Kotiinpaluu

Kotona on i-ha-naa.

On maailman ihanin mies. Ja oma peti. Ja kaikki hius- ja iho- ja naamamömmöt (ei vain ne, jotka mahtuivat mukaan).

Ja on supermunakas aamiaisella (vai onko se brunssi jos sen syö klo 12?).

Kikherneitä, salamia, avokadoa, persiljaa ja yksi valkosipulinkynsi. Ja munaa, pippuria, suolaa ja paprikajauhetta.

Aloitin kotiinpaluun joskus torstaina iltapäivästä (siellä tosin oli vasta aamu). Ja olin kotona lauantaina aamuyöllä kello yksi. Yli 30 tuntia lentokenttiä, lentokoneita ja haahuilua. Ilmeisesti näytin jo aika ryytyneeltä kun kapusin kotilentokentällä taksin kyytiin, koska vartin taksimatkan jälkeen kuski kantoi matkalaukkuni täysin oma-aloitteisesti raput ylös ja ihan kotiovelle asti.

Vaikka toisin voisi luulla, Äämerikässä on aivan helppoa syödä terveellisesti. Kaikkea löytyy, ja kaiken söin: sushia, pihviä, texmexiä (ei hyvä), mereneläviä (aaaaaah), pubiruokaa... Mutta annokset ovat aika isoja. Ja jos normaalisti en juo viikolla ollenkaan alkoholia (en välttämättä edes saunakaljaa), niin nyt join joka ikisellä illallisella jotain. Joskus kaksi. Ja sitten vielä yhdet hotellilla, kun piti jatkaa vähän työhommia tai ainakin niistä jauhamista. Huh huh, mä sanon. Huh huh.

Nyt alkaa olo jo tasaantumaan. Olen lähes normaali. Rangaistuksena kahden viikon syömisestä ja juomisesta vein itseni ja yhteisvelallisen juoksemaan mäkivetoja. Lapussa luki "6 x 100 m", mutta teimme lisäksi kaksi sakkokierrosta. Oli hirveetä. Nyt tuntuu tosi hyvältä.

Mäkivetokirjanpitoa.

Kotona on hyvä. Oikein, oikein hyvä.

Tästä keväästä on tulossa mielenkiintoinen. On (anteeksi ranskani) helvetisti töitä, häät järjestettävänä, reenejä ja muutama ulkomaanreissu tiedossa. Nyt vaan toivotaan, että terveys kestää ja pääsee toteuttamaan kaiken mitä haluaa.

Mutta nyt, saunaan ja ruokaa ja leffa ja nukkuun. Som moro!

Euroopan paras kaupunki

...on Amsterdam.

Terveisiä jetlagista, lentojen välistä, kaljalta. Amsterdamista.

Täällä on pakkasta. Ja tuoreita kukkia maljakossa terassilla. Ja parhaat vaatekaupat. Ja ihana kieli. Ja kohta pikkusisko, jota halaan tunnin ja pussaan kaks. Kunnes on aika lähteä kotiin.

Raportoin reissusta myöhemmin. Jaan huonoja kuvia pilvenpiirtäjistä ja metsäpolusta (kyllä, löysin metsän). Mutta nyt jatkan fiilistelyä.

:*

Matkalla taas

Helou! Ja terveiset Helsinki-Vantaan lentokentältä.

Tiedättekö mikä on hupsua? Suosimani kempparimerkin Cliniquen naamanpuhdistusaine maksaa täällä 10 euroa vähemmän kuin "kotona", ja maailman paras ripsarikin on niin paljon halvempi, että lentokentälle sattuessa kannattaa ostaa enemmän kuin yksi. Mutta iso kalja maksaa kympin. Kympin! No, ostin silti.

Olen yksin matkalla. Äsken lensin yksin pikkukoneella Tampereelta Helsinkiin, ja kohta yksin Amsterdamiin. Jossa nukun yksin hotellihuoneessa. Edellisen kerran olen ollut yksin lentokoneessa joskus… 10 vuotta sitten (?). Olo on kuin reippaalla maailman omistajalla. World is my oyster. Tai sitten ei. Kotiin jäi maailman ihanin mies ja maailman paras koira. Molempien hyvästely aiheutti kyynelkanavissa tulvan. 

Ihmeellistä, miten asioihin tottuu. Sen jälkeen, kun vuonna 2006 vietimme yhteisvelallisen kanssa viikon samalla rippileirillä (Pirkkalan seurakunta on yksi pahimmista parittajista ever… hehe…), emme ole kertaakaan olleet näin pitkää aikaa toisistamme erossa. Kaksi viikkoa. Kuvittelin joskus, että näin tiivis yhteiselo on kaiken loppu ja ihan karseeta ja vain sekopäisten ja läheisriippuvaisten takertujien hommia. Olin väärässä. Se on arkea.

Amsterdamissa en edes poistu kentältä, vaan majoitun kentällä hotelliin odottamaan sunnuntaiaamun lentoa. Aamulla lennän Houstoniin, Texasiin. Ja sieltä viikon päästä Atlantaan. Ja 11 päivän päästä aloitan paluun kotiin. Olen työmatkalla. Kuvitelkaa hei, pikkuhiiri työmatkalla suuressa Amerikassa. On läppärilaukut ja käyntikortit ja matkalaukussa suorat, mustat housut. Huh huh.

Lentokenttähotellissa nukkuminen kuulostaa inasen kurjalta. Miksi en lentänyt A'damiin jo aamulla ja viettänyt päivää museossa tai ostoksilla? Koska jossain kohtaa innostus ulkomaanmatkasta laimenee. 9 tuntia kotona pieksee 9 tuntia Amsterdamissa, voitko kuvitella? No, kotimatkalla pääsen viettämään jet lagiset 10 tuntia suosikkikaupungissani. Scotch&Soda, here I come.

Hyvät ystävät, toivottavasti löydän reissullani aikaa raportoida mikä meno. Ja toivottavasti saan aikaiseksi käyttää matkalaukussani lymyäviä kuntosalikamoja. Kyllä, mulla on jumppakuteet messissä :)

Tähän kuvaan ja tunnelmaan, moro.

Kotiinkuljetus

Me saatiin kotiinkuljetuksena Personal Trainer. Mökö!

Ja ainakin muutamaksi tunniksi hyvä lenkkikeli. Tai no, ei ehkä hyvä. Mutta koira on puhdas :)

Hiirenvimma elää vielä…

… mutta hiiri on ilmeisesti vetäytynyt seinän väliin eristevilloihin talviunille.

Vanha tuttu "elämä" on pyörittänyt tätä rottaa hännästä, ja moni tärkeä asia on jäänyt vähemmälle huomiolle. Kuten tämä blogi. Päässä on vaikka kuinka monta juttuideaa, mutta aika juttujen tulostamiseen blogosfääriin on kortilla.

Mutta ei luovuteta! Kyllä tämä tästä aktivoituu!

Hyvää joulukuuta, ystävät!

Syysvaellus 3.0 - Osa II: Sunnuntai

Vaellusretkillämme yksi kivoimmista hetkistä on herääminen. Vaikka yöllä ei välttämättä nukkuisikaan erityisen hyvin, on aamulla aina levännyt olo. Heräsimme samaan aikaan kun kaikki muutkin metsänelävät, luonnon kutsuun. Pikaisen makuupussista poistumisen jälkeen hengailimme vielä hetken pää tyynyssä, kokeilimme nukuttaisiko vielä. Ei nukuttanut. Isän makuupussin suuaukosta karanneen kiristysnauhan metsästys sauman sisältä oli aivan liian mielenkiintoista, ja aurinko jo liian korkealla.

Aamun hämy.

Aamupalaksi oli keitettyä kananmunaa sämpylän päällä, riisifruttia ja teetä. Jätimme jälkemme Renulaavun vieraskirjaan, pakkasimme tavarat kanoottiin ja jatkoimme matkaa. Suuntasimme takaisin autolle, järven toiselle puolelle.

 

Toisen päivän kävelyreitti lähti Isojärven luonnonsuojelualueen "päämajalta", Herettyn kämpältä. Suunnitelmissa oli kipittää Mäyrälahden kautta Kuorejärven laavulle lounaalle, ja lounaan jälkeen takaisin Herettyyn.

 

 

Sää suosi meitä sunnuntainakin. Ja reittivalinta: matka lounaspaikalle oli lyhyempi, mutta vaikeakulkuisempi kuin päivän toinen etappi. Matkan varrella ihmettelimme maailman pehmeintä sammalta ja isoja kiven murikoita. Kuka ne murikat on sinne, keskelle metsää, oikein kantanut?

Pannukahvia ja paahtosämpylää.

Nuotion savu + juusto = Savujuusto

Kuorejärven laavulla oli kalastamassa nuoria miehiä isänsä kanssa. Kertoivat yöpyneensä samalla Vahterjärven laavulla, missä me olimme olleet lauantaina lounaalla. On se aika hieno juttu: alueen neljällä laavulla oli ainakin kolmella yövytty varmasti. Ja nuotiojäljistä päätellen Kuorejärvenkin laavulla oli joku viettänyt yönsä, tai ainakin käynyt ruokailemassa aamupäivästä.

 

 

Lounaan jälkeen kävelimme rengasreitin loppuun, ja ihailimme luonnon ihmeitä. Sunnuntain reitti oli noin 7 kilometrin pituinen, eli juuri sopiva sunnuntaipatikointimatka.

 

Herettyn kämpälle päästyämme pakkasimme tavarat autoon ja ajoimme takaisin Oriveden mökille. Äiti oli laittanut saunan lämpiämään, joten olin puhdas ja vain lievästi savun hajuinen matkustaessani junalla Orivedeltä Tampereelle ja bussilla kotiin.

Taas oli kivaa. Kiitos isä seurasta. Ensivuonna uudestaan.

Syysvaellus 3.0 - Osa I: Lauantai

Hyvät ystävät! Menkää metsään!

Suomi on pullollaan erilaisia päiväretkipolkuja ja vaellusreittejä, joita tallaamassa voi viettää tunnin tai pari, tai vaikka koko viikonlopun.

Metsä tekee hyvää sielulle.

Vesistön ylitys. 

Jo perinteeksi muodostunut isä-tytär-syysvaellus tallattiin ja melottiin tänä syksynä Isojärven kansallispuistossa syyskuun viimeisenä viikonloppuna.

Matka alkoi lauantaiaamuna Orivedeltä, kun pakkasimme auton täyteen retkievästä, inkkarikanootin katolle, ja ajoimme Kuhmoisiin Isojärven rantaan. Auto parkkiin, kanootti täyteen tavaraa, ja menoksi.

Ensin ryypyt, sitten menoks.

 

Meloimme naftin kolme varttia hieman turhan tuulisella Isojärvellä, rantaa myöten Kalalahden laavulle, jolla meidän oli tarkoitus viettää yö. Rantauduimme, piilotimme yöpymistavarat ja ylimääräiset eväät, ja lähdimme vaeltamaan.

Faija somettaa.

 

Tikan rivari.

Ensimmäinen kävelypätkä oli haastavaa maastoa, polku oli kapea ja se nousi ja laski, ihan vain noustakseen taas korkeammalle, jotta laski taas matalemmalle. Vastaantulijoita oli yllättävän paljon, ja lounaspaikaksi valitulla Vahterijärven laavullakin oli nuotio valmis nälkäisiä nuotiopizzan paistajia varten.

  

Ah, pitkospuut.

Vahterijärvi oli pieni ja soma, ja tuulinen.

Nautittuamme hyvän makuisia, mutta ehkä hieman kuivahkoja notskipitsoja ja kahvia, jatkoimme tallustelua, suuntana sama Kalalahden laavu, josta aamupäivällä lähdimme.

Huipulla.

 

    

Maasto oli päivän toisella etapilla helpompaa kulkea, mutta saimme silti kipittää reippaassa tahdissa ehtiäksemme varmasti laavulle ennen pimeää. Matkan varrella ohitimme muutaman soman metsäjärven, sekä suon, jonka majavat olivat saaneet aikaan patoamalla järveen laskevan puron umpeen.

Majavien "tappama" metsä.

 

 

Päästyämme Kalalahden laavulle totesimme sen olevan täynnä. Aikaisemmin päivällä meitä vastaankulkenut ryhmä nuoria miehiä oli miehittänyt laavun ja paisteli ribsejä ja kokonaista kanaa iltanuotiolla.

Laavun miehitys ei tullut meille yllätyksenä, mutta olimme mielessämme ajatelleet laavun isommaksi kuin mitä se lopulta oli. Onneksi meillä oli varasuunnitelma, ja olimme valmiita melomaan järven toisella puolella olevan Renusaaren laavulle. Tuuli oli edelleen voimakas, joten ohjasimme uljaan inkkarikanoottimme zikzakkia järven yli. Päästyämme perille, oli ilta jo alkanut hämärtää.

  

Renusaaren laavu ja ilta-aurinko.

Pimeä tuli, kuten sillä on syksyisin tapana, nopeasti, mutta onneksi meillä ei ollut enää muuta puuhasteltavaa kuin keitellä iltaruoka. Trangia pelasti illallisen, sillä laavun nuotipaikalla tuuli niin voimakkaasti, ettei meidän makaroonihässäkkä olisi valmistunut ikinä, jos olisimme yrittäneet keitellä sitä avotulella.

Pastatykki.

Maissipastaa ja lihapullia tomaattikastikkeessa. Nam!

Ruoka upposi molempiin matkalaisiin salaman nopeasti. Mums! Jälkiruuaksi sai vanukasta, ja yömyssyksi viskihörpyt. Suolaisen kuksan reunoja maistellessa suunnittelimme seuraavan päivän reitin, ennenkun kaivauduimme makuupusseihimme, ja yritimme nukkua tuulen metelöidessä ympärillä.

Iltaviski ja reittisuunnittelua.

Jatkuu...