Ihana juhla ja Hollanti keväällä 2014 - Osa 2

Vaikka ehdimme yhteismatkustajan kanssa viettää aikaa myös kaksin, oli suurin syy lentää tulppaanimaahan Hollannin siskoni häät.

Juhlinta alkoi jo perjantai-iltana, kun morsiuspari kokosi lähiperheensä samaan kanaaliveneeseen. Mukana oli siis sekä englantilaisen sulhasen vanhemmat ja sisarukset perheineen sekä morsiamen kaikki vanhemmat ja siskot puolisoineen. Aloitimme siskojen ja äidin kanssa itkemisen heti, taktiikkana tyhjentää kyynelkanavat jottei lauantaina enää irtoisi eikä meikit kärsisi.

 Siskokset.

Hääpari.

Kanaaliajelun jälkeen menimme syömään ja ruuan jälkeen liikuimme junalla kohti Haarlemia, jossa juhlaseurueemme yöpyi samassa hotellissa.

Höpöhöpöhöpö...

...höpö höpöhöpöhöpöhöpö.

Itse hääjuhla oli sekoitus hollantilaisia ja englantilaisia perinteitä. Hääpaikka oli kaunis, melkein metsän keskellä nököttävä juhlatalo, jossa oli pieni puutarha ja parikin juhlahuonetta. Seremonia pidettiin ulkona. Hääpari istui pienellä sohvalla häävieraiden edessä, ja seremonian aikana isien, morsiamen äiti ja sisko pitivät puheet, sulhasen siskot lukivat korintilaiskirjeen, morsiuspari lausui itsekirjoittamat valat sekä tahtoivat, ja lopuksi hääpari ja todistajat allekirjoittivat virallisen dokumentin. Seremoniaa johti ilmeisesti paikallisen "maistraatin" edustaja.

 

Naimisissa!

Seremonian jälkeen vieraat tervehtivät hääparia ja hääpari piti kiitospuheen. Seurustelimme ja poseerasimme virallisissa ja epävirallisissa hääkuvissa.

Ihana ystävä vuosien takaa!

 

Ylpeät ja ihanat isä ja äiti.

 

Taas se poraa.

Meikä hölmöili, ensin polaroidissa ja sitten diginä.

Perinteisissä hollantilaisissa häissä on tapana lähettää vieraat seremonian jälkeen etsimään itse itselleen suuhun pantavaa. Mutta koska vieraita oli tullut niin paljon ulkomailta, ei häävieraita (hollantilaisiakaan) haluttu lähettää pois. Söimme siis kaikki vieraat yhdessä hääpaikan Michelin-maininnan saaneen kokin luomuksia. Ruoka oli ihanaa, aivan ihanaa.

Alkupala.

Keitto.

Taivas.

Me. 

Pikkusisko ja hänen avomiehensä.

Taas taivas.

Ruuan jälkeen kahviteltiin ja syötiin kakkua. Kakun aikana vieraita saapui lisää, ns. iltavieraiksi. Loppuilta kului tanssien ja virvokkeita nauttien. Keittiöstä tupsahteli välillä hollantilaisia "grillisnäksejä" välipalaksi ja baari oli auki. Puolilta öin vieraat lähetettiin matkoihinsa, iso osa meistä yöpyi samassa hotellissa.

Vieraskirja.

Parkettien partaveitset.

Ja bileet!

Aamuksi oli sovittu vielä yhteinen aamupala hotellin ravintolassa. Ympärillä oli paljon tummia silmänalusia ja onnellisia naamoja.

Hääparilla oli varattuna lento häämatkalle samalle päivälle. Hollannin vanhempani nappasivat morsiamen kanadan vanhemmat (eli pariskunta jonka luona morsian vietti oman vaihto-oppilasvuotensa Kanadassa) hoteisiinsa. Ja minä ja yhteismatkalaiseni olimme sopineet treffit erään vanhan ystävän kanssa Haarlemin juna-asemalle. Halailimme siis perheen kanssa hyvästit sunnuntaina hotellin aulassa. Ja taas vähän itketti.

Toinen kotimainen eli Hollanti keväällä 2014 - Osa 1

Hupsista. On tiistai-ilta ja olen yksin kotona. Siis yksin. Ja kotona. Kyllä arki on ihmeellistä.

En mene lenkille, koska en jaksa. Enkä aio siivota, koska siivoaminen on tylsää. Mitä tekisin? No lisäilisin Hiirenvimmaan kuvia alkukesän Hollannin reissusta tietysti!

Hollannin siskon häät olivat mitä parhain syy vierailla toisen kotimaisen kamaralla. Vaikka edellinenkin reissu kesällä 2011 oli ihana, oli tässä matkassa jotain erityistä. Kun palasimme kotiin, minulle tuli ihan oikea koti-ikävä (siis ikävä sinne toiseen kotimaahan), jollaista en muista viimeretken jälkeen kärsineeni.

Amsterdam ja ihanat juustokaupat.

Hollannissa on melkei aina vihreää.

Kameramies. 

Syömisen ja tallustelun lisäksi vierailimme kahdessa korkeakulttuurin kehdossa: Heineken Experiencessä ja Rijksmuseumissa.

Heineken oli yllättävän hauska ja jopa opettavainen kokemus, suosittelen. Kovin vakavahenkinen ilmapiiri ei tuossa vanhassa panimossa ollut, mutta eihän se oluen(kaan) paneminen kovin vakavaa ole.

Hetkinen... mä muistan tän taulun jotenkin eritavalla.

Perinteisen suurmestareiden maalaustaiteen lisäksi Rijksmuseum tarjosi kattavan valikoiman nykytaidetta ja historiaa erilaisten käyttöesineiden muodossa. Koko tarjontaa oli aivan turha edes yrittää sisäistää yhdellä läpikävelyllä. Joudumme siis käymään vielä uudestaan Rijksissä. Smör oss.

Ihan naamat.

Plentsikka.

Yövartio-kaverikuva.

Vaikka sää ei ollut erityisen lämmin, söimme ulkona joka päivä. Takki päällä pärjäsi kanaalien rannoilla erinomaisesti.

Katudivari.

Kanssamatkustaja.

  Apukuvaaja.

En tiedä onko Amsterdamissa aina ollut yhtä paljon pieniä, bistro-tyyppisiä kahviloita, vain enkö ole vain huomannut niitä. Ei tarvinnut kuin astua ruuhkaisimmilta turistikaduilta askel tai kaksi sivuun, niin heti löytyi lounaspaikka. Ja lomalla saa lounaallakin juoda olutta.

Fish.

 And chips.

 

Amsterdam. On se vaan niin söpö.

Kesä pussissa

Kyllä nyt kelpaa!

Edit: Lisää!!

Terveiset Hangosta

Hiiri ottaa kaverikuvia B&B -huoneen omistajan, Ritan, kanssa.

Ensimmäinen mansikkamatkailupäivä (oma maa mansikka, you know) on jo siinä vaiheessa, että on aika mennä illalliselle. Kohteena joku Hangon itäsataman ravintoloista, yhteismatkailija valitkoon ravintolan. Tänään on ajettu avoautolla ja käpötelty. Mutta huomenna herätyskello herättää aamulenkille! Kyllä, aion mennä juoksemaan aamulla ennen aamupalaa, koska on pakko. Tai siis koska haluan niin. Mutta koska tyhjällä mahalla on paska juosta, nyt tankkaamaan!

Ihanaa heinäkuuta ystävät!

Reenikamat - Väriä elämään

Odotin tänään, että lämpötila vähän laskee, ennen kun lähden lenkille. Ja hopsansaa, alkoi sataa. Pyykit oli tietysti ulkona narulla kuivumassa. No, nyt ne on ulkona kastumassa. Eisevväliä.

Lämpöasteet laskivat 6 yksikköä muutamassa kymmenessä minuutissa, ja vihdoin pääsin lenkille. Oli hyvä lenkki, vaikka hieman tahmea. 40 minuutin peruskuntojauhanta tuntuu nykyään ihan pikajuoksulta, viikonloppuna on jaksettava vielä 90 minuutin hippalointi.

On se ihmeellistä mitä saa aikaan jos päättää niin. Puolimaraan valmistautumista on jatkunut nyt kuukauden, ja olen tehnyt joka lenkin, joka juoksuohjelmaan on merkattu. Jopa lomaviikolla! Inhottavinta oli, kun kampesin itseni ylös mökiltä loma-aamuna herätyskellon soittaessa, ja lähdin nälkäisenä aamulenkille. Matkalla ihmettelin tahdonvoimaani, en tiennyt, että sekin on käynyt salilla.

Jos sisko ja äiti mäksyttivät viime viikolla lenkkiromujen värin puutetta (oli mustaa mustan kanssa), tilanne korjaantui tänään. Keltaista, pinkkiä, violettia, tumman violettia (kuvan sininen paita on tumman violetti, ei sininen)… enää puuttui vihreä hiuspanta.

Ja jalassa oli juoksushortsit. Kyllä. Siiri "Reitevä" Tammisto taipui kuumuuden alla ja veti jalkaan trikooshortsit. Saa vähän läppästä, oli se rumaa. Mutta olkoon!

Jatketaan samaan malliin. Vielä on juoksulenkkejä ja värikkäitä reenivaatteita jäljellä. 

Lomameno

Aamiainen ulkona puolilta päivin. Aivan hyvä tapa olla lomalla.

Hiljaa hyvä tulee

Hiirellä ei ole ollut viime aikoina asiaa. Tai on ollut, mutta ajatuksien ylöskirjoittamisen sijaan on tullut tehtyä kaikenlaista muuta. On käyty Amsterdamissa viettämässä tunteikas ja ihana, pitkä viikonloppu. On hengailtu mökillä ja Helsingissä, tehty töitä, reenattu vähän. Mitä näitä nyt on... arjen ja ei-niin-arjen asioita.

Tämän työviikon jälkeen alkaa loma. Ja kun palaan elokuussa töihin, muuttuvat työkuviot hieman. Työpaikka on ja pysyy, mutta asiakkaat vaihtuvat. Työnnän pääni isompaan ämpäriin. Ja olen siitä todella innoissani. Jopa niin innoissani, etten ole ehtinyt kuin vähän maanantaina aamupäivästä marisemman töissäolon vaikeutta. (Tiedättehän miltä se viimeinen viikko ennen lomaa yleensä tuntuu? Ihan karseelta kitkuttelulta.)

Puolimaratoniin, eli kavereiden kesken Martsu tai Mara, valmistautuminen tarkoittaa 3-4 juoksulenkkiä viikossa. Siinä se hiiri kipittää sitten loppukesän. Kipikipi. Ja katsoo futista. Oranje!

Takana ja edessä on niin paljon kaikkea jännittävää, ettei ainakaan tylsyydestä voi hiiren elämää syyttää.

Hiirenvimma aktivoituu omalla ajallaan, sitten kun hiiri ehtii kirjoittaa ajatuksiaan ylös tai malttaa ladata kesän kuvia kaiken kansan nähtäväksi. Until then, jätän teidät nauttimaan tästä:

Hääpässi.