Syyskuinen vaellus - Osa I: Lauantai

En muista koska viimeksi olisin ollut niin monta tuntia putkeen vain hyvällä mielellä. Sellainen se metsä on. Ihana.

Vaellusretki isän kanssa on ollut suunnitteilla ainakin pari vuotta, mutta vasta nyt sain aikaiseksi. Ensin ajoimme auton Pukala-järven rantaan. Makuupussit, -alustat, ruuat ja vaihtovaatteet kanoottiin ja melomaan.

Melontakartta. K kuin kanoottiranta ja L kuin laavuranta.

Ristikuva.

Kanootti laavurannassa.

Laavu.

Kanootti ja yöpymistarvikkeet jäivät laavulle, me lähdimme tarpomaan. Ennen evästaukoa näimme sorsalammen (jonka sorsat osoittautuivat puisiksi), metsästyskoiran gps-panta kaulassa (ei tullut kovin lähelle mutta morjesti), täydellinen kuvakirjakärpässienen ja kaksi sukeltajaa.

Isä.

Röllimetsän pitkospuut.

Isä vastasi teknisestä varustuksesta sekä reitistä, minä ruuasta, joten kaikki oli gluteenitonta.

Metsäkeittiö.

Metsähampurilainen.

Metsäläinen.

Tarvoimme kuusi tuntia ja 10 kilometriä. Maasto oli kohtalaisen haastava, polku kapea ja reitti mäkinen.

Enää kolme kilometriä Röllimetsää.

Ooh, suppiksia!

 Sää oli täydellinen ja seura mahtavaa.

Saaliista tuli iltaruoka.

Laavulta pääsi viereiselle pikkusaarelle siltaa pitkin.

Silta eli Pukalan portti.

Vaelluksen jälkeen noukimme hirvikärpäsiä piposta ja teimme ruokaa. Auringonvaloa riitti vielä muutama tunti. Ja kun se loppui, nuotio valaisi. Iltapalaksi nuotiomakkara ja yömyssy (isä muisti viskin, hyvä isä!)

Iltanuotio.

Väsymys tuli hyvin nopeasti auringon laskettua, en edes tähtiä jaksanut tuijottaa. Viimeiset klapit nuotiolle ritisemään ja makuupussiin. Ihana päivä. Hyvää yötä.

(Kuvat: Siiri ja Martti Tammisto)

Edit: Vielä vaelluskartta mukaan!