Olin lomalla Tammikuun ensimmäisen viikon. En saanut muuta aikaiseksi kuin pari lenkkiä ja kuminauhareeniä kotona. Mutta oli sekin jotain. Virallisesti Siirin tammikuu (ja vuosi 2013) alkoi kuitenkin vasta 7. päivä.
Tammikuu oli tipaton. Lähes. Join kaksi lasia viiniä: toisen, koska se oli jo kaadettu lasiin enkä jaksanut vastustella (olin ehkä jo vähän kuumeinen). Ja toisen, koska olin heikko ja halusin lasillisen punkkua porsaan lapa -illallisen lomassa. Sanotaan siis että tammikuu oli ajokuntoinen.
Tammikuu oli hikitipallinen. Vaikka jokainen reeni alkoi nihkeästi, tuntui ettei irtoa, niin lopulta aina irtosi. Sain nyittyä jokaisen voimaliikkeen joulukuussa tehdyt maximit itsestäni irti. Ja uskokaa kun sanon, että kahden viikon lomailun jälkeen tuntui välillä siltä, että kaikki on mennyttä, valunut Tallinnan katuviemäriin sohjon mukana, kuihtunut hikenä ilmaan uuden vuoden pirskeiden jälkeisessä dagen efter -tilassa. Mutta ei, pala oli vain piilossa, esitti vaikeasti saavutettavaa.
Punnersin hulluna (typerät iPhone-sovellukset jotka houkuttelee typerästi punnertaan). Aloitin käsilläseisontaharjoitukset. Muistelin miten tehdään päälläseisonta (muistin vielä). Uin pitkästä aikaa räpylät jalassa. Sekä ojentelin nilkkoja balettitunnilla ja selkää pilateksessa.
Löysin reenikaverin opastuksella todella koukuttavan liikuntasovelluksen Fitocracyn. Siinä saa pisteitä urheilusuorituksista, nousee leveleitä ja voi tehdä questejä (miten se suomennetaan?)... Ja jokaisen reenin ylöskirjaamisen jälkeen saa painaa nappia jossa lukee "I'm awesome!" Todella koukuttavaa.
Yksi parhaista jutuista on ollut kuitenkin se, että eräs nimeltämainitsematon yhteisvelallinen on punnertanut, uinut, luistellut ja ähissyt aika monessa mukana. Sain sen raahattua jopa "ryhmäliikuntatunnille", jossa Hakkarainen piiskasi meistä (ja itsestään) mehut irti. Ja tiedätkös, velallinen hymyili reenin jälkeen. Saattaa olla, että kerta ei jäänyt ainoaksi.
 |
Muistin juuri, että olin lokakuussa uhonnut voitonriemuissani vetäväni maasta jouluun mennessä 70 kg ja punnertavani penkistä 40 kg. No, maastaveto taisi jäädä 2,5 kg päähän 70 kilosta mutta penkkipunnerrustavoite ylittyi samalla määrällä, ennätys 42,5 kg. Eli voidaanko sopia, että keskimäärin pääsin tavoitteisiini?
Tavoitteet on hyviä. Varsinkin jos niistä lesoilee julkisesti. On nolompaa olla onnistumatta lesoilun jälkeen kuin puhista ja pihistä kuin juna kuntosalilla.
Helmikuun tavoite:
Painoa lisää 2,5 - 5 kg. Ei Siiriin, vaan tankoon. Ja hiii-op!
Kirjoita Personal Trainerin kanssa reenaamisesta, millaista se on, kenelle se sopii.
Suorita se kakkaprojektikurssi loppuun ja palkitse itsesi hieronnalla kun kakka on taputeltu opintopisteiksi.
Kesän 2013 tavoite:
Se shaamarin leuka. Sen on vaan onnistuttava!
Ja tietysti himokas kesäkissabikiniüberihqrantakunto tiätty myös (uuh... kuulostaa raskaalta).
Polkkatukka.
Sappeen ylämäkijuoksun suoritus kuolematta.
Vuoden 2013 tavoite:
Aloita gradu.
Tartu tilaisuuksiin.
Ikävuosien 28-29 tavoite:
Valmistu.
Ota mitä haluat.
Pidä huoli muista.
Eilinen yläkroppatreeni, jonka veti krapulainen painimestari Soslan Kusrati, oli sen verran hapottava että tuntuu kuin joku olisi yöllä valanut hartiat, kädet ja selän betonista. Ei edes villi yöelämässä piipahdus ja Kuinka paljon kala maksaa -kreisisheikkaus Annikan kanssa (pusuja!) riittänyt vetreyttämään mestoja.
Nyt on käynnissä kova sisäinen kamppailu: mennäkö lenkille, raittiiseen ilmaan ja auringon paisteeseen vai tehdäkö kouluhommia... Niin ja sitten on myös tuo sohva ja yksi flunssaherra jonka varmaan saisi kainaloiseksi.
These are tough decisions. Hyvää sunnuntaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti