lauantai 21. joulukuuta 2013

Ravintolatason jälkiruoka, eli kuinka vältellä gradun kirjoittamista

Reseptin löysin kirjasta Mojo, ja se taisi olla ensimmäinen ruoka mitä kirjasta valmistan. Mutta ei viimeinen.

Ainekset ovat aika peruskauraa, mutta valmistutapa ei. Ainakaan minulle. Vaikka arvostan vaniljajäätelöä ja pakastettuja marjoja siinä missä kuka tahansa, on välillä yksinkertaisesti törkeen siistiä syödä jälkiruokaa, jossa yhdistyvät tutut ja turvalliset maut, kuten suklaa, banaani ja appelsiini, uudella tavalla.

Aikaa jälkiruuan valmistamiseen sain kulumaan toista tuntia. Mikä oli hyvä, koska vaihtoehtona oli kirjallisuuskatsauksen kirjoittaminen. Puolitin ohjeen määrät, koska oletin reseptin olevan noin neljän annoksen ohje, ja meitä on kotona vain kaksi. Mutta jälkiruokaa riitti myös seuraavalle päivälle, siksi arvioin reseptin riittävän jopa 8 hengelle.

Lopputulos on yllättävä, rapea ja pehmeä, herkullinen, ja takuulla "enemmän" kuin vaniljajäätelö ja pakastemarjat.

Mojon näköinen annos.
Appelsiini-banaanimousse ja marenkia (6-8 annosta)

Mousse:
1 banaani
1 appelsiini
200 g mascarponejuustoa
2 dl kermaa
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Paista moussebanaania ja koristelubanaania kuorineen 180-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Jäähdytä. Raasta appelsiinista kuori ja purista mehu. Keitä mehua ja kuoria, kunnes jäljellä on noin kolmannes. Jäähdytä. Soseuta toinen banaaneista ja sekoita se mascarponeen appelsiinimehun kanssa.

Vaahdota kevyesti kerma ja sokeri (vaahto saa olla löysää, melkein juoksevaa). Lisää kerma juustomassaan varovasti. Peitä kulho kelmulla ja siirrä kylmään jähmettymään.

Marenki:
3 valkuaista
2 dl sokeria
50 g taloussuklaata

Sekoita valkuaiset ja sokeri pyöreäpohjaisessa teräskulhossa. Nosta kulho kiehuvan vesikattilan päälle ja vatkaa vimmatusti sähkövatkaimella. Vaahto on ready kun se on kiinteää, kiiltävää ja pysyy muodossaan. Sulata suklaa vesihauteen päällä ja lisää vaahtoon kuohkeasti sekoittaen. Pursota vaahtoa leivinpaperin päälle marenkikönteiksi ja paista 100 asteisessa uunissa noin tunti, tai kunnes marengit ovat kuivuneet.

Koristeluun:
1 banaani (myös paistettu)
puolikas punaista, mietoa chiliä
100 g suklaata

Kokoa annos moussesta ja marengista. Koristele suklaarouheella, hienoksi silputulla chilillä ja paistetun banaanin paloilla.

Siirin versio.
*

Siirin lisävinkit, eli tekemällä oppii:

Tein marengin pyöreäpohjaisessa lasikulhossa, koska minulla ei ole teräskulhoa ja ajattelin, että lasikulho siirtää lämpöä muovikulhoa paremmin. Marengista tulee nätimpää jos suklaa on huolimattomasti sekoitettu. Oma marenkini ei kovettunut sisältä, vaan oli hajoittaessa sisältä ihanan venyvää ja vanuvaa. Ehkä sitä olisi pitänyt kuivattaa kauemmin uunissa, tai sitten vaahto ei ollut tarpeeksi kovaa. Mutta ei sen väliä. Nam näinkin.

Reseptikirja neuvoo kastamaan lusikat kuumaan veteen ja kuumien lusikoiden avulla muotoilemaan moussesta palluroita. Minä tyydyin läjiin.

Maista koristelubanaania ennenkun nakkaat paloja annokseen. Minun banaanini oli mennyt kumimaiseksi jäähtyessään ja joutui biojätteeseen.

Koristeluun käytin suklaan ja chilin sijasta Santa Marian Cacao and Chili -rouhetta, joka toimii muuten hyvin myös jätskin päällä.

PS. Pitäisikö matkia Kauppalehti Optiota ja tehdä "juttusarja", jossa kokeilen kirjojen reseptejä ja kerron miten meni? Mitäs mieltä kansa on?


1 kommentti:

  1. Kokeile ja kerro. Kansa on puhunut.

    Marengista tuli sisältä venyvyys ja vanuvuus johtuu luultavasti valmistustekniikasta. Vesihauteen päällä vatkattuna (nimitys on muistaakseni ranskalainen marenki) rakenteesta tulee sellainen toffeemainen, muistat varmasti Mallan superjuhannuskakkua. Varmasti paistoaikakin vaikuttaa venyvyyden ja vanuvuuden asteeseen, mutta sellaista ihan kuivaa siitä ei tulekaan.

    VastaaPoista