perjantai 28. syyskuuta 2012

Syyskuinen vaellus - Osa II: Sunnuntai

Hyvää huomenta!


En ollut aivan varma, onko jo aamu, kun tuhisin tietoisuuteen sunnuntaina makuupussin syövereissä. Mutta avattuani silmät ja saadessani jättiannoksen auringonvaloa suodattamattomana naamalleni, totesin, että on.

Aamulla aurinko paistoi matalalta ja suoraan laavuun.
Ehdin ottaa pari valokuvaa ja ihmetellä aamun ihanuutta kun kanssamatkustaja lopetti kuorsaamisen ja heräsi myös. Aamupalapuuhiin siis.

Miksi en ole ennen ymmärtänyt kuinka hyviä retkieväitä valmiiksi keitetyt kanamunat on?
B&B. Nyt oli vuorossa se jälkimmäinen B.
Aamupalan jälkeen tajusimme olevamme, ihme kyllä, täysin notkeita, reippaita ja ilman kolotuksen häivää. Päätimme jatkaa siis reippailuviikonloppua. Kamat kanoottiin hops, kanootti lähtörantaan lip lap ja Siikanevalle vrum vrum.

Hihii. Ihana kameramies.
Ihanat pitkospuut.
Ihana suo.
En oikein tiedä mikä niissä pitkospuissa oikein on. Mutta mun oli niitä ikävä.

Lauantain aarniometsäeräilyn jälkeen pitkospuilla kävely oli helppoa ja hauskaa. Siikanevan lenkki, noin 9 kilometriä, taittui muutamassa tunnissa. Näköalapaikalla syötiin loput eväät, koska eihän retkieväitä takaisin kotiin kanneta.

Vaellusreissu oli juuri sitä mitä kaipasin tämän hullun syksyn keskelle. Mieli keveni.

Hyvä metsä!

Kuvat: Siiri ja Martti Tammisto.
Reissun ensimmäinen osa löytyy täältä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti