Tekosyytehdas

Ensin oli tappelukielto, koska laserleikkaus. Sitten tuli työkiiresuma ja reenikamat lojuivat kassissa töihin ja töistä kotiin ilman hikipisaraakaan näköpiirissä. Niin, ja sitten oli sekin kerta kun reenikaveri oli kipeenä, ja kynnys mennä yksin heilumaan tunnille, josta osaa hädintuskin alkeet, on korkea.

Tappelutauko on kestänyt kaksi kuukautta. Ja Poltteella kävin viimeksi ehkä kolme viikkoa sitten. En muista koska, niin kauan siitä on.

Ei tässä ihan pelkillä laakereilla ole levätty: työpyöräilykausi on avattu, lenkkipolulla on ollut kivaa, ja Hakkaraisen kuolemareeneissa on käyty joka kerta kun ne on pidetty. Mutta Poltteella käymättömyys on alkanut painaa mieltä, ja tappelukynnys kasvaa kasvamistaan.

Eikä ne tekosyyt ole kaikki ihan tuulesta temmattuja: ylitöitä on kolme päivää pankissa, kun saa yhteen sähköpostiin vastattua on tullut kolme lisää (ja kaikilla tietysti kiire ja tänään pitäisi saada ja ja ja...), ja viime viikkoina on ollut kaiken näköisiä kypsäreitä ja gradusemmoja koulussakin.

Mutta eilen, kun juoksin reeneissä portaita neljänteen kerrokseen (kuului siis ihan reeniohjelmaan, en huvikseni) jotain niksahti. Aivoissa, ei selässä tai polvissa. Tajusin, että jos ongelmana on se, etten pääse (muka?) lähtemään töistä iltapäivisin, voin mennä Poltteelle aamulla ennen töitä. Poltteella järjestetään kolmena päivänä viikossa klo 7:00 aamureeni. Fillari alle, sutisuti, 30 minuutin rimpuilu, taas pyörän selkään, sutisuti, ja kun pääsen istahtamaan työpöydän ääreen ei kello ole edes yhdeksää ja voin ihan rauhassa hikoilla ylitöitä vaikka mailman tappiin.

Tappelunpuutteeseen tämä ratkaisu ei vaikuta. Mutta yksi asia kerrallaan. Minulla on sata vuotta aikaa potkia muita ja ottaa pataan, ei sillä ole mitään väliä jos nyt on tauko.

Tämä suuri aamujumppasuunnitelma piti toteuttaa heti tänään, tiistaina, mutta onneksi on kurkku niin kipeä ettei kannata. (Kappas kuinka helppoa se tekosyyn keksiminen onkaan!) Olen koko kevään väistellyt kuin ninja kaikkia niitä kevätflunssia, joita meidän työpaikan pikkulasten isät tuovat toimistolle, työnsankarit kun tulevat puolikuntoisena töihin. Mutta paraskin ninja jää joskus nalkkiin. Otetaan siis rauhassa. Niin, ja perjantaina on ehkä elämäni, mutta ainakin tämän tutkinnon, viimeinen tentti, johon lukeminen on jäänyt kaiken (ks. yllä minkä kaiken, kröhöm) muun jalkoihin. Olkoon tämä viikko pyhitetty siis ylitöille ja tenttiin lukemiselle. Ensiviikolla sitten alkaa uusi elämä, eiks ni?

Nyt naama kiinni  ja hyppää!

Oikein hyvää, mukavuudenhaluista, laiskaa ja itsepäistä viikkoa kaikille. Se on toukokuu ny!