Oodi (ja hyvästit) gluteenille

Perjantain 29.6. ruokapäiväkirja muuttui leivän, jauhojen ja leivän ylistykseksi. Projektissani kohti jotain, jonka uskon tuolla kaiken alla muhivan, seuraava vaihe edellyttää pitkäaikaisen ystäväni ja ristiriitaisia tunteita herättävän gluteenin pois jättämisen ravinnosta.

Aamupalaeväs. Siellä on leipä jossain alla, uskokaa pois.

Olen vuosien varrella käynyt kaksi kertaa verikokeessa, jossa lääkäri yritti päättää onko minulla keliakia. No ei. Mutta omissa "kokeissani" olen tullut siihen tulokseen, että ruuansulatuselimistöni sietää vain tietyn verran ns. "valkoisia jauhoja". Tavallinen makaroni ei juurikaan enää käy, olen siirtynyt täysjyvään tai rukiiseen. Höttöleipä ei anna minulle mitään, ruis antaa. Riisistä en vain kauheasti ole välittänyt. Mutta oli täysjyvää tai ei, makaronia en mielelläni syö usein enkä paljoa kerralla. Kuten en myöskään perunaa (joka ei siis sisällä gluteenia, mutta tärkkelystä).

Näin jälkikäteen ajateltuna, ei tainnut ollut sattumaa, että sen puolenvuoden aikana kun työskentelin pizzeriassa kuskina/tarjoilijana, kävin läpi toisen niistä verikokeista, ja erään toisenkin kohtalaisen epämiellyttävän kokeen (johon liittyy hanska ja liukastetta) yrityksenä selvittää miksi maha saattoi mennä sekaisin, todella sekaisin, yhtäkkiä, kivuliaasi ja ilman syytä, ei kovinkaan säännöllisesti mutta usein. Työsuhde-etuna oli puoli-ilmaista pizzaa ja muita tuotteita, ja kaikki mitä söi oli jauhopölyssä. Tuona aikana mahani oireili todella usein.

Alkupalaksi pyhä kolminaisuus tomaatti-basilika-mozzarella. Siiri opettelee syömään raakaa tomaattia osa 1.

Ensireaktio gluuteenin, eli minun kohdallani leivän ja pastan, jättämiselle pois ruokavaliosta, oli "voi paskan paskan paska". Ruisleipä on niiiiin hyvää, mitä vaikeampaa pureskella, sen parempaa. Ja pasta, no, se nyt vain on meidän talouden nro 1 päivällisaines. Ja mitäköhän hän, joka meillä ruuan tekee, tähän sanoo. No ei se sanonut mitään (muuta kuin "rainerit on just tommosia"). Turha kai sitten itsekään on tästä niin numeroa tehdä.

Pizza. Pohjassa täysjyvävehnä- ja durumjauhoja. Päällä taivas.

No sen verran numero me tehtiin, että perjantai pyhitettiin kielletylle hedelmälle: leipää, pizzaa, ja olut. Vain lounaalla pysyin erossa gluteenista (ja siksi siitä ei ole kuvaa). Ja kokin pyynnöstä myös lauantain aamupala oli oih, niin väärin.

Kuvat puhukoon puolestaan, kiitos niistä kuuluu Mikolle (paitsi perjantain aamupalakuva).

Eggs Benedict.

Kiitos, se oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti. Mutta suoraan sanottuna, suhteemme päättyminen ei tule minulle yllätyksenä.