Hyvää huomenta!
En ollut aivan varma, onko jo aamu, kun tuhisin tietoisuuteen sunnuntaina makuupussin syövereissä. Mutta avattuani silmät ja saadessani jättiannoksen auringonvaloa suodattamattomana naamalleni, totesin, että on.
 |
| Aamulla aurinko paistoi matalalta ja suoraan laavuun. |
Ehdin ottaa pari valokuvaa ja ihmetellä aamun ihanuutta kun kanssamatkustaja lopetti kuorsaamisen ja heräsi myös. Aamupalapuuhiin siis.
 |
| Miksi en ole ennen ymmärtänyt kuinka hyviä retkieväitä valmiiksi keitetyt kanamunat on? |
 |
| B&B. Nyt oli vuorossa se jälkimmäinen B. |
Aamupalan jälkeen tajusimme olevamme, ihme kyllä, täysin notkeita, reippaita ja ilman kolotuksen häivää. Päätimme jatkaa siis reippailuviikonloppua. Kamat kanoottiin hops, kanootti lähtörantaan lip lap ja Siikanevalle vrum vrum.
 |
| Hihii. Ihana kameramies. |
 |
| Ihanat pitkospuut. |
 |
| Ihana suo. |
En oikein tiedä mikä niissä pitkospuissa oikein on. Mutta mun oli niitä ikävä.
Lauantain aarniometsäeräilyn jälkeen pitkospuilla kävely oli helppoa ja
hauskaa. Siikanevan lenkki, noin 9 kilometriä, taittui muutamassa tunnissa.
Näköalapaikalla syötiin loput eväät, koska eihän retkieväitä takaisin kotiin
kanneta.
Vaellusreissu oli juuri sitä mitä kaipasin tämän hullun syksyn keskelle. Mieli keveni.
Hyvä metsä!
Kuvat: Siiri ja Martti Tammisto.
Reissun ensimmäinen osa löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti