Run baby run!

Juokseminen. Yäk. Tai ei nyt ehkä yäk, mutta tylsää ja inhottavaa ja tylsää ja happi loppuu.

En ole koskaan oikein osannut juosta. Hölkkäilen vain, nykyään todella epäsäännöllisesti. Tämän kauden ainoa oikea hölkkälenkki oli siskoni kanssa jölkötelty 10 km (ensimmäinen ja viimeinen km kävellen) hyväntekeväisyysjuoksu toukokuussa. Olen aina kuvitellut, että juoksun reenaminen tarkoittaa pitkien matkojen reenaamista, mutta nyt olen onnekseni oppinut jotain uutta juoksemisesta.

Juokse pupu juokse!

Osallistuin eräänä kesäkuisena sunnuntaina juoksuvetoreeneihin. Reenasimme kahden kanssareenaajan kanssa noin 40 minuutin ajan, lämmittelimme ja teimme varsinaiset juoksuvedot.

Lämmittelynä juostiin polvennosto ja jalat pyllyyn juoksua, sivulaukkaa ja sivuristilaukkaa. Kokeiltiin paria erilaista tapaa lähteä juoksemaan, välillä kiihdytettiin ja välillä sännättiin heti täyteen vauhtiin. Kaikki eri juoksutapoja juostiin vain muutamia kertoja ja lyhyitä matkoja, ehkä siksi lämmittely oli hauskaa, ei ehtinyt kyllästymään mihinkään.

Varsinaisina vetoina juoksimme pienen jalkapallokentän pituista matkaa edes takaisin. Toiseen päähän juostiin noin 80 % tehoilla ja takaisin 90 % tehoilla. (Tehot tarkoittavat siis sitä, että 100 % olisi ihan maailman eniten täysiä mitä arvioi pystyvänsä kyseisen matkan juoksemaan ja 50 % puolet siitä.) Eli vedot juostiin aika lujaa. Tärkeää on ymmärtää, että kyse oli omista tehoista, ei kaverin tehoista. Jokainen meistä juoksi siis täysin omaa tahtiaan.

Vetoja tehtiin kolme tai neljä ja vetojen välissä jäähdyteltiin pari minuuttia rauhallisesti teputtaen jottei nesteet jämähdä reisiin. Jopa viimeisen vedon jälkeen oli vielä hyvä olo, vaikka oli mielestään juossut lähes täysillä. Hengästytti ja jalkoja vähän poltti. Mutta tarkoitus ei ollut saada itseään ihan hapoille ja kropasta kaikkia mehuja irti. Hapolle veto vaikeuttaa ja hidastaa palautumista, eikä nyt ollut tarkoitus pilata seuraavien päivien reenejä. Lopuksi myös venyttelimme rauhassa.

Nopeat pyrähtelyt tuntuivat paljon mielekkäämmiltä kuin jos olisi käyttänyt saman ajan hölkkälenkillä. Ja sykemittarin mukaan poltin ihan aimo annoksen kaloreita, joten tehokas reeni oli ihan varmasti.

Mun meno on ehkä enemmän vielä tommosta... hoipertelua :)

Olen tehnyt juoksureenin vasta kerran itsekseni, jolloin otin mukaani myös "yhteisvelalliseni" (jonka mukaan on ilmeisesti minun vastuulla pitää huoli että hänkin käy lenkillä... hmmmpf). Tehtiin samoja lämmittelyjä kuin yhteisreeneissä ja juoksimme nurmella koko ajan. Varsinaiset vedot tehtiin ohjeen mukaan: 40 s vedot, 80-90% tehoilla 4 kertaa. Vetomatka oli yllättäen tuplasti yhteisreenien matka, ja epätoivo meinasi iskeä. Ei ole juurikaan juoksukuntoa tällä tytöllä. Mutta sitkeästi loppuun asti!

Reeni kesti alle 40 minuuttia, mutta tuntui todella tehokkaalta ja on muuttanut käsitystäni juoksemisesta ja itsestäni. Ei pitäisi oikeastaan tulla yllätyksenä, että "jos se ei satu, se ei varmaan ole tehokasta" reenaajalle sopii lyhyempi ja tiukempi reeni, kuin yli tunnin lönköttelylenkki. Mutta jostain syystä en ole koskaan aikaisemmin kokeillut tuon tyylisiä juoksureenejä. Nyt kuitenkin oikein odotan seuraavaa kertaa!

Edit: Pakko vielä lisätä tää biisi tohon loppuun kun on niin kova.