Keskinkertaista menoa, eli vko 31

Kuten arvata saattaa, ei mikään kovin hyvä urheiluviikko ollut tuo viikko 31. Salireenit jäi vajaaksi ja yksi juoksureeni tekemättä. Kun sunnuntaina pääsimme mökiltä ja erään 2-vuotiaan tättähäärän syntymäpäiviltä kotiin oli olo kuumeinen ja kurkku kipeä. Lenkkarit jäivät ns. naulaan.

It is what it is. Hiljaa hyvä tulee. Pieni on kaunista. Vähemmän on enemmän. Plaa plaa plaa.

Oikein odotan sellaista viikkoa, että kaikki on jotenkin kohdallaan. Ehkä sellaista ei tule eikä ole, ehkä kaikki on aina vähän tällaista...