Piipoo piipooni

Pipopipo pipopipo piipooni...

Voitin superhyvän ulkoilupipon muutama vuosi sitten Designtorin arvonnasta. Suomalaisten suunnittelijoiden merkillä SUPERYELLOW on muutakin namia kuin vain pipot, mutta ainakin tuosta piposta voin sanoa, että se on timanttinen urheilukäyttöön.

Piponi. Se on pinkki. Jännä...

Resori pitää korvat lämpimänä, mutta pipo on muuten tarpeeksi kevyt, ettei pää ole ihan hiessä. Se mahtuu tarvittaessa hupun alle, jos viima käy älyttömäksi. Kun on ns. pipopäivä (eli tukka niin paskanen ettei kehtaa sitä näyttää mutta laskuus niin suuri ettei sitä jaksa pestä), tämä on se pipo jota käytän myös sisätiloissa.

SUPERYELLOWn nettikaupassa on alennusmyynnit. Vaikka olenkin talous tasapainoon -tilassa, tunnen houkutusta pariakin alennuspipoa kohtaan. Nämä eivät jäisi vain urheilukäyttöön:

Zeepra!

Bambi!

Violetti!

Alennuksessa on myös tosi hieno huppari. Se vaan taitaa olla juuri sen pituinen, että sen helma loppuisi minulla juuri siihen satulalaukkujen kohdalle, eli reitevän akan huonoin mahdollinen helman pituus. Muuten olisin jo klikkailut sen ostoskoriin ja kotiin. Ja jos lompakkoni olisi pulleampi, klikiti klik kävisi myös muiden kuin aletuotteiden kohdalla. Vai mitä sanotte tästä hameesta tai tästä kesähuitulasta?

Yhteistilaus, anyone?

Ps. Tuotteet sekä suunnitellaan että valmistetaan Suomessa.

Kaikki kuvat shop.superyellow.fi.

Kulinaristin Tallinna - osa 2

Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että ruoka on tärkeä asia Siirille. Ruuan pitää olla hyvää ja ravitsevaa, ja toisinaan hyvää ja sikamaista.

Koska yövyimme hotellissa ei meidän tarvinnut kantaa huolta  aamupalasta, mutta emme myöskään voineet tehdä itse ruokaa. Onneksi ravintolaruoka Tallinnassa on Suomen hintatasoa alhaisempi. Ravintolat, joissa söimme, eivät varmasti olleet halvimmista päästä, mutta jokaisesta annoksesta olisimme maksaneet Tampereella ainakin 50 % enemmän, ellemme jopa tuplasti.

Ruokapaikat löysimme ja valitsimme, museoiden kahviloita lukuunottamatta, tripadvisor.com -sivuston avulla. Sivusto on ohjannut meitä hyvien patojen ääreen muissakin kaupungeissa, emmekä tälläkään retkellä joutuneet pettymään sivuston arviointeihin ja ravintoloihin. Ja koska hyvä pitää aina laittaa kiertämään, arvostelin jokaisen ravintolan sivustolle käyntimme jälkeen.

Ensimmäisen iltamme ravintolassa Elevantissa oli älyttömän hyvää intialaista ruokaa. Mutta olimme ilmeisesti niin nälkäisiä ettemme ehtineet ottaa yhtäkään kuvaa ateriasta. Ravintolassa sai ihan ok palvelua ja ruoka oli edullista. Ja siis ihan älyttömän hyvää. Hintalaatusuhde siis erinomainen.

Yhden parhaista aterioista ikinä tarjosi Alter Ego. Koska syömme oikeastaan mitä vain, otimme 8 ruokalajin yllätysmenun. Tarjottavat ruokalajit siis vaihtelevat sen mukaan, mitä kokki haluaa tarjota. Emme pettyneet yhteenkään lautaselliseen. Ravintolan viinivalikoima on huikea ja drinkit hyviä. Hintataso hieman kalliimpi, mutta sen arvoinen. Palvelu oli erinomaista, rentoa mutta asiantuntevaa. Koko kokemus oli niin hyvä, että palasimme suoraavana iltana vielä iltapala-Tapaksille, valkosipulinen Calamari oli jotain ihan älytöntä. Voisin matkustaa Tallinnaan vain päästäkseni syömään Alter Egoon.

Sardiineja.

Siirin suosikki: mantelilla kuorrutetut pallurat joiden sisällä "verimakkaraa".

Mikon suosikki: artisokkaa, simpukoita ja juustoa.

Hedelmillä täytetty viiriäinen ja yllättäjänä erinomainen "pähkinäkerma".

Hirvenliha carpaccio.

Tonnikalaa ja hanhen maksaa. Täydellisesti valmistettu, erinomainen maku. (Mutta tässä ravintolan ainoa miinus: kovin epäeettinen lautasellinen).

Juustolautanen.

Tuulihatut ja jumalainen suklaahunajakastike (taisin syödä lusikalla suoraan kaatimesta ja tarjoilijan mukaan niin tekee monet muutkin).

Rustiikkia ja tuhtia ruokaa saimme Porgussa. Palvelu pelasi hyvin ja maha tuli täyteen. Porgun olutvalikoima oli erinomainen (vaikka itse tyydyinkin maistelemaan siideriä).

Borssikeittoa ja Porgun leipomaa leipää.

Ankkaa ja taaempana sikaa. Nam sano lihansyöjä!

Sushia söimme ydinkeskustan ulkopuolella sijaitsevan ostoskeskuksen Rocca al Maren Silk Sushi Barissa. Ihan älyttömän hyvää! Seuraavalla kerralla valmistaudun syömään enemmän kuin vain lounasta. Ketjulta löytyy yhteensä viisi ravintolaa, yksi Viru-keskuksessa.

Huom! Tikullinen pelkkää inkivääriä ja wasabia on hieman liikaa. Mutta avaa kyllä röörit.

Sikailun hoidimme viimeisenä iltana englantilaispubissa Drink Bar & Grill. Koputtelimme parin ravintolan ovea, mutta lauantai-iltana olisi pitänyt olla varaus kaikkii "parempiin" paikkoihin. Drinkin olut- ja siiderivalikoima oli erinomainen, tunnelma kiva, mutta ruoka pettymys. Ehkä Tampereen Soho on nostanut pubiruokarimamme liian korkeaksi, tai sitten emme olleet nauttineet tarpeeksi alkoholia, mutta kylmät ja vetiset ranskalaiset ovat iso no-no meikäläiselle. Meikäläisen johtopäätös: juo, älä syö.

Mikon hammari oli vähän parempi kuin Siirin mixed grill. Mutta juustopallot olivat liikaa, jopa tällaisille ammattisikailijoille.

Pari ravintolaa jäi vielä kokematta, täytyy siis palata tuohon kaupunkiin. Jos ei mistään muusta syystä, niin hyvän ruuan takia. Suosittelen!

Once you know how they work, there's no mystery to it

Iskä lähetti videon. Heheh!

Juuri näin!

Kova muija

Hei, tässä on uusi kuntoiluystäväni Minna.

Paska kuva, hyvä lapio.

"Joo, sun lumilapiolla on tytön nimi!" No totta munassa on! Koska a. toi lapio oli tosi kova tekeen hommia b. tunnen tosi kovia Minnoja c. muijat on tosi kovia.

Otettiin Minnan kanssa vähän otetta tosta märästä, valkoisesta tavarasta tossa pihalla. Tönittiin ja puskettiin, nostettiin ja heiteltiin.

Minna ei kauheesti puhu, joten mietiskelin ihan hiljaa itsekseni kuinka monta kovaa muijaa tunnen. Ja kovalla tarkoitan vahvaa. Ja vahvalla tarkoitan kärsivällistä. Ja kärsivällisellä tarkoitan määrätietoista. Ja määrätietoisella tarkoitan viisasta. Ja viisaalla tarkoitan luotettavaa. Ja luotettavalla tarkoitan rakastavaa. Ja rakastavalla tarkoitan kovaa.

Me muijat näytetään vahvuutemme varsinkin noissa lapiohommissa. Kun on esteitä tiellä, me ei kiukutella, panikoiden paeta eikä hölmöillä. Ei, me lapioidaan. Hyvä me!

Kahden viikon latailun, lepäilyn, voimien keräämisen (rakkaan laiskottelun monet nimet) on aika laittaa uutta pykälää sisään. Nyt täysillä taas.

Ja muistakaa: kovat muijat venyttelee täysillä painamisen jälkeen. Myös pohkeet, Siiri! (Miksi mä aina unohdan ne? Auh!)

Jouluinen Tallinna - osa 1

Neljän päivän loma Tallinnassa oli i-ha-na. Viikonpäivät unohtuivat, koulu- ja työhommat unohtuivat. Kun nukutti, nukuttiin. Kun oli nälkä, syötiin.

Matka Helsingin satamaan taittui bussilla, bussikuskina oli ehkä maailman ystävällisin bussikuski Mats. Helsingin satamasta matka jatkui Viiking Linen laivalla, matka kesti 3 tuntia ja sujui mukavasti buffetissa. Jouluruoka vähän tökki, mutta hanaviini oli yllättävän ookoo.

Helsingin terminaalissa oli maailman söpöin malamuutti.

Talviterassi.

Pakkasta. Ja aivan upea sää.

Helsinki.

Suomenlinna.

Maissa hilauduimme heti hotellille, jossa meitä palveltiin suomeksi. Hämmennyin, kuka lähtee ulkomaille puhumaan ja kuulemaan suomen kieltä? Vastaanotto oli kuitenkin ystävällinen ja tehokas, ja vaikka hotellimme ei ollut mikään kylpylähotelli, 8 kerroksesta löytyi pieni allasosasto. Heitimme siis tavarat hotellihuoneeseen ja menimme porealtaaseen alkuillan möyhöön.

Ruokapaikkaa etsiessämme piipahdimme vanhaan kaupunkiin, vähän glögiä, tallustelua, töllistelyä. Illalllinen nautittiin Elevant-nimisessä intialaisen ruuan ravintolassa. Ruoka oli niin hyvä ettei siitä ehtinyt edes ottaa kuvaa.

Vanha kaupunki.

Joulutori.

Glögiä ja hymyilevä myyjätyttö.

Erinomainen loman alku. Näkeehän sen naamasta.

 

Jumppapallon kokoinen rahareikä

Räyh! Uskollinen ratsuni Nipsani ei päässyt katsastuksesta läpi. Jarruongelmia.

Ensin vain vähän harmitti. Sitten alkoi oikein reilusti ketuttaan. Lopulta jo vähän itketti. Tuntuu mahdottomalta saada talousasiat takaisin tasapainoon. Kun jonkun asian saa hoidettua, tupsahtaa polulle jumppapallon kokoinen rahareikä. Smör smör. Tili huokailee tyhjyttään, huoh, en saa säästettyä pahan päivän varalle. Päinvastoin, olen käyttänyt kaikki säästöni. Smör smör smör.

Musta alkaa tulla jo aikamoinen Zen-Buddha-Ilohippi, päätin keksiä positiivisia asioita koko touhusta.

Ensinnäkin, tiedän kolme eri keinoa hoitaa jarrut kuntoon: 1. poikaystävä, jos se osaa ja viitsii ja jaksaa 2. parikin kaveria jotka osaa auttaa, jos viitsii ja jaksaa ja 3. kaveri joka varmasti osaa ja viitsii ja jaksaa koska hänellä on oma autopaja, rahasta kiinni siis.

Toisekseen, tiedän mistä saa rahaa. Lapsena luulin että sitä vain haetaan seinästä, mutta nyt tiedän paremmin: töistä. Olen etuoikeutettu, minulla on mahdollisuus tehdä töitä niin paljon kuin jaksan, ja saan siitä kohtuullisen korvauksen.

Nyt kun vielä saisin sisäistettyä kaiken tämän positiivisen. Tekee mieli myydä koko rahareikä pois.

Reipastu akka!

Uusi alku

Uusi vuosi on alkanut. Eihän se tarkoita oikeastaan muuta kuin uutta numeroa päivämäärässä, 2013.

Uuden vuoden lupauksissa ei ole mitään vikaa. Jos on asioita tai tilanteita elämässään, joita haluaa saavuttaa, muuttaa tai vaikka hioa, ei mitään tule ikinä tapahtumaan ellei niitä asioita tunnista ja päätä tehdä niille jotain. Uusi vuosi on ihan yhtä hyvä aika tehdä päätöksiä kuin mitä tahansa muu.

Mutta mikään päätös ei ole minkään arvoinen jos se jää vain sanahelinäksi. Päätös on vasta ensimmäinen askel, sen jälkeen tulee toiminta.

Minulla ei ole lupauksia tälle vuodelle. Mutta muutama tavoite lymyää takaraivossa. Palataan niihin myöhemmin. Nyt hyvää uutta vuotta kaikille! Teit päätöksiä tai et, muista, että vain sinulla itselläsi on mahdollisuus, valta ja voimavarat muuttaa omaa eämääsi.

Pupu, tuli vastaan Tallinnassa rautatieaseman tunnelissa. Se oli varmaan joskus luvannut olla söpö.