maanantai 8. lokakuuta 2012

Perusmeininki - eli vko 40

Hvyä viikko. Baletissa tein niin täysiä että mulla oli polvihiki lämmittelyjen jälkeen. Ja siis siinä lumpion puolella.


Vähän jäi parhaasta mahdollisesta vajaaksi. Ehkä ensiviikolla?


3-bean chili

Mausteinen ja tuhti. Mutta raaka-aineidensa takia kevyt. Se sietää uudelleen lämmityksen todella hyvin, joten käy hyvin eväsruuaksi. Jos haluaa, sen voi syödä riisin kera.

Meidän chilissä ei ollut oikeasti kuin kaksia papuja, mustapapuja purkista ja vihreitä tuoreina. Kolmannen pavun virkaa hoiti punaiset linssit. Mutta ei nyt jämähdetä sellaisiin pikkujuttuihin.

Raaka-aineet
Sipuli
Tuore chili
Valkosipuli
Varsiselleri
Pätkä palsternakkaa
Jauhelihaa
3 papuja esim. musta, kidney, vihreitä jne.
Tomaattimurskaa
Basilikaa, korianteria tai esim. persiljaa

Nakkaa pilkottu sipuli, chili, valkosipuli, selleri ja palsternakka öljyttyyn kasariin kypsenemään. Ruskista myös jauheliha. Lisää pippuria ja suolaa.
Nakkaa perään pavut, tomaattimurska ja yrtit. Tarkasta maku ja anna hautua. Tarjoile jugurttilusikallisen kanssa.

 
Ruokaan sopisi myös porkkana, pinaatti ja  sienet. Säilykepavut kannattaa huuhdella siivilässä viileällä vedellä. Pavut säilötään suolavedesssä, ja sitä suolaa on ihan turha viedä soosiin.

Hyvää ruokahalua!




torstai 4. lokakuuta 2012

Tilannekatsaus

Aloitin projektini kesäkuun alussa jolloin mittasin muutaman ympärysmitan. Tänään aamulla tein saman. Alla tuloksia.



Kesäkuu Lokakuu Erotus
Paino68 65 3 kg
Vyötärö74 69 5 cm
Lantio101 98 3 cm
Pylly102 99 3 cm
Reisi62 60 2 cm
Käsivarsi31 30.5 0.5 cm
Rinnat92 90.5 1.5 cm
 













4 kuukautta, 3 kiloa. Jos kyseessä olisi ylipainon tiputtaminen, laihduttaminen, tuo tahti voisi olla lannistava. Mutta kaikki mitä olen koskaan kokenut painonpudotuksesta, omakohtaisesti, muiden kautta tai kirjallisuudesta, todistaa, että mitä hitaammin se lähtee, sen paremmin se pysyy poissa. Laihduttaminen on helppoa, painonhallinta ei.


Siisteintä on kuitenkin se, että ainakin 90% hävinneistä senteistä on rasvaa, ei lihasta. Lähtöpaino oli mitattu niin, ettei suuria nesteturvotuksia ollut, eli se perinteinen ekojen viikkojen nesteenhävitys on ollut minimaalinen.

Olen todella tyytyväinen. Vatsa voi hyvin, yleisolo on hyvä. Ja parasta on se, että olen elänyt ihan tavallista elämää: käynyt töissä, koulussa, festareilla, mökillä, humalassa, ravintolassa... En ole elänyt pelkällä rahkalla ja kanasalaatilla ja ollut kuivin suin. Olen syönyt mitä haluan, jopa sen leipäpalan etanapannun kyljessä ja kulhollisen poppareita leffan aikana. Ja juonut mitä haluan, paitsi olutta :)

Painoa olen seurannut joka viikko. Viikottaisesti vaa'alla käynnistä tuli tapa 2008 kun ihan oikeasti laihdutin. Pidän painosta excel-taulukkoa.

"Siis ihan kamalaa... Sun pitää relata. Kato mää en käy koskaan vaa'alla kun ei se kerro niinku mun oikeeta tilannetta. Siis toihan on sulle ihan pakkomielle!" Hmm... ei. Tuosta taulukosta on ollut todellista apua ymmärtämään miten mun kroppa toimii, mikä on todellinen tilanne ja mikä jotain muuta. Esimerkiksi kuukautisia edeltävä painonnousu ja turvotus on niin säännöllinen, että tiedän jättää sen omaan arvoonsa. Luvuista näkee myös vuodenajan vaihtelut ja jopa stressin määrää voi päätellä jälkikäteen.

Toki voi päätellä lihoneensa jos housut kiristää. Mutta mun on ainakin helpompi ottaa itseäni niskasta kiinni jos näen että joo, viimekuun alussa tulleet "menkkaturvotukset" ei ole lähtenyt mihinkään kolmeen viikkoon... Duupiduupi! Ihminen tottuu nimittäin aika nopeasti vallitsevaan olotilaan. "Niin nää housut on jotenkin aina kiristäny vähän..." Ei ne edes ole.

Mutta hei, jokainen omalla tavallaan. Excel-taulukko ja se ihana käyrä minkä se tekee siihen taulukon viereen, that's my style. Ehkä mun sisällä elää joku pieni insinööri... Ja hei, eikö muka ole siisti ja motivoiva tommonen käyrä?

Kesä 2008 - kesä 2009
Projekti on vasta alussa, mutta hyvällä mallilla. Jatketaan.



keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Siirin sienisoppa

  1. Kerää suppilovahveroita (note to self: sieniä EI voi kerätä paperikassiin)
  2. Putsaa ja pilko sienet.
  3. Laita kattila tulille ja heitä sienet kattilaan. Anna porista.
  4. Laita kasvisliemi tulille (tee liemi ohjeen mukaan).
  5. Pilko sipuli. (Jos sipuleita ja sieniä on paljon, kannattaa sienet kuullottaa omassa pannussa.) Lisää sipuli sienten joukkoon.
  6. Lisää pippuria.
  7. Lisää sienten ja sipuleiden joukkoon vähän kasvislientä ja paljon Koskenlaskija-juustoa (makuna Voimakas).
  8. Aloita pekonikuutioiden käristys. Jos kuullotit sipulit pannulla, voit käyttää samaa pannua.
  9. Juuston sulattua riittävästi lisää soppaan loput kasvisliemestä ja kun pekonit ovat käristyneitä, lisää pekoni.
  10. Mausta rakuunalla.
  11. Lisää loraus tai purkillinen ruokakertaa.
  12. Tarkista maku ja lisää pippuria, rakuunaa tai suolaa. Muista, että sekä liemessä, pekonissa että juustossa on suolaa, lisää sitä siis maltillisesti.
  13. Jos haluat paksun keiton, suurusta esim. maizenalla.
  14. Tarjoa talkooväelle nakkien ja sämpylöiden kanssa. Ja syö itsekin.



tiistai 2. lokakuuta 2012

Maailman paras työpäivä

Tuo koiranpentu töihin -päivä!

Siis ei vaan ole mitään parempaa kuin koiranpentu. Ei vaan ole. Ja tästä pennusta tuleekin isona opaskoira.

Stressitaso sadasta nollaan yhdellä tassun läppäsyllä. Hyvä pentu!


Hyvä meininki - eli viikon 39 hikoilut

Hiiohoi! Hyvin menee!

Tein kolme salireeniä, yhden juoksureenin (hyi heleveetton sitä Kurikan mäkeä pururadalla) ja kävin baletti- ja pilatestunneilla. Ja pyöräilin vähän hyötyliikuntana. Jee!

Ihmeellisiä lajeja nuo baletti ja pilates. Mitä kauemmin niitä harrastaa, sitä hankalammaksi menee. Torstain pilates oli infernaalinen. Mutta teki hyvää.

Let's onnistutaan tälläkin viikolla!


perjantai 28. syyskuuta 2012

Syyskuinen vaellus - Osa II: Sunnuntai

Hyvää huomenta!


En ollut aivan varma, onko jo aamu, kun tuhisin tietoisuuteen sunnuntaina makuupussin syövereissä. Mutta avattuani silmät ja saadessani jättiannoksen auringonvaloa suodattamattomana naamalleni, totesin, että on.

Aamulla aurinko paistoi matalalta ja suoraan laavuun.
Ehdin ottaa pari valokuvaa ja ihmetellä aamun ihanuutta kun kanssamatkustaja lopetti kuorsaamisen ja heräsi myös. Aamupalapuuhiin siis.

Miksi en ole ennen ymmärtänyt kuinka hyviä retkieväitä valmiiksi keitetyt kanamunat on?
B&B. Nyt oli vuorossa se jälkimmäinen B.
Aamupalan jälkeen tajusimme olevamme, ihme kyllä, täysin notkeita, reippaita ja ilman kolotuksen häivää. Päätimme jatkaa siis reippailuviikonloppua. Kamat kanoottiin hops, kanootti lähtörantaan lip lap ja Siikanevalle vrum vrum.

Hihii. Ihana kameramies.
Ihanat pitkospuut.
Ihana suo.
En oikein tiedä mikä niissä pitkospuissa oikein on. Mutta mun oli niitä ikävä.

Lauantain aarniometsäeräilyn jälkeen pitkospuilla kävely oli helppoa ja hauskaa. Siikanevan lenkki, noin 9 kilometriä, taittui muutamassa tunnissa. Näköalapaikalla syötiin loput eväät, koska eihän retkieväitä takaisin kotiin kanneta.

Vaellusreissu oli juuri sitä mitä kaipasin tämän hullun syksyn keskelle. Mieli keveni.

Hyvä metsä!

Kuvat: Siiri ja Martti Tammisto.
Reissun ensimmäinen osa löytyy täältä.