Mummovaihde

Tiedättehän miten joskus "menee lujaa"? No minulla menee nyt todella "hitaasti".

Kisaväsymys painaa. Pitäisi korjata viitteet gradusta (siis niiden kirjoitusasu), on pitänyt jo viikon, mutta en saa aikaiseksi. Mökillä oleilu on paljon mielenkiintoisempaa. Tai telkkarin katselu. Tai epämääräinen lenkkareiden sovittelu.

Eikä edes kirpase! Siis ihan hetken, kun joku kysyy, että mites koulu, niin tulee semmonen "ei vitsit, ihan loppusuoralla, tunti tai kaksi, miksi en saa aikaiseksi?". Mutta se tunne häviää sekunnissa. Viuuh! Onhan noita, tunteja.

 

Töissäkin on pahin kiire helpottanut. Viime päivinä olen ehtinyt vastaamaan useampaan sähköpostiin kuin mitä olen saanut uusia. Ja se on huikeaa se! Joten tänään jäin matkalla asiakaspalaverista kyydistä pois kesken kaiken, kävin kirjastossa lukemassa kaksi huonoa lehteä, ostin jäätelön ja kävelin kotiin. Lomps lomps, tikkujäätelö huulessa meikä on kävelyllä, keskellä päivää.

Jopa reenit tuntuu olevan hitaita, tai minä olen siellä hidas. Vauhti on jossain muualla, jollain muulla.

 

Nyt just tuntuu siltä, että koko loppukesän voisi vain heitellä leipiä.