Olen onnekas koska pidän lähestulkoon kaikesta mitä luonnolla on meille tarjota ravinnoksi. Erityisen iloinen olen kasviksista. Pidän ruuasta joka tekee minulle hyvää. Ainakin suurimmaksi osaksi. (Juustokakkua, ranskalaisia perunoita ja alkoholia ei lasketa.)
Mökkeilyssä ehkä hienointa on se, että ruuan tekeminen saattaa hyvinkin olla koko päivän ainoa järkevä asia. Voi suunnitella ja valmistella rauhassa. Ja jos hyvin käy, saa apuja sekä valmisteluun, jälkien siivoamiseen ja syömiseen. Tämäkin paella sekä valmistui että tuhottiin yhteistyöllä. Ihanaa!
Kun raaka-aineet ovat hyviä, on todella vaikea mennä vikaan. Paprikaa, kesäkurpitsaa, sieniä, varsiselleriä, papuja, tomaatteja. Ehkä jos yrittää liikaa, jos unohtaa kuinka hyvälle kaikki maistuu jo ihan itsestään. Ehkä silloin voi mokata.
Kanaliemi kannattaa tehdä valmiiksi ennen minkään paistamista. Äläkä unohda valkoviiniä. Se kannattaa ehkä testata, varmuuden vuoksi. Ota huikka. Muurinpohjapannu tulille, pannulle öljyä ja sipulit.
Liha voi olla melkein mitä vain. Marinoimaton kanafilee käy yhtä hyvin kuin possu. Chorizo tuo tulisuutta. Ja chili myös! Lihat kannattaa paistaa ensimmäisenä sipulin ja mausteiden kanssa, ja ottaa pois pannulta odottamaan risoton valmistumista.
Riisit kuullotetaan ensin öljyssä ja sitten alkaa risoton vääntö. Ensin valkoviiniä, sitten kanalientä. Kauhallinen kerrallaan, rauhassa. Sekoitellaan. Lisää lientä. Vihannekset voi heittää sekaan kesken kaiken, niin ne vapauttavat makujaan riisille.
Kun riisi on kypsää, lisätään viimeisenä simpukat ja ravut. (Tai siis ne kolme rääpälettä mitä niistä ravuista oli jäljellä erään nelijalkaisen hyökkäyksen jälkeen. Rukkaset!) Äyriäisille voi raivata riisin keskelle kolon johon kaataa myös lientä ja valkoviiniä. Ne kypsyvät kyllä höyryssäkin.
Nautitaan hyvässä seurassa ja raaka-aineita maistellen. Hyvää ruokahalua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti