Oletteko koskaan katsoneet lentokoneen nousun aikana miltä Suomi näyttää ilmasta? Tai toljottaneet Pyynikintornista maisemia? Oletteko huomanneet saman kuin minä? Suomi, se on pelkkää metsää. Ja silti tällainen partiolaiseksi-itseään-kutsuva-vaikkakin-todellisuudessa-aikamoinen-cityhiiri-Siiri käy metsässä niin kovin harvoin. Onneksi edes kerran vuodessa.
 |
| Isä. Ja takana häämöttää Ruokojärven laavu. |
Pakkasimme syyskuun viimeisenä viikonloppuna isän kanssa reput, yöpymistarvikkeet ja reilusti eväitä Nissanin takaluukkuun ja lähdimme kohti Kangasalan
Laipanmaata. Naftin tunnin ajomatkan jälkeen parkkeerasimme auton Rajalan kämpän parkkipaikalle ja jätimme yöpymistarvikkeet odottelemaan iltaa. Reput selkään, pähkinäpussit taskuihin ja vaeltamaan!
Lauantain matkaksi valitsimme Elamon kierrokseksi nimetyn, noin 10 kilometrin reitin, joka vei meidät pieniä ja suuria metsäpolkuja pitkin pienten järvien ja soiden rannoille. Säät suosivat, ei ollut liian kuuma eikä kylmä. Kipittelimme reippain askelin eteenpäin, morjestimme matkalla hupsua koiraa ja hänen seuruettaan, puhuimme autoista, tietotekniikasta, kameroista ja vähän töistäkin. Ja söimme suklaata (sillä eihän vaellus ole vaellus jos ei ole suklaata).
 |
| Lounastauko. |
 |
| Kaverukset. |
Lounasta nautimme Elamonjärven laavulla. Jo perinteeksi muodostuneet nuotiohampparit (eli makkarapihvi, sämpylä, juusto ja ananasrengas) upposivat kuin veitsi voihin. Ja vähän nötköttiä jälkkäriksi.
Laipanmaa osoittautui erinomaiseksi vaellusmaastoksi. Koska alue on suurimmaksi osaksi talousmetsää, ovat maisemat erittäin vaihtelevat. Röllimetsä, aarniometsä, nuori metsä. Pitkospuita, metsäteitä ja polkuja. Lampi, järvi ja paljon pieniä metsäpuroja.
 |
| Suo ja suofani. |
Kuten metsässä kulkiessa yleensä, ajantaju katosi polkuja pitkin tallustellessa. Vain kurnivasta mahasta pystyi päättelemään tuntien kuluneen. Ja hitaasti hämärtyvästä taivaasta.
 |
| Sammalpeite. |
Päästyämme takaisin autolle nappasimme mukaan yöpymistarvikkeet ja suuntasimme kohti Verkkojärven laavua. Ehdimme sytyttää nuotion ja aloittaa ruuanvalmistelun ennen kuin meidät ympäröi pimeys ja ilta.
 |
| Yöpymislaavu, aamulla kuvattuna. |
Yritimme tuijottaa riisin kypsäksi ja säilykepurkista tulleen Chili con Carnen lämpimäksi. Mutta epäilen että nuotion loimu oli kuitenkin se joka ruokamme valmisti, eivät nälkäiset katseet. Purkkikhili osottautui yllättävän hyvän makuiseksi, ja upposi nopeasti naamariin.
 |
| Isän taskumatissa oli yömyssyt. Hyvä isä! |
Iltaruoka vaihtui iltapalaksi samantien ja myös makkarat joutuivat nuotion lämpöön kärvistelemään. Kun mahat olivat täynnä, levitimme makuualustat laavuun, kääriydyimme makuupusseihimme ja laitoimme silmät kiinni. Hyvää yötä!
...
*tömps*
*tömps tömps*
*tömps tömps*
"Iskä, onko meidän laavussa joku eläin?"
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti