Ajattelin tällä viikolla paljon aihetta "terveellisyys on uusi uskonto", mutta kirjoitan joskus myöhemmin. Mietin myös paljon tavoitteita ja motivaatiota. Ja ihmisten yksilöllisyyttä. Ja sitä, missä on "nyt menee jo överiksi" -raja. Ja kuka sen päättää missä se raja on, onko se eri raja eri ihmisillä. Siitäkin ehkä sananen myöhemmin.
Tähän hätään tyydyn vain jakamaan linkin, jonka takaa löytyy hyvää asiaa siitä, miksi siitä kannattaa huolestua, jos farkuntaskujen takaa löytyy pelkät lonkkaluut tai jos istumaannousu makuulta ei onnistu vatsalihasten voimin.
Tai huolestua ja huolestua... No ihan vähän kirjoitan sittenkin noista yllämainistuista aiheista. Kysyn, jos joku ei välitä omasta terveydentilastaan tai sen tulevaisuudesta, tai ei ainakaan toimi tavoin, joilla sitä voisi edistää, niin mitä sitten? Onko se nyt mun asiani täällä karjua, että muijat kasvattakaa nyt ihmeessä ittellenne pala ja pakarat? Olenko niin paljon parempi kuin muut ja/tai oikeassa, että saan möykätä täällä salaatin syömisen tärkeydestä? Vai onko siinä mitään väärää, että kannustaa kohti toimia, joista voi koitua vain hyviä asioita?
 |
| Tässä on maailman rumin koira. Arvatkaa kuinka paljon sitä harmittaa, lojua tuolla Trapanin rannalla mahansa vieressä? No ei yhtään. Kiinnostaako sitä, että se on iso ja ruma? No ei. Eikä pidäkään. |
Hyvää perjantaita ja viikonloppua kaikille. Taidan mennä jääkapille hakemaan juustoa, avaamaan illan toisen siiderin, ja houkutteleen sohvalle kainalon, jossa nyhjöttää. Hauskat kotivideot meni jo. Onneksi boxilla on Siskonpeti (ja yllätyskyykky!).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti