Huikea huhtikuu

Voihan elämän kevät kuinka nopeasti aika kuluu. Nyt on toukokuu!

Huhtikuu oli hyvä: en juurikaan missannut (oho! tuossa luki "pissannut" ihan viime tippaan saakka, melkein ehdin jo julkaista tekstin) reenejä, paitsi pilates jäi harmillisen monta kertaa väliin koulun ja töiden takia (typerät koulu ja työ, tulevat urheilun tielle). En sairastellut, flunssaannuin vasta vappuna. Ja huhtikuun viimeisenä sunnuntaina pyöräilimme isän kanssa Pyhäjärven ympäri.

Samaan kuukauteen mahtui talven viimeinen hiihtolenkki ja pyöräilykauden avaus. Suomen sääolosuhteet ja kaikki neljä vuodenaikaa ovat kyllä ihmeellisen ihanat! Kuvasta puuttuvat kaikki työ- ja koulumatkapyöräilyt, sillä lasken ne hyötyliikunnan puolelle. Yritän kuitenkin muistaa aina laittaa Runkeepperin päälle pyörämatkoille, jotta voin kesän jälkeen tutkia kuinka monta kilometriä on kesänaikana sotkettu. Tällä hetkellä saldo on 133 km.

 

Huhtikuun tavoitteina oli tehdä yksi juoksu- ja yksi salireeni muiden reenien lisäksi. Salireenejä en tehnyt yhtään ylimääräisiä, ja kuvasta näkyy että tiistaisin on tehty juoksun sijaan myös kävelylenkkejä. Mutta lasken tavoitteeni silti 50% suoritetuksi, sillä kävelylenkitkin sisälsivät jonkinlaisia juoksuharjotteita, kuten sprinttejä tai mäkijuoksua. Niin, eikä saanut ostaa karkkia. En ostanut. Jäätelöä ehkä vähän mutta...

Toukokuun tavoitteeni ovat seuraavat:
1. Juosta koko 5 km Sappeessa (siis ei kävellä, vaan juosta)
2. Pyöräillä toiset 100 km
3. Jättää taakseni talvipuolitoistakiloa

Koulukiireet ovat pitäneet huolen siitä etten ole ehtinyt panikoida tulevaa juoksukilpailua. Meidän valmentaja on kyllä yrittänyt luoda meihin kisahenkeä, mm. teettämällä veren makuisia juoksuharjoituksia Sorsapuistossa. Mutta kisakärpänen ei ole vielä päässyt puraisemaan minua.

Muiden kanssa kilpaileminen ei motivoi minua, enemmänkin se kasvattaa minussa halua "hiihtää ihan oma hiihto", jättäytyä ulkopuolelle ja neppailla vain itseni kanssa. Onko kyseessä kilpailuvietin puute, vai ehkä kilpailukokemuksen? Olisihan se ihan törkeän siistiä saada jonkinlainen "sijoitus" Sappeessa. Mutta olen jo selittänyt huonon menestyksen itselleni sillä, että kilpailen maratoonareiden kanssa. En minä juokse, ne juoksee.

Asenteeni on oikeastaan ihan typerä. Koska jos olen parempi kuin joku muu, minulla on sillekin selitys. No olen tehnyt tätä kauemmin. No olen nuorempi. No sitä tätä ja tota. Ihan paskaa, koska todella usein kyse on siitä, että olen yksinkertaisesti Done the work, joko opiskelemalla ahkerasti, perehtymällä asiaan paremmin kuin toinen tai tekemällä tuhat maastavetoa. Olen ihan oikeasti ansainnut paremmuuteni, ihan kuten muutkin ovat ansainneet omansa. En silti halua asettua kilpailutilanteeseen silloinkaan kun olen voitolla. Onko häviäminen niin kamalaa, etten halua kilpailla ollenkaan, vai mikä siinä nyt on?

Hah! Piti lukea tenttiin tai kirjoittaa kevyesti huhtikuusta. Mutta lipahdin syväanalyysin puolelle. Oho. No, nyt saa luvan riittää. En ole reputtanut vielä yhtäkään tenttiä enkä aio tehdä niin tänäänkään.

Kun katson ikkunasta ulos, on takapihametsässä havaittavissa selkeitä vihreitä läikkiä, ja jopa puiden oksat vihertävät. Mahtavaa! Jatketaan samaan malliin!