Matkakuvia Mallorcalta - Osa 1

 Palma de Mallorca.

  

Tapaksia välipalaksi.

Hotellin sisäpihalla kasvoi sitruunapuita. 

Palman ranta.

 La Poule Toqueen terassi. 

 Makkaroita.

  Menu del Dia.

 Vanhan kaupungin kapeita kujia.

 Palman katedraali. 

 

Palmuja Palmassa. 

Pinnan alla

Lämpimien vesien lomakohteet ovat väärällään erilaisia PADI-sukelluskeskuksia. Jos on rahaa ja halua käyttää viikko uuden opetteluun, voi sukelluskurssin suorittaa lomalla, harjoitella heti lämpimissä vesissä pelkällä märkäpuvulla. Itse kävin sukelluskurssin Tampereella. CMAS-kurssi kesti 6 kuukautta ja sisälsi noin 10 sukellusharjoitusta ja teoriatuntia. Sukeltamista harjoiteltiin uimahallissa ja kurssi huipentui neljään avovesisukellukseen ihan oikeassa järvessä.*

Kohde:  Punto de L‘Avensada.

Koska Suomen vedet ovat kylmiä, ei Suomessa juuri voi sukeltaa ilman kuivapukua. En siis ollut ennen Mallorcan matkaamme sukeltanut kertaakaan lämpimässä ja suolaisessa avovedessä pelkällä märkäpuvulla.**

Saksalaiset kanssasukeltajat.

Olemme Yhteisvelallisen kanssa varanneet lokakuulle lähes-omatoimisen sukelluspakettimatkan Maltalle. Tarkoitus on tehdä vähintään kuusi sukellusta viikon aikana, ja mukana reissussa on minua paljon kokeneempia sukeltajia. Joten halusin helpottaa Malta-jännitystäni ja tehdä Mallorcan reissulla edes yhden sukelluksen. Ottaa niin sanotusti löysät pois, kasvattaa itseluottamustani.

Kamat kasaan.

Matkakohteessamme Alcudiassa oli aika niukasti valinnanvaraa sukelluskeskuksissa, ja minä ja matkatoverimme laiskoja järjestämään sukellusta. Mutta saimme kuitenkin järjestettyä itsemme saksalaisten omistaman Prodive Mallorca -keskuksen sukellusretkelle.

Sukelluksesta sovittiin puhelimitse edellisenä päivänä, ja palveluun kuului pick-up hotellilta (erittäin hyvä palvelu). Keskuksen väki oli (sukelluskeskuksille tyypilliseen tapaan) rentoa, mutta ihan asiallista. Ensin nappasimme tavarat mukaan keskukselta ja veimme ne rantaan. Sitten loikkasimme veneeseen tavaroiden kanssa ja laitoimme veneessä sukellusvälineet valmiiksi. Matka rannasta kohteeseen kesti noin kymmenen minuuttia.

Pärskis.

Veneessämme oli minun ja Yhteisvelallisen lisäksi yksi pari saksalaisia sukeltajia, sekä tanskalainen tyttö joka sukelsi sukellusoppaamme parina. Kamoja kootessa jännitti ihan kamalasti, unhodin jopa liittää liivin kiinni pulloon, mutta sukelluskeskuksen tyttö auttoi. Onneksi Yhteisvelalliselta pystyi suomeksi varmistamaan oliko muistanut ja tehnyt kaiken oikein. Kun märkäpuku, painovyö ja liivi oli niskassa, ei auttanut muu kuin laittaa maski naamalle, regu suuhun ja kaatua selkä edellä veteen. Lumpsista!

Viereisessä veneessä oli paljon sukelluskokeilijoita ja muutama snorklailija.

Veteen päästyäni suli jännitys heti pois ja rentouduin. Pääsin pinnan alle ongelmitta eikä tasapainottelunkaan kanssa ollut mitään ongelmia. Merenpohjassa oli viihdykettä ja pääsin sukeltamaan ensimmäistä kertää myös virtauksessa. Sukelsimme oppaan perässä yhteensä 49 minuuttia, kävimme parhaimmillaan noin 11 metrin syvyydessä, kunnes nousimme pintaan ja veneeseen ja lähdimme kotimatkalle.

Naamastakin näkee että hyvin meni!

Sukelluskeskukselle päästyämme ei meidän tarvinnut huolehtia itse tavaroita kuivumaan, vaan saimme hengailla rauhassa ja kirjata ylös mitä oli juuri tullut tehtyä. Maksettuamme sukellukset saimme kyydin takaisin hotellille.

Romut kuivumassa.

Sukellus oli onnistunut, maisemat hienoja ja koko kokemus tuli tarpeeseen, enää ei jännitä Maltan reissu. Hiphei!


* PADI ja CMAS erovat toisistaan siten, PADI-kursseja pitävät "kaupalliset tahot", kuten sukellusliikkeet ja -keskukset, ja CMAS-kursseja järjestävät erilaiset sukellusseurat. Onko PADI tai CMAS-kurssien välillä jotain laatueroja riippuu täysin järjestävästä tahosta. Varmasti löytyy huonoja ja hyviä molemmista.
Henkilökohtaisesti koen, että koska meitä ihmisiä ei ole luotu pinnan alle (meiltä puuttuu kidukset), vaan joudumme hyödyntämään erilaisia teknisiä laitteita ja toisaalta ymmärrystä fysiologiastamme jotta pystymme sukeltamaan, en halua oppia kyseistä taitoa viikon pikakurssina Thaimaassa, vaan rauhassa ja turvallisesti. Oma seurani Tampereen Palolaitoksen Sukeltajat, eli Tapsu, piti aivan huippukurssin, suosittelen! Mutta se ei tarkoita, etteikö esim. Tampereen sukelluskeskuksen kurssit olisi yhtä hyviä.) 

**Kuivapuku on siis puku, joka pitää ihmisen kuivana puvun sisällä. Märkäpuvussa kastuu sekä puku että käyttäjä. Kuivapuvun kanssa sukeltaminen on erilaista siinäkin mielessä, että sukelluksen aikana syvyyttä säädellään pukuun päästettävän ilman avulla, ei liiviin päästettävän ilman avulla. Kuulostaa hieman tekniseltä, ja sitä se onkin. Itse olen sitä mieltä, että kuivapuvulla sukeltaminen on vaikeampaa (vaikkakin todella tyylikästä).

Kaunis kesäkuu ja kuuma heinäkuu

Oih auringon kesä 2013!

Kuten ajalla on tapana, on aika taas kulunut nopeasti. Kesäkuussa tuli urheiltua aika vähän. Ja mökkeiltyä aika paljon. Olen onnen plikka kun voin mökkeillä paljon.

Kesäkuu

Heinäkuu oli hikinen, enemmän säästä johtuen kuin urheilusuoritusten määrästä. Raholan Riatlonin lisäksi höntsäilin sitä sun tätä. Olen onnen plikka kun voin höntsäillä.

Kesäloma alkoi rytinällä kun lensimme heti viikoksi Mallorcalle. Viikko tulisella saarella oli ihana. Vierailimme rannalla melkein joka päivä, mutta lomaviikko ei silti ollut pelkkää löhöilyä. Se oli myös syömistä! Ja pyöräilyä, snorklailua ja kävelyä. Todisteena reippailusta on valokuvia hienoista maisemista sekä aktiivilomailijan sortsirusketus.

Heinäkuu

Reenejä on jäänyt kesän aikana väliin aika monta, mutta on sitä muitakin tapoja reippailla. Voi esimerkiksi rakentaa aittaa. Eikä pidä unohtaa loman tärkeintä ominaisuutta, eli rentoutumista. Ystäväpariskunnan järjestämä Kesä-Action -leffaviikko alkoi juuri sopivasti reissusta palatessamme. Tarjolla oli viikon verran lähes joka ilta toimintaa valkokankaalla. Kuumassa kaksiossa makoilu, timanttisten pätkien (Independence Day!!) tuijottaminen ja elokuvien jälkipuinti ei jätä pääkopalle mahdollisuutta funtsia epäolennaisia.

Jäljellä on vielä kolme lomapäivää ja paluu arkeen. Ei pelota. Eilen sunnuntai-iltana tein mielessäni listaa siitä miten suoritan loput lomapäivät. (Kyllä, luit oikein, suorittaa. Tähän saakka loma on ollut ihanaa soljumista kivasta paikasta toiseen kivaan paikkaan, kyllä sitä voi pari päivää suorittaa.) Listalla oli: pese loput ikkunat ja pyykkiä, käy kaupassa, valmista joku hyvä laatikkoruoka, käy joka päivä reeneissä, katso läskiohjelmia, osta sandaalit ja jos on rahaa työsortsit... Mutta kun herätyskello aamulla pirisi kello 5:20 alkoi kaikki suorittaminen kuulostaa ihan kamalan raskaalta. Entäs jos vain nukkuisi?

Sain kuitenkin tiskit ja pyykit koneeseen ja itseni sohvalle jännittämään kuka viimeviikolla "...is not the biggest looser". En ole siis varsinaisesti tehnyt tänään vielä mitään, pyörin edelleen yöpaita päällä, mutta silti jo kolme asiaa listalta on ruksattu. Oho. Niin siinä käy kun herää aikaisin, asioita tulee tehtyä.

Ajatukseni loppuvuodesta ovat kirkkenemään päin. Strategia hahmottuu. Palataan asiaan...

Elokuun tavoitteet:
1. Ota herkuttelu haltuun, kohtuullista.
2. Aloita kaikki reenit asenteella "nyt tehdään täysillä". Älä anna itselleni mahdollisuutta miettiä huvittaako. Lopulta huvittaa aina.
3. Aloita taas kuntonyrkkeily.

Ai että miten hienoa voi elämä olla. Sukulaiset ovat sitä mieltä, että olin lapsena helppo ja aurinkoinen. Olen päättänyt olla myös aikuisena aurinkoinen.

Jos tiivistäisin suurimmat oivallukseni onnellisuudesta muutamaan lauseeseen, olisivat ne jotain tähän tyyliin: Tunnista asiat, joita et voi hallita, ja anna niiden olla. Keskity siihen mitä voit hallita, eli omaan asenteeseesi ja käyttäytymiseesi. Pystyt ihan mihin vain.

Loppuun vielä pusuttelukuvat kahdesta hyväntuulisesta tyypistä. Tällä jätkällä on prioriteetit kunnossa: syö, juo, nuku, viihdy!

Raholan Riatloni 2013

Tervetuloa!

Elämäni ensimmäinen (mutta ei viimeinen) triatlon Raholan Riatloni taisteltiin kauniina heinäkuisena lauantaina Nokialla Sorvan kylässä. Rennon urheilutapahtuman järjesti Team Rahola. Osallistujia oli 12 ja sain houkuteltua isäni Martin mukaan taisteluun.

Kävimme edellisenä päivänä isän kanssa tutustumassa viholliseen, eli katsastamassa kisa-alueen. Pyöräilimme pyörälenkkiosuuden kerran, eli 10 km ja jouksulenkkiosuuden lähes kokonaan. Tavoitteet suoritukseen selvenivät pyöräillessä: ui 200 m 10 minuutissa, pyöräile 20 km alle tunnissa ja suorita 5 km juoksuosuus 35 minuuttiin. Eli 1h 45 min + vaihdot = alle 2 h.

Maali ja vaihtopaikka.

Kisamaskotti Moona.

Tapahtuma oli todella hyvin järjestetty: reitit oli viitoitettu tai merkattu nauhalla, uintimatkan sai valita itse ja epävarmoille oli tarjolla pätkä jossa ylettyi jalat maahan koko matkalla, varusteidenvaihtopaikka oli väljä ja maalissa oli hyvät eväät. Alkuhengailun jälkeen asettelimme pyöräily- ja juoksukamat valmiiksi ja lähdimme rantaan lähtöpaikalle.

Nesteytystä ennen lähtöä. (T)

Opasteita.

Lähtö tehtiin yhdessä, kello käyntiin ja veteen. Koska uintimatkan sai valita itse, valitsimme isän kanssa 300 metriä. Ensimmäinen 25 metriä meni rintauinnin rytmiä ja tekniikkaa hakiessa, mutta alkukankeuden jälkeen uinti lähti sujumaan niin hyvin, että ohitin isäni 50 metrin nurkilla. Uinnin lopputulos: 300 m, 10  min.

Plutipluti! (JH)

Ensimmäiseen vaihtoon meni aikaa noin 3-4 minuuttia, matka rannasta pyörälle oli muutama sata metriä. Pyöräilyreitti oli aika mäkinen, mutta oikeastaan mäkisyys oli vain hyvä, en ehtinyt kyllästyä matkaan, vaikka sama pätkä pyöräiltiin kahdesti. Ekassa kunnon alamäessä pääsin ottamaan ilon irti pyöräni ainoasta hyvästä ominaisuudesta: isoin vaihde on iso. Menin täysilllä ja ohitin edellä menijän. Pyöräilin koko matkan nopeammin kuin koko kesänä kertaakaan ja suoritin etapin noin 49 minuutissa. Jee, 10 minuuttia alle tavoitteen! Ei ihme että reisissä tuntui.

Kävin kääntymässä.

Lisää opasteita. Täytyy myöntää että sarjakuva jäi vaihdon vipinässä lukematta. (JH)

Vaihdon paikka.

Sitten pikavaihto ja juoksemaan. Juoksuosuuden mäkinen maasto osoittautui tappavaksi, koko touhu oli todella väsynyttä. Parhaan vauhdin ja juoksuasennon sain aikaan ylämäissä (hyvä hyvä mäkiharjoittelu), tasaisella en saanut askelta oikeaksi ollenkaan, ja alamäissäkin jäi kiihdyttämisen varaa. Vaihdoin askeleet matkan aikana pari kertaa kävelyyn, mutta alitin silti tavoiteajan parilla minuutilla, ja pystyin jopa loppukiriin.

Väsynyt akka. (T)

Loppukiri. Kisamaskotilla on jo keppi valmiina.

Lopulta koko matkan tavoiteaika alittui reilusti, aikaa meni yhteensä 1 h 35 min. Ja mikä parasta, koko rutistus oli todella hauska. Isäkin alitti oman kahden tunnin tavoitteensa: lopullinen aika 1h 50 min. Aikaero syntyi juoksumatkalla, uinnin ja pyöräilyn ajan isä oli kokoajan aivan kannoilla.

Maalissa sai maskotilta kepin, urheilujuomaa, pikkupurtavaa ja isä sai Team Raholan kunniamaininnan!

Kisaeväät.

Hyvä Martti! (T)

Vuoden päästä uudestaan, ja ehkä vielä vähän paremmalla ajalla. Täytyy vain muistaa ottaa edellisen viikon lepo kunnolla (ei mitään kyykkymaximeja 1,5 vuorokautta ennen kisaa), nyt kroppa oli vähän väsyneen tuntuinen kisa-aamuna. Nesteitä olin nauttinut tarpeeksi (kookosvesi on mun suosikki), mutta aamulla olisi kannattanut tankata vielä hiilareita, olisi ehkä jaksanut juoksuosuuden paremmin. Juoksutekniikkaa pitäisi parantaa. Ja opetella vapaa uintityyli, rintauintini on melkein sitä mitä se parhaimmillaan voi olla.

Kiitos isä seurasta. Ja kiitos Team Rahola tapahtumasta! Tunsimme olomme kokoajan erittäin tervetulleeksi osallistumaan, vaikka olimmekin ilmeisesti ainoita Team Raholan ulkopuolisia osallistujia. Ihanaa, kiitos!

Kuvat: Johanna H. Team Rahola (JH tai A&M), Martti & Siiri Tammisto (T)

Tuloslaskelma

Vuosi sitten aloitettu "remontti" on tuottanut tulosta. Jotkin tuloksista ovat mittanauhalla todennettavia. Mutta on niitä muitakin, kuten nippu liian isoja housuja vaatekaapissa.

Salilla vietetyt tunnit, tangoissa tönityt kilot ovat saaneet aikaan koostumusmuutoksia. Esimerkiksi hauis on hieman isompi jännitettynä kuin lepotilassa. Polven yläpuolella saattaa havaita reisilihaksen. 11-vuotiaasta saakka kiusannutta selluliittiä on enää noin viidennes vuoden takaisesta tilanteesta, sortsit ovat olleet tänä kesänä jatkuvasti jalassa. Myös joitain ei-niin-naisellisia-tai-viehättäviä-muodostumia on havaittavissa, kuten isot epäkäslihakset (eli kaulan ja hartijan väliin jäävät patit) ja "siivet" (kainalon alla olevat leventimet). Bu-huu, parempi näin.

	Kesäkuu 2012	Lokakuu 2012	Heinäkuu 2013	Erotus
Paino	68	65	64	4 kg
Vyötärö	74	69	68	6 cm
Lantio	101	98	99	2 cm
Pylly	102	99	99	3 cm
Reisi	62	60	59	3 cm
Käsivarsi	31	30.5	30	1 cm
Rinnat	92	90.5	88	4 cm

Kuten tuloksista huomaa, ei ensimmäisen 4 kk jälkeen ole tapahtunut enää suuria muutoksia (paitsi että se vähä etumusta, mitä minulla on ollut, on pienentynyt entisestään). Tasapaino on löytynyt. Hyvä näin, tasapaino on hyvä. Minun kropassani on nyt kivempaa elää kuin esimerkiksi vuosi sitten. Vaatteet istuvat paremmin ja näyttävät paremmalta. Maha toimii hyvin. Mutta.

Minusta tuntuu plösöltä, tanakalta ja turpealta. Jykevältä ja raskaalta. Vaikka se, mitä näen peilissä tai valokuvissa, on nykyisin lähempänä sitä miltä sisälläni tuntuu, eivät ne "kuvat" vieläkään ole toistensa näköisiä. Eikä syy ole pelkästään läskiksi menneen kesän (ja tällä tarkoitan jäätelöiden ja alkoholin kulutuksen lisääntymistä ja kesälomareissuruokailua).

Tässä olisi vielä kiristämisen varaa. Jotain on vielä tehtävissä. Olisiko nyt aika?

Reippaat ne reippailee lomallakin

Hola!

Lupaan ryhdistäytyä Hiirenvimman kanssa kunhan ehdin. On ollut nyt vähän kiireitä pari päivää. Mallorcalla riittää tekemistä. Olen toikkaroinut kapeilla kujilla, tuijottanut katolilaisten palvontanukkeja, snorklaillut, mötköttänyt hiekkarannalla, kävellyt ja kävellyt ja kävellyt. Ja tänään myös pyöräillyt.

Enintään ensimmäinen ylämäkimutka takana, naama punottaa niin vähän.

Vaikka autolla pääsisi nopeammin (ja varmaan vähemmällä punotuksella), niin pyörällä liikkumisessa on silti joku hienous. Ehtii moneen paikkaan, koska välimatkat eivät ole niin "pitkiä" kuin kävellen. Ja toisaalta matka etenee niin hitaasti, että ehtii näkemään mitä näkee.

Huipulla on hyvät maisemat. Niitä ehtii katsella kun hengitys on tasaantunut.

Toki pyöräilyä on monenlaista: iisiä ja leppoisaa, ja tosissaan pyöräilyä. Lähdin iisille pikkutoppipyöräilylle, päädyin polkemaan tosissani. Mutta maisemat olivat huikeat. Ja myös päiväunet rannalla. Ja snorklailu (näin ainakin näääääääin ison kalan). Ja seura (Siiri <3 Yhteisvelallinen).

Los Biitsos.

Vettä ja suolapähkinöitä, niillä poljetaan 3-4 km nousut. Sluprs. Lääh. Ja sotkuti. No kyllä on syöty muutakin. Mutta suola, sitä tekee mieli kokoajan. Ensin pyöräillään omasta kylästä mäen juurelle. Sitten mäki ylös ja maisemapaikalle läähättämään. Sitten toinen mäki alas ja rannalle pötköttämään. Pötköti pötköti. Ja samaa reittiä takaisin.

Nynnyt tuli autolla.

Uskokaa tai olkaa uskomati, mutta ylöspäin meno on vielä helppoa: istu ja polje. Alaspäin mennessä on nokan edessä jatkuvasti serpentiinin seuraava mutka, pudotus alas. Siinä on fillarin jarrut kovilla kun Siiri tulee mutkatietä alas. Mutta teinpäs, meninpäs, uskalsinpas!

Lisää kuvia tulossa myöhemmin, nyt syömään. Adios!

Lomaurpo

Soon loma ny! Jeee!!

Tarpeeseen tuleva loma aiheuttaa mm. lakkaamatonta hyvää meininkiä ja urpoa ilmettä.

Oikein hyvää kaikkea, ihanat!