Siirin jouluriisipuuro

Hyvää joulua kaikille!

(Minun jouluni loppuu vasta loppiaisena, joten toivotus ei tule myöhässä.)

Jouluaattona ja -päivänä meidän perheen joulumahat täytettiin sukulaisten luona. Mutta halusin silti kotiin sekä kinkun että riisipuuroa. Halusin luoda oman jouluperinteen. Ja niin syntyi Siirin jouluriisipuuro.

Puuro on keitetty Muumimamman ohjeen mukaan (riisiä on keitetty 5 minuuttia pelkässä vedessä ennen maidon lisäämistä), luomuriisistä ja se on maustettu vaniljatangolla.

Mutta mitä riisipuuron kaveriksi? Sekametelisoppa on kyllä ihan hyvää, mutta sitä söimme jo mummulassa. Ja rapsusoppa on kesäsoppa. Onhan riisipuuro toki hyvää pelkän kanelin, sokerin ja maidon kanssa. Mutta Siirin jouluriisipuuro sai kaveriksi jotain punaista ja makeaa. Nimittäin marjakeittoa.

Valmistin sopan soveltaen Hesarin reseptiä. Mutta sokeria laitoin kaksi desiä kolmen sijaan. Yksikin desi olisi riittänyt.

Siirin jouluriisipuuron punainen ystävä, eli marjakeitto

Reilu 5 dl pakastemarjoja
2 rkl sitruunamehua
Vaniljatanko halkaistuna
1 dl sokeria

Laita ainekset kattilaan ja keitä noin puoli tuntia. Valmis.

 

Herkullista!

Ensi jouluna perheemme saa taas Siirin jouluriisipuuroa ja marjakeittoa. Ja kas, perinne on syntynyt.

Ravintolatason jälkiruoka, eli kuinka vältellä gradun kirjoittamista

Reseptin löysin kirjasta Mojo, ja se taisi olla ensimmäinen ruoka mitä kirjasta valmistan. Mutta ei viimeinen.

Ainekset ovat aika peruskauraa, mutta valmistutapa ei. Ainakaan minulle. Vaikka arvostan vaniljajäätelöä ja pakastettuja marjoja siinä missä kuka tahansa, on välillä yksinkertaisesti törkeen siistiä syödä jälkiruokaa, jossa yhdistyvät tutut ja turvalliset maut, kuten suklaa, banaani ja appelsiini, uudella tavalla.

Aikaa jälkiruuan valmistamiseen sain kulumaan toista tuntia. Mikä oli hyvä, koska vaihtoehtona oli kirjallisuuskatsauksen kirjoittaminen. Puolitin ohjeen määrät, koska oletin reseptin olevan noin neljän annoksen ohje, ja meitä on kotona vain kaksi. Mutta jälkiruokaa riitti myös seuraavalle päivälle, siksi arvioin reseptin riittävän jopa 8 hengelle.

Lopputulos on yllättävä, rapea ja pehmeä, herkullinen, ja takuulla "enemmän" kuin vaniljajäätelö ja pakastemarjat.

Mojon näköinen annos.

Appelsiini-banaanimousse ja marenkia (6-8 annosta)

Mousse:
1 banaani
1 appelsiini
200 g mascarponejuustoa
2 dl kermaa
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Paista moussebanaania ja koristelubanaania kuorineen 180-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Jäähdytä. Raasta appelsiinista kuori ja purista mehu. Keitä mehua ja kuoria, kunnes jäljellä on noin kolmannes. Jäähdytä. Soseuta toinen banaaneista ja sekoita se mascarponeen appelsiinimehun kanssa.

Vaahdota kevyesti kerma ja sokeri (vaahto saa olla löysää, melkein juoksevaa). Lisää kerma juustomassaan varovasti. Peitä kulho kelmulla ja siirrä kylmään jähmettymään.

Marenki:
3 valkuaista
2 dl sokeria
50 g taloussuklaata

Sekoita valkuaiset ja sokeri pyöreäpohjaisessa teräskulhossa. Nosta kulho kiehuvan vesikattilan päälle ja vatkaa vimmatusti sähkövatkaimella. Vaahto on ready kun se on kiinteää, kiiltävää ja pysyy muodossaan. Sulata suklaa vesihauteen päällä ja lisää vaahtoon kuohkeasti sekoittaen. Pursota vaahtoa leivinpaperin päälle marenkikönteiksi ja paista 100 asteisessa uunissa noin tunti, tai kunnes marengit ovat kuivuneet.

Koristeluun:
1 banaani (myös paistettu)
puolikas punaista, mietoa chiliä
100 g suklaata

Kokoa annos moussesta ja marengista. Koristele suklaarouheella, hienoksi silputulla chilillä ja paistetun banaanin paloilla.

Siirin versio.

*

Siirin lisävinkit, eli tekemällä oppii:

Tein marengin pyöreäpohjaisessa lasikulhossa, koska minulla ei ole teräskulhoa ja ajattelin, että lasikulho siirtää lämpöä muovikulhoa paremmin. Marengista tulee nätimpää jos suklaa on huolimattomasti sekoitettu. Oma marenkini ei kovettunut sisältä, vaan oli hajoittaessa sisältä ihanan venyvää ja vanuvaa. Ehkä sitä olisi pitänyt kuivattaa kauemmin uunissa, tai sitten vaahto ei ollut tarpeeksi kovaa. Mutta ei sen väliä. Nam näinkin.

Reseptikirja neuvoo kastamaan lusikat kuumaan veteen ja kuumien lusikoiden avulla muotoilemaan moussesta palluroita. Minä tyydyin läjiin.

Maista koristelubanaania ennenkun nakkaat paloja annokseen. Minun banaanini oli mennyt kumimaiseksi jäähtyessään ja joutui biojätteeseen.

Koristeluun käytin suklaan ja chilin sijasta Santa Marian Cacao and Chili -rouhetta, joka toimii muuten hyvin myös jätskin päällä.

PS. Pitäisikö matkia Kauppalehti Optiota ja tehdä "juttusarja", jossa kokeilen kirjojen reseptejä ja kerron miten meni? Mitäs mieltä kansa on?

Älä ala mulle tai teen sulle Burgundin pataa

On siinä hyviäkin puolia, että tekee välillä koulupäivän kotoa käsin. Ehtii nimittäin valmistaa pataruokaa keskellä arkea.

The cast.

Pataruuissa on paljon hyviä puolia. Ensinnäkin, niitä on helppo tehdä. Toisekseen, ne tekeytyvät oikeastaan itsestään, aktiivista ruuanlaittoaikaa on hyvin vähän. Ja kolmannekseen, ne on lähes mahdoton pilata.

Varsinkin jos tekee pataa jonka reseptiin kuuluu puoli pulloa punaviiniä.

The Leading Lady.

Reseptin yhdistelin vapaalla kädellä Hellapoliisin ja Kiusaukseen johdattajan resepteistä. Mutta oikeastaan tämän padan olisi voinut tehdä myös ilman reseptiä, sillä valmistustapa on sama kuin esim. Karjalan paistissa: ruskista lihat, ruskista kasvikset, nakkaa kaikki samaan pataan, lisää neste ja mausteet, hauduta kypsäksi.

The Director preparing the set.

Burgundin pata

Kilo lihaa

Puoli paketillista luomupekonia

Porkkanaa, valkosipulia, palsternakkaa, selleriä ja paprikaa

Purkillinen kokonaisia, säilöttyjä herkkusieniä

Lihalientä noin 0,5-1 litra (lisää tarvittaessa jos pata näyttää kuivumisen merkkejä)

Öbaut puoli pulloa punaviiniä (tai se mitä on jäljellä kun on ensin vähän maistellut)

Tomaattipyreetä 1-2 rkl

Pippuria, suolaa, laakerinlehtiä ja timjamia
Hillosipuleita (lisää vasta lopuksi, eivät vaadi kypsymistä)

Pilko rehut ja lihat ja toimi kuten yllä on listattu. Jätä kikkailu kokeille. Paista uunissa 125-150 asteessa muutamia tunteja, tarkasta välillä ettei pata kuivu. Jos kuivuu, lisää lientä.

Ready for the final editing.

Syö perunan, riisin tai ihan minkä haluat kanssa.

PS. Vielä lisää hyviä syitä tehdä pataruokaa: se paranee ajan kanssa, eli maistuu hyvälle seuraavanakin päivänä. Ja sitä voi pakastaa evääksi.

Mätkivä marraskuu

Sinne meni sekin kuukausi, siitäkään ei juuri muista mitään. Mutta ilmeisesti olen jotain tehnyt, toivottavasti myös saanut jotain aikaan.

Jumps tömps.

Vuoden 2013 viimeisen kvartaalin (uuh... se puhuu bisneskiäliä) parasta urheiluantia ovat olleet Poltteen CrossCombat-tunnit, ehdottomasti. Tunti on armoton, mehustava ja vaikea, juuri sellainen mistä tykkään. Tyynyn potkiminen on osoittautunut niin hauskaksi, että ilmoittauduin tammikuussa alkavalle Poltteen Kamppailu-kurssille. Ensi keväänä aion siis tapella entistä enemmän.

Erikoishauskaa oli myös se kun yhteisvelallinen käytti mahdollisuuden tutustua Poltteen tarjontaan viikonlopun ajaksi. Käytiin vähän kuntonyrkkeilemässä, koettiin nopea kuolema Kestävyys-tunnilla ja venyteltiin 45 minuttia. Parivenytykset olivat melkein kuin pariterapiaa, ihanaa ja rentouttavaa yhdessäoloa.

Typerä flunssa teki come backin, enkä siis tule saavuttamaan juoksutavoitettani tämän vuoden puolella. Mutta en anna sen häiritä. Olen jo onnistunut vetämään kaksi ihan oikeaa leukaa peräkkäin (ja toistamaan tuon ihmeen ainakin kolme kertaa). Ja asetin itselleni gradu-deadlinen: ensimmäisen version on irrottava kohti proffan ankaria silmiä viimeistään 31.12.

Nyt olisi hyvä aika asettaa tavoitteita ensivuodelle, kirjoittaa ne ylös. Mutta en ole vielä päättänyt niitä kaikkia, joten jätän teidät jännittämään. Palataan asiaan paremmalla ajalla!

En suosittele

Valio ProFeel Mansikka proteiinirahka on pahaa. Se voitti proteiinin määrässä vieressä nököttävän Lohkeava Mustikkajugurtin, kun metsästin yliopiston kirjaston kahvilasta välipalaa. Mutta yäk! Maku on jauhoinen ja äitelä. Ja tämä kommentti tulee proteiinijauhovalmisteita käyttävän suusta.

No, siinä on 5% sokeria ja vain 3% mansikkaa (fakta, jonka huomasin vasta kun olin jo repäissyt kannen auki). EU hei, voisitko puuttua tämän tuotteen nimeen ja vaatia sitä muutettavaksi ProFeel Sokeri proteiinirahkaksi?

Mitä tästä opimme? Ei ole maustamattoman rahkan ja jugurtin voittanutta. Marjat kannattaa syödä omasta pakkasesta, ei aromina mössön kyljessä. Ja, kaikki mitä mainostaja myy meille "terveellisenä" tai "hyvinvointina" on kakkaa. Kyllä, KAIKKI!