Hiiri kokeilee - Suklaaraakakakku

Suklaaraakakakku. Eli kakku, jossa on suklaata, ja jota ei lainkaan kypsennetä.

Kuten jo eilen totesin, suklaa ei esittelyitä eikä perusteluita kaipaa. Mutta raakakakuista sen verran, että tässä nähdään juurikin kuinka hitaasti lämpenevä välillä olen. Raakakakuista on jauhettu blogisfäärissä ja hihhuliosastolla jo monta, monta vuotta. Ja viljahaasteellisena (ja semihihhulina) ihmisenä juuri minun pitäisi olla ensimmäisten joukossa kokeilemassa niitä. Mutta ei. En ole ikinä tehnyt raakakakkua, ja olen syönyt sellaista vain muutaman kerran (hyviä kokemuksia kyllä kaikki). Tarvitaan Yhteishyvän Ruoka -liite, tuo tylsien ja itsestään selvien reseptien ja toisaalta erittäin hyvien klassikkoruokareseptien (kuten kaalikääryleet) läpyskä, jotta meitsi innostuu. Ja tietysti sana suklaa.

Mutta nyt asiaan!

Ulkomuoto ei ainakaan ole paha.

Suklaaraakakakku
6 annosta

Pohja:
150 g kuorellisia manteleita
3 dl rusinoita

Täyte:
150 g cashewpähkinöitä
2 keskikokoista banaania
1 dl kookoskermaa
200 g tummaa sulkaata

Koristeluun:
Puolukoita tai muita marjoja

Laita mantelit ja ätsiuhpähkinät likoamaan veteen, eri kippoihin. Liota noin 4 tuntia.

Tee pohja hienontamalla mantelit ja rusinat koneessa. Peitä irtopohjakakkuvuoan (halk. 20 cm) pohja leivinpaperilla, ja painele seos pohjalle ja reunoille. Pane vuoka pakastimeen.

Sulata suklaa vesihauteen päällä. Jauha pähkinät koneella mahdollisimman hienoksi, ja lisää banaanit ja kookoskerma. Sekoita seos koneella sileäksi. Sekoita täytteeseen sula suklaa. Kaada seos pohjan päälle ja laita kakku pakkaseen.

Ennen syömistä, ota kakku pois pakkasesta ja koristele se marjoilla.

Lillukat.

Siirin lisävinkit, eli tekemällä oppii:

Laita mantelit ja pähkinät likoomaan heti kun alat edes miettimään kakun tekoa. Liikaliotus ei niitä haittaa, mutta homma ei onnistu jos ne eivät ole pehmenneet tarpeeksi.

Mantelit ja rusinat piti myllätä kolmessa osassa, koska meidän kippo on niin pikkarainen.

Vuokani on pienempi kuin ohjeen vuoka, ja ensin pohja-ainesta näytti olevan aivan liikaa. Mutta yllättävän kostea pohjamössö painui näppärästi vuokaan, ja oli paljon helpompaa käsitellä kuin mitä kuvittelin.

 

Pehmeät pähkinät rouhiintuvat nopeasti. Banaani kannataa muussata kookoskerman kanssa. Kunnon koneella olisi saanut kuohkeamman taikinan, mutta pikkuerissä pikkukipossa möyhistellä taikina jäi aika tanakaksi.

Suklaa vielä puuttuu. Onpa kummallinen täyte. 

Valmiina pakkaseen. Ihme mömmö.

Reseptissä ei mainittu mitään pakkasessaviettoaikoja. Mutta voin kertoa, että jos kakku on yönyli pakastimessa, on sen leikkaaminen erittäin hankalaa.

Valmis kakku. Umpijäässä.

Lopullinen tuomio:

Raakakakkujen tekemiseen tarvitaan kunnon kone. Tämäkin kakku olisi valmistunut hujauksessa jos ainekset olisi voinut vain heittää koneeseen ja antaa koneen myllätä.

Pitkä pakastaminen saattoi olla virhe, mutta reseptistä ei käynyt ilmi pysyykö kakku koossa jääkaapissa alkukylmetyksen jälkeen. Jos se pysyy koossa jääkaapissa, kaikki on okei. Jos ei, niin eihän tässä ole mitään järkeä. Ei ainakaan pienen talouden kakuksi, jossa kakku syödään viikon mittaan kaksi palaa kerrallaan.

Maku on ihan hyvä. Mutta ehkä hieman liian banaaninen. Kokemuksena raakakakku oli kuitenkin ihan jees. Voisin kokeilla uudestaan, mutta ehkä seuraavaksi jonkun "raakakakkugurun" reseptillä.

 

P.S. Montako askelta näistä kokeiluista on punajuuri-suklaakakkuun?