sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Kuntokolmonen

3 kilometriä, 16,22 minuuttia.

Mun mielestä ei paha.

Lisäksi linkki tanskalaiseen tutkimukseen, josta oli isän kanssa puhetta saunajäähyllä ja joka kertoo siitä, kuinka suorituskyky voi parantua tietyllä reenaustavalla vaikka reenin määrä pienenisi. Foorumilla, josta linkin nappasin, oli eräs pitkään juoksua harrastanut, joka allekirjoitti veriarvojen muuttumisen tuollaisella reenitavalla.

Ihminen on ihmeellinen.


lauantai 7. heinäkuuta 2012

Testejä testejä testejä...

Perjantaina 8.6. kävimme työpaikan kesäjuhlan ohjelmanumerona Tampereen UKK-instituutiolla kunto- ja kehonkoostumustesteissä.

Kuntotesteissä tehtiin kevyitä voima, koordinaatio ja liikkuvuustestejä. Tuloksia verrattiin oman sukupuolen keskiarvoihin ja joka liikkeestä tuli arvosana 1-3. Suoritin kolmosen lähes joka liikkeestä (jee), mutta pallon heitto seinään oli kakkosen arvoinen ja puristusvoima naurettava yksi. Tiesittekö, että aikuisen naisen puristusvoiman pitäisi olla yli 55% oman kehon painosta? Itse puristin 31 kg eli 45%. Mihin puristusvoimaa tarvitaan? No, esimerkiksi kauppakassien kantamiseen, tavaroiden nostamiseen ja vaikka siihen, että pitää paistokasarin kahvasta kiinni samalla kun lappaa ruokaa lautaselle.

Lisäksi teimme polkupyörällä ergometritestin. Pyöräilyn aikana tietokone tallensi verenpainetta ja sykettä, ja lisäksi itse piti arvioida kuinka rasittuneeksi olonsa tunsi. Testin tuloksena arvioitiin maksimaalista hapenkulutusta ja tulokseni oli ikäryhmääni verrattuna välttävällä tasolla. Tulosten lisäksi sain tietokoneen tekemän liikuntasuosituksen, joka kehoitti tekemään 3 kertaa viikossa 30-45 minuutin harjoituksen keskisykkeellä ja yhden 30-45 minuutin harjoituksen viikossa korkeammalla sykkeellä.

Kaikista mielenkiintoisin ja valitettavasti myös epämääräisin testi oli kuitenkin kehonkoostumusmittaus. Mittaus tehtiin seisomalla vaa'alla jossa oli jalkapohjien kohdalla jonkinlaiset sähköanturat ja puristamalla käsillä samanlaisia anturoita. Ymmärtääkseni mittari lähettää sähköimpulsseja käsistä jalkoihin ja mittaamalla kuinka kauan sähköllä kestää liikkua raajasta toiseen, se laskee mitä siellä kämmenen ja jalkapohjan välissä on.

Tulokseni olivat seuraavat (suluissa ns. hyvä arvo, johon voi tähdätä):
Paino 68,8 kg ja painoindeksi 24,9 (18-25)
Rasvaprosentti 30,1 % (21 - 32 %)
Viskeraalinen rasva (eli elinten ympärille kertynyt ja vaarallinen rasva) 3 (0-12)
Lihasmassa 45,6 % (50 - 90 %)

Mikään tulos ei erityisesti yllättänyt, mutta olen todella iloinen viskeraalisen rasvan vähyydestä (tosin sen voi todeta myös katsomalla peiliin). Rasvaprosenttikaan ei yllättänyt yhtään. Vaikka testitapa ei ole (täysin) luotettava, on pakko huomauttaa, että vastaavanlaisella vaa'alla seistessäni saman painoisena 2 vuotta sitten, tulokset olivat lähestulkoon samat.

Hauskimmat (ja tieteellisesti hatarimmat) tulokset olivat raajojen ja keskivartalon lihas- ja rasvamassan mittaukset:
Oikea jalka: lihasta 7,7 kg ja rasvaa 34,6 %
Vasen jalka: lihasta 7,7 kg ja rasvaa 34,7 %
Oikea käsi: lihasta 2,05 kg ja rasvaa 35,3 %
Vasen käsi: lihasta 2,15 kg ja rasvaa 34,4 %
Keskivartalo: lihasta 26,2 kg ja rasvaa 26,1 %

Näkeehän sen ruumiinrakenteesta, mutta nyt se on paperillakin: meikä on aika reitevä :)

No mitä hyötyä tällaisista mittauksista voi olla? Hupailuhyötyä! On selvää, ettei näillä mittauksilla todellakaan saada tarkkoja tuloksia. Mutta kun vertailin omia tuloksiani työkavereiden tuloksiin, selvät pääpiirteet ja suunnat olivat nähtävissä: yhdenkään tulos ei ollut päinvastainen kuin mitä silmämääräisesti voisi arvioida verrattuna toisen tulokseen. Ehkä näkisin tuloksia tälläkin mittaustavalla, jos pääsisin samalle vaa'alle joulukuussa.

Paino ei ole koko totuus, eikä edes painoindeksi. Esimerkiksi monilla bodyfitnesharrastajilla on lihavan painoindeksi, mutta rasvaprosentti on alle 10. Mitä tulee omiin kosmeettisiin tavoitteisiini lihasmassan suhde rasvan määrään on ratkaiseva, ei se kuinka monta kiloa vaaka näyttää. Aionko ostaa kotiini tuollaisen vaa'an? En todellakaan. Jos UKK:n mittauslaite ei mielestäni ole täysin pätevä, ei supermarketin rimpula kerro yhtään mitään.

Yksi parhaista keinoista mitata voimaharjoittelun, yleisen reenamisen tai esimerkiksi laihduttamisen tuloksia on tarttua mittanauhaan ja mitata käsivarren, vyötärön ja reiden ympärysmitta. Ja niin minäkin aion tehdä kun aika on sopiva. Mutta en silti väitä ettenkö haluaisi käydä läpi nämä samat testit myöhemmin, ihan vain mielenkiinnosta.


tiistai 3. heinäkuuta 2012

Viime viikon rimpuilut

Kesäkuun viimeinen viikko oli ihan hyvä, vaikka juhannuksen rellestäminen haittasikin alkuviikon suorituksia. Mutta viis siitä!


Tämä viikko alkoi sitten ihan typerästi, kylään tallusti sunnuntai-iltana Mr. Migreeni. Tervepä terve, hyvinkö pyyhkii? No ei pyyhi enää.

Jäi maanantaiaamuna sali käymättä ja illan baletti väliin. Pahuksen sitkeä vieras. Tänään huippasi vielä töissäkin, vasta lounaan jälkeen alkoi asiat rullaamaan. Mutta sitten kun herra on poissa, niin hän todella on poissa. Töiden jälkeen lähdettiin höntsäilemään pesistä ja oikein Louksun kentälle!

Kolme asiaa selvisi: Siiri ei osaa heittää vieläkään (jännä kun ei osannut lukiossakaan), ei juurikaan saa palloa kiinni (ainakaan silloin kun pitää, reenatessa kyllä) ja on niin epätasainen lyöjä ettei siihen voi luottaa kukaan.

Pari ruhjetta ja mustelmaa, sekä kummallisesti heitoista kipeytynyt kylki, rikkaampana kotiin ja heti googlelle kysymys: heittotekniikka. Löysin videon ja toisenkin ja yritin heti harjoitella oppimaani sukkapallolla. Mutta jouduin toteamaan äidin olevan taas oikeassa: sisällä ei saa heitellä.

Onkohan mökillä/jossain vielä räpsä ja jokunen pallo, jos viikonloppuna vähän heittelis?

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Katsokaas kun minulla on uudet lenkkarit!



Koeajo tehtiin perjantai-iltana. Sää oli ihana ja maha täynnä (ja turvoksissa), joten nappasin kuvaajan kainaloon ja painuimme iltakävelylle.


Lenkkareiden jousto inspiroi perus-tanssitossuposeeraukseen.
Merkki on Inov-8 ja jälleenmyyjänä agilityharrastajia. Suosittelen. Joustavat kengät jotka jalassa todella tuntee missä ja miten kävelee. Iltakävelyn lisäksi lauantain juoksureeni sujui kuin tanssi. Eiku juoksu. No siis hyvin!

Tykkään käyttää kuntosalillakin balettitossuja, eli käytännössä kahta kangaspalaa kantapään ja päkiän alla jotka ovat toisissaan kiinni kuminauhalla. Mielestäni jalkapöydän ja nilkan lihakset joutuvat paremmin töihin kun kenkää, pohjaa ja tukea on vähän.


Ja kappas, kukas se siinä söpöilee? Do you get it?

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Oodi (ja hyvästit) gluteenille

Perjantain 29.6. ruokapäiväkirja muuttui leivän, jauhojen ja leivän ylistykseksi. Projektissani kohti jotain, jonka uskon tuolla kaiken alla muhivan, seuraava vaihe edellyttää pitkäaikaisen ystäväni ja ristiriitaisia tunteita herättävän gluteenin pois jättämisen ravinnosta.

Aamupalaeväs. Siellä on leipä jossain alla, uskokaa pois.
Olen vuosien varrella käynyt kaksi kertaa verikokeessa, jossa lääkäri yritti päättää onko minulla keliakia. No ei. Mutta omissa "kokeissani" olen tullut siihen tulokseen, että ruuansulatuselimistöni sietää vain tietyn verran ns. "valkoisia jauhoja". Tavallinen makaroni ei juurikaan enää käy, olen siirtynyt täysjyvään tai rukiiseen. Höttöleipä ei anna minulle mitään, ruis antaa. Riisistä en vain kauheasti ole välittänyt. Mutta oli täysjyvää tai ei, makaronia en mielelläni syö usein enkä paljoa kerralla. Kuten en myöskään perunaa (joka ei siis sisällä gluteenia, mutta tärkkelystä).

Näin jälkikäteen ajateltuna, ei tainnut ollut sattumaa, että sen puolenvuoden aikana kun työskentelin pizzeriassa kuskina/tarjoilijana, kävin läpi toisen niistä verikokeista, ja erään toisenkin kohtalaisen epämiellyttävän kokeen (johon liittyy hanska ja liukastetta) yrityksenä selvittää miksi maha saattoi mennä sekaisin, todella sekaisin, yhtäkkiä, kivuliaasi ja ilman syytä, ei kovinkaan säännöllisesti mutta usein. Työsuhde-etuna oli puoli-ilmaista pizzaa ja muita tuotteita, ja kaikki mitä söi oli jauhopölyssä. Tuona aikana mahani oireili todella usein.

Alkupalaksi pyhä kolminaisuus tomaatti-basilika-mozzarella. Siiri opettelee syömään raakaa tomaattia osa 1.
Ensireaktio gluuteenin, eli minun kohdallani leivän ja pastan, jättämiselle pois ruokavaliosta, oli "voi paskan paskan paska". Ruisleipä on niiiiin hyvää, mitä vaikeampaa pureskella, sen parempaa. Ja pasta, no, se nyt vain on meidän talouden nro 1 päivällisaines. Ja mitäköhän hän, joka meillä ruuan tekee, tähän sanoo. No ei se sanonut mitään (muuta kuin "rainerit on just tommosia"). Turha kai sitten itsekään on tästä niin numeroa tehdä.

Pizza. Pohjassa täysjyvävehnä- ja durumjauhoja. Päällä taivas.
No sen verran numero me tehtiin, että perjantai pyhitettiin kielletylle hedelmälle: leipää, pizzaa, ja olut. Vain lounaalla pysyin erossa gluteenista (ja siksi siitä ei ole kuvaa). Ja kokin pyynnöstä myös lauantain aamupala oli oih, niin väärin.

Kuvat puhukoon puolestaan, kiitos niistä kuuluu Mikolle (paitsi perjantain aamupalakuva).

Eggs Benedict.
Kiitos, se oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti. Mutta suoraan sanottuna, suhteemme päättyminen ei tule minulle yllätyksenä.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Ruokapäiväkirja - Torstai 28.6.

Kuvakirja. Aamun rahkajuguhedelmät. Lounaan eiliset ruuat ja salaatit. Illan ihana wokki.




Kuvasta puuttuu pätkä banaania, keitetty muna, kahvi, vihreää teetä ja vettä.

Siskolle tiedoksi!

Näin Biggest looserissa yhdellä kilpailijalla ihan oikean sporttiliivin reeneissä. Eli kyllä niillä on oikeat liivit kun ne jumppaa. Kun vielä olis miehilläkin niin kaikki hyvin...

Biggest looser, mahtava sarja! Oon jo aloittanut jutun siitä, miksi Jillian on ihana, mutta se ei ole valmis. Pitää ehkä lisätä myös Bob samaan juttuun, koska sekin on ihana.

"Don't say you can't do something, it f***g pisses me off!"   *SNAP!* Ihana Bob!

Pikakuvat vielä molemmista... koska ne on niin ihania.


Oho. Hyvä Google.

Ja kyllä, mä katson "läskiohjelmia". Ja kyllä, talvella katsoin läskiohjelmia ja reenasin samalla. Kyllä, se on jonkinlaista "sosiaalipornoa". Ja kyllä, läskiohjelman kanssa tuli vedettyä todella hyvät olohuonereenit.