Museoita ja arkkitehtuuria Tallinnassa - osa 3

Hip hei! Tämä on joululoman Tallinnan reissusta viimeinen juttu.

Sen, mitä poreammeessa huljuttelulta, nukkumiselta, shoppailulta ja syömiseltä ehdimme, vietimme laahustellen pitkin Tallinnan katuja ja tutkien parin museon tarjontaa.

Kadriorgin palatsi, rakennettu 1700-luvun alussa.

 

Matka taidemuseo Kumuun taittui ratikalla ja kävellen, kuten turisteille neuvotaan. Lähin ratikkapysäkki on Kadriorgin puiston laidalla, ja päästäkseen Kumulle, on puiston läpi käveltävä nafti kilometri. Kävelymatkalla voi ihmetellä Kardiorgin palatsia ja Presidentin linnaa, puisto ja palatsin piha ovat kesällä varmasti hienommat kuin nyt.

 

 

Kumun joulukuiset näyttelyt eivät olleet mitenkään erityisen sykähdyttävät, vaikka Eestin nykytaiteen historiaa esittelevä näyttely pistikin miettimään, onko kansan "taiteellisen identiteetin" löytymisessä, kasvutarinassa, samat kasvukivut kuin ihmisen elämässä, kuten murrosikä. Kumun kokoisen museon kaikkea tarjontaa ei pysty käymään kerralla läpi. Mutta käymisen arvoinen paikka se on silti. Arkkitehtuurillisesti rakennus on todella hieno, ja kahvion lounas yllätti erittäin positiivisesti.

Kana-ceasar salaatti.

 

Kumu on oikeasti niin lähellä keskustaa, ettei sinne pääsemiseen tarvitse ratikkaa. Matkalla voi töllistellä arkkitehtuuria. En usko että kaavoittajalla on hirveästi sanomista siihen miten Tallinnaa rakennetaan. Olen muissakin vanhoissa Neukkukaupungeissa ollut häkeltynyt siitä, miten vieri vieressä voi olla miljoonien arvoinen pilvenpiirtäjä ja hylätty betonihirviö. Mutta Tallinnasta löytyy myös ihanan ennakkoluulotonta ja rohkeaa asuinrakentamista.

Piparkakkutalot...

... ja naapurissa jotain ihan muuta.

 

Betonihirviö.

 

Paloasema.

Tallinnan kaupunki on panostanut museoihinsa ja erittäin hieno näyte panostuksesta on Lennusadam. Museo on rakennettu vanhaan lentosataman vesitasohalliin. Näyttelyssä on panostettu kaikkii aisteihin, lapsille (ja hölmöille aikuisille) löytyy kaiken laista puuhasteltavaa ja, mikä parasta, museossa pääsee tutustumaan ihan oikeaan sukellusveneeseen.

 

 

Sukellusvene Lembit.

Kannella.

Sisällä. Luulen ettei sukellusveneeseen voitu palkata kuin keskivertoa pienempikokoisia miehiä.

 

Ylipäällikkö merikapteeni Tammisto.

Hölmö aikuinen.

Miinapuisto.

Joku kaivaa verta nenästä.

 

Niin, ja sitten on tietysti Vanhakaupunki. Söpö kuin mikä.

Vanhakaupunki.

Matkailijat.

 

 

 Panorama. Kuvia klikkaamalla niistä näkee isommat versiot.

Täytyy varmaan mennä kesällä uudestaan. Näkemättä jäi vielä monta puistoa ja puutarhaa.