.

Töiden jälkeen poikkesin yhteisvelallisen Mummulassa kahvilla, mukaan tarttui ämpärillinen maa-artisokkaa. Mummulasta menimme Polkupyörätukkuun ostamaan minun uuteen polkupyörääni lukkoa, ja vahingoissa mukaan tuli myös uudet pyöräilykypärät molemmille. Polkupyörävarustehankintojen jälkeen oli aika viikottaisen ruokakaupparetken. Ruokaa ostettiin sekä meille että minun Mummulleni.

Testing testing.
Huom, sipsit oli matkaevästä lauantaille, ei mikään perusviikonloppusetti (hän uskottelee itselleen). 
Perjantaisin teemme usein kahden ruokalajin illallisen ja juomme lasilliset viiniä ruuan kanssa. Tällä kertaa alkupalana oli tomaatti-mozzarella-basilika-salaatti ja pääruokana täytetty porttobellosieni.

Alkusalaatti tekeillä. Tomaatti-basilika-kausi on taas alkanut, kun tomaatitkin maistuu taas joltain. Aperitiivina tuoremintusta tehty Mojito.
Meillä on kaksi ruokapöytää, mutta syömme aina sohvalla. Aikuiset ihmiset! Soo soo.
Ruuan jälkeen löhöilin ja neppailin jotain epämääräistä. Vartti ennen auringonlaskua houkuttelin yhteisvelallisen kanssani iltakävelylle järven rantaan. Auringonlaskun lisäksi näimme sorsapariskunnan (tyttösorsa oli selvästi se, joka näyttää kaapin paikan).

Reenikassi oli pakattuna ja mukana matkassa kokopäivän, mutta reeni jäi tekemättä. 
Lenkit kameramiehen kanssa eivät ole reippaita, mutta ei kai aina tarvitse olla reipas.
Iltakävelyn jälkeen vielä laatuviihdettä telkkarista, iltapesut ja sitten nukkumaan. Herätyskelloa päälle laittaessani laskin, että ehdimme nukkumaan yhdeksän tuntia ennenkun pitää herätä ja valmistautua lauantain Helsinki-hupailureissuun.

Päivän soundtrack: Queens of the Stone Age - 3's & 7's


perjantai 25. huhtikuuta 2014

Arkipäivähaaste - Torstai

Feisbuukissa kansaa ilahduttanut ja ärsyttänyt viiden kuvan arkipäivähaaste napsahti kohdalle ystäväni Kaisan haastaessa mukaan. Ja kuten aina ja kaiken, otin tämänkin haasteen tosissani. Ja ajattelin viedä sen liian pitkälle.

Aloitetaan eilisestä, torstai 24.4.

Aamulla reeniromut valmiiksi ja Mikkoa odottamaan, kassillinen eväitä mukaan ja aamulla (semipoikkeuksellisesti) bussilla töihin.

Työpöytä. Aamupalapurkki on jo nuoltu puhtaaksi. Näyttöjen takana kannustaa ihana Eva W.
Vähiin käyvät nämä töihin-kouluun-reeneihin -päivät, mutta torstai oli vielä sellainen. Töiden ja koulun väliin mahtui kidutusta.

Bussissa on kivaa, bussia ajaa joku muu.
Talviturkinkasvatuksen loppu: sokerointi.
Aijai jaijai jai!
Koululle päästyäni söin, sekoilin kirjastossa metsästäessäni ehkä viimeisiä tenttikirjoja ikinä, ja sitten oli aika tömistellä muun lauman perässä yleisen tenttipäivän tenttisaliin kypsäriä kirjoittamaan.

Koululim... ruokaa.
Tenttikansa, juuri lainatut tenttikirjat ja eväskassi.
Tältä näyttää nainen, joka on juuri todistanut olevani ihan kypsä.
Kypsärin jälkeen tenttimateriaalin tulostusta ja sitten iltajumpalle. Sirkuittii, penkkii, mavee. Jou!


Keskittyminen ja grippi on kaiken a ja o.
Reenikaverin iltavirnu.
Kotona iltapesut ja iltapalat Modernin perheen viihdyttäessä telkkarissa. Ja taas ihan liian myöhään nukkuun. Siinä se. Tavallaan ihan peruspäivä, ja toisaalta ei työ- tai koulupäivät koskaan samanlaisia ole (eikä joka päivä tarvitse käydä revityttämässä karvoja sääristä, välillä vaan).

Päivän soundtrack: Elbow - One Day Like This

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Spiidi on sairraan nopee

Jos haluaa juosta 5km puolessa tunnissa, täytyy yksi kilometri juosta 6 minuutissa. Tein uuden ennätyksen lauantaina, kun hilpasin pikalenkille kevätsäähän. Laitoin tossua rivakasti toisen eteen ja kirjoitin mielessäni loppusanoja erääseen koulutyöhön. Ja lenkin loppupäässä, pysähtyessäni Mummun kohdalle rupattelemaan (hänkin oli huolehtimassa terveydestään), huomasin, että matkaa oli takana 4 km ja aika 24 minuuttia. Jihuu! Personal best! 6.06 min kilometrivauhti on saavutettu!

Niin kiire ei tietenkään saa olla, ettei ehdi pysähtyä ihailemaan leskenlehtiä. Tässä siis teille kukkia!




Ihanaa pääsiäisviikkoa, ystävät!

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Työmatkapyöräilykausi avattu

Ainakin puoliksi. Ainakin toiseen suuntaan.

Aamujumppa.
Päätin, että minusta ja Veisun ja Hallilan ylämäistä tulee parhaat kaverit. Reisiä polttaa ja keuhkoissa tuntuu. Hyvä hyvä!

Pyörämatkan jälkeen kävin lämmittämässä varpaitani työpaikan pukuhuoneen saunassa. Tennareissa olisi pitänyt olla villasukat, eikä yksi, ohut hihakerros enemmän olisi ollut liikaa. Aamulla oli oikeastaan aika kylmä. Pukkarin saunan löylyt oli vähän pliisut, mutta en valita, varpaat lämpeni pliisussakin.

Aikomus oli pyöräillä myös toiseen suuntaan. Mutta yhteisvelallinen sattui soittamaan niin sopivana ajankohtana, että kinusin kyydin kotiin. En ole tehty sokerista, mutta litimärkä Siiri kylmässä ulkoilmassa ei kuulunut tämän viikonlopun suunnitelmiin, toisin kuin gradun rippeiden kirjoitus, talvivaatteiden siirtäminen pois näköpiiristä, ehkä farkkujen korjaus, ja rentoilu ja löhöily.

Hyvää viikonloppua ystävät!