Ensin vain vähän harmitti. Sitten alkoi oikein reilusti ketuttaan. Lopulta jo vähän itketti. Tuntuu mahdottomalta saada talousasiat takaisin tasapainoon. Kun jonkun asian saa hoidettua, tupsahtaa polulle jumppapallon kokoinen rahareikä. Smör smör. Tili huokailee tyhjyttään, huoh, en saa säästettyä pahan päivän varalle. Päinvastoin, olen käyttänyt kaikki säästöni. Smör smör smör.
Musta alkaa tulla jo aikamoinen Zen-Buddha-Ilohippi, päätin keksiä positiivisia asioita koko touhusta.
Ensinnäkin, tiedän kolme eri keinoa hoitaa jarrut kuntoon: 1. poikaystävä, jos se osaa ja viitsii ja jaksaa 2. parikin kaveria jotka osaa auttaa, jos viitsii ja jaksaa ja 3. kaveri joka varmasti osaa ja viitsii ja jaksaa koska hänellä on oma autopaja, rahasta kiinni siis.
Toisekseen, tiedän mistä saa rahaa. Lapsena luulin että sitä vain haetaan seinästä, mutta nyt tiedän paremmin: töistä. Olen etuoikeutettu, minulla on mahdollisuus tehdä töitä niin paljon kuin jaksan, ja saan siitä kohtuullisen korvauksen.
 |
Nyt kun vielä saisin sisäistettyä kaiken tämän positiivisen. Tekee mieli myydä koko rahareikä pois.
Reipastu akka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti