torstai 6. helmikuuta 2014

Taistelijan tammikuu

Vuoden 2014 ehkä pisin kuukausi on ohi. Huraa!

Tai ainakin se tuntui pitkältä. Tai ainakin sen alku tuntui pitkältä, viimeistä viikkoa en muistaakseni ollut läsnä (vaikka oikeasti kyllä olin, tammikuun kuvastakin näkee mitä kaikkea puuhasin).

Ensiksi katsaus vuoteen 2013. Koska Heiaheiasta saa koottua kuvaajat myös koko vuoden rimpuiluista, tein pienen vuosivertailun.

Vuosi 2012.
Vuosi 2013.
Kolme asiaa:
1. Vaikka itse urheiluun käytetty tuntimäärä tai treenikerrat eivät olekaan lisääntyneet merkittävästi, oli 2013 vuoden liikunta jakaantunut tasaisemmin koko vuodelle.
2. Vuoden 2013 työ- tai koulumatkapyöräilyjä ei ole merkattu Heiaheiaan, mutta Runkeeperin mukaan fillarilla tuli sotkettua 630 kilometriä.
3. Harrastamani lajit ovat muuttuneet rankemmiksi baletin ja pilateksen jäätyä ohjelmistosta (toistaiseksi) kokonaan.

Millainen tulee vuodesta 2014? No tammikuu oli ainakin vauhdikas.

Paljon hehkutetun thainyrkkeilykurssin lisäksi tammikuun paras juttu oli Pirkkalan nuoren seurakunnan ei-enää-niin-nuorille (vaikka mun mielestä ihan pentuja äidin oomme kaikki) järjestetty kiipeilysessio Tampereen kiipeilykeskuksella. Oletin itkeväni äitiä apuun heti 1,5 metrin korkeudessa. Mutta kiitos mahtavan parini Sohvin, uskalsin kivuta seinän kattoon saakka jopa kaksi kertaa. Kiipeilykeskuksen nettisivujen mukaan ilmatilaa itseni ja lattian väliin jäi siis 9,5 metriä. Aika hyvin korkean paikan kammoiselta muijalta, joka ei ole koskaan ennen kiipeillyt. Leijuin koko viikonlopun, taputtelin itseäni selkään ja kehuin. Hyvä tyttö!


Tammikuu 2014. 
Kiipeilyssä onnistumiseen kiteytyy lähes kaikki mitä olen halunnut reippailullani saada aikaan. Olen saavuttanut olotilan, jossa kroppani pystyy ja jaksaa asioita, mihin minusta ei aikaisemmin ole ollut. Tuntuu, ettei mikään ole oikeastaan mahdotonta, ja että kaikki on vain omasta viitseliäisyydestä ja tahdosta kiinni. Aika siistiä.

Huh mikä aloitus vuodelle! Tästä on hyvä jatkaa.

PS. Pää on niin täynnä työn ja koulun yhdistämistä ja gradua, etten eden yritä asettaa itselleni mitään tavoitteita. Haluan kyllä keväällä kokeilla kuinka pitkälle ja lujaa jaksan juosta. Mutta en halua kuormittaa itseäni yhtään enempää asettamalla tavoitteita joiden tavoitteluun minulla ei riitä bensa. Kevään merkittävin urheilusuoritus olkoon siis maisterin paperit. Se riittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti