tiistai 16. huhtikuuta 2013

I'm dreaming of a white....

...latu. Kyllä, luitte oikein: latu.

  
Reipas hiihtäjä mehutauolla. Jalassa uudet, omat monot. Kuva Martti Tammisto.
En tiedä mikä minuun on mennyt, miten sekaisin pitää ihmisen olla, että se alkaa nauttimaan hiihtämisestä. Onko keski-ikä saavutettu? Olenko tullut vanhaksi?

Punottava suksiakka.
Vai onko syy kenties tasaisen järvenjään, hyvän seuran ja auringonpaisteen? Onko syy teknisten vaatteiden mukavuudessa ja kohtalaisessa peruskunnossa? Onko syy siinä riemun tunteessa kun tajuaa, että lapsena tahkottu hiihtotekniikka löytyy selkärangasta 20 vuoden jälkeen?

 
Me tässä tutustutaan. Vanhaneiti vasemmalla suvaitsi jopa tulla rapsulle. Koirakuvat Martti Tammisto.
Syytämmekö jäällä tavattuja koiria, jotka rentoudellaan ja happy-go-lucky asenteellaan saisivat kenen tahansa yrmyn hymyilemään?

Vai johtuuko kaihoni siitä, että kun nyt katson ikkunasta ulos, siellä on harmaata ja märkää ja mun nenä ja silmät kutiaa?

 
 
En tiedä. Mutta ihan shaamarin siistiä se hiihtäminen oli. Ensi talvena valloitan mäkimaastot, ahtaudun pururadalle sukkahoususauvojien riesaksi.

Latua perkele!

1 kommentti:

  1. Mä haluaisin tykätä hiihtämisestä. Kevättalven aurinko ja jää ja pellot houkuttais. Ehkä mä vielä joku vuosi vaikka vuokraan kamat ja kokeilen...

    VastaaPoista