Niin myös Siirin massakausi.
"
Kehonrakentajilla on tapana olla joko massakaudella tai dieettikaudella. Tämä tarkoittaa, että massakaudella lisätään lihasmassaa ja dieettikaudella yritetään vähentää massakaudella kehoon kertyneitä rasvoja. Massakaudella kehon energiatasapaino pyritään pitämään positiivisena kun taas dieetillä sen on oltava negatiivinen." [
1]
No hei, kamoon. Enhän minä nyt oikeasti ole millään massakaudella ollut! Ei, minun painoni on noussut ihan ilman yrittämistä.
Siis juttuhan on mennyt niin, että viime vuoden loppupuolella havaitsin turpoavani. En nyt mitenkään hurjasti, voi olla että jopa niin vähän, etteivät muut sitä huomanneet. Mutta minä tiesin. Ja syy turpoamiseen oli ihan selvä: söin liikaa.
Tiesin millaiset korjausliikkeet voisivat pysäyttää turpoamisen. Keskustelin niistä itseni kanssa, mutta tulimme siihen tulokseen, etten ollut valmis tekemään niistä yhtäkään. Miksi? Koska minua väsytti. Vuosi vaihtui ja työmäärä melkein tuplaantui, siis sekä työ-työ että koulutyö. Stressi kasvoi. Väsytti vieläkin enemmän. En ollut missään nimessä valmis vahtimaan syömistäni. Sitä paitsi, kävin reenaamassa niin paljon, että paisuminen pysyi kurissa.
Maaliskuun toiselle viikolle osui kaksi suurta koulutyödedistä, joita väänsin ja käänsin. Pusersin itsestäni samassa mankelissa myös toisen version gradusta proffalle tarkastukseen. Ja vihdoin sain viettää ensimmäisen kouluvapaan viikonlopun puoleen vuoteen. I-ha-naa!
Viikko "koululomaa" siihen meni, mutta sain nuppini taas oikeaan asentoon. Ja samalla syntyi päätös: paisuminen loppuu nyt, on aika pikku kiristyksen.
Otetaan tähän väliin pieni taulukko. Taulukkoon kirjatut Maaliskuu 2014 -tulokset on mitattu maanantaiaamuna 31.3. ennen aamupalaa. Suluissa oleva luku Vyötärö-rivillä on mitattu n. 5 cm vyötärön alapuolelta, eli siitä mihin
farkkumuffarit syntyy (joka ainakin itselläni on se leveyspiiri johon rasva kertyy, ei niinkään vyötärö). Ja Tissi-rivillä taas rintojen alta. Erotus-rivillä on verrattu
Heinäkuun 2013 lukuja Maaliskuun 2014 lukuihin.
| Kesäkuu 2012 | Lokakuu 2012 | Heinäkuu 2013 | Maaliskuu 2014 | Erotus |
| Paino | 68 | 65 | 64 | 67 | +3 kg |
| Vyötärö | 74 | 69 | 68 | 71 (91) | +3 cm |
| Lantio | 101 | 98 | 99 | 101 | +2 cm |
| Pylly | 102 | 99 | 99 | 100 | +1 cm |
| Reisi | 62 | 60 | 59 | 60 | +1 cm |
| Käsivarsi | 31 | 30.5 | 30 | 31 | +1 cm |
| Rinnat | 92 | 90.5 | 88 | 90 (76) | +2 cm |
| | | | | |
| | | | | |
Olin arvioinut painoni nousseen 1,5 - 2 kg, ja olin oikeassa. Tuo heinäkuun 64 kg on ollut alin mitä olen aikuisena ikinä painanut (en tiedä mikä ripuli tuota lukua on edeltänyt). Yleensä vaaka on näyttänyt 65 ja risat. Mistään katastrofista ei siis ole kyse. Kaikki "uudet farkut" sopii edelleen, ja lisääntynyt lihasmassa (kiitos (?) salireeni ja plussakalorit) yläkropassa ovat varmaan osasyyllinen painon nousuun. Mutta nyt saa kyllä riittää.
Haluni kiristellä ovat lähes kokonaan turhamaisia. Olen saanut säännöllisellä reenaamisella aikaan ihan kivan ja lihaksikkaan kropan aikaiseksi, mutta sitä ei pääse esittelemään, koska sen päälle on kerääntynyt vähän muffinssia ja sellureittä. Olisihan se nyt ihanaa olla tikissä! Jos sitä vaikka pääsee kesällä lähtemään jonnekin, missä kekkuloida pikineissä. Kekkuli!
Toinen syy on ihan muuta: jumaleisson kuinka vaikeaa on vetää leukoja kun ylimääräiset kolme kiloa repussa vetämässä maata kohti. Syksyllä tehty pohjatyö on vaarassa valua hukkaan.
"Tarve" kiristelyyn on siis todettu. Ja motivaatio on kohdallaan. (Ja uusi kausi Suomen Suurin pudottaja -ohjelmaa alkoi juuri sopivasti pitämään motivaation kohdillaan). Mutta miten se kiristely nyt sitten tapahtuu? Konkretiaa kehiin, hei!
Aion yksinkertaisesti korjata, mitä tiedän tehneeni väärin, eli poistan arkiravinnosta turhat veke:
1. Ei enää leipää, riisiä tai perunaa lounaalla.
2. Iltaruualla riisiä, nuudeleita tai maissipastaa vain jos on reenipäivä (eli aika usein, mutta silti).
3. Nälkä ei saisi tulla missään vaiheessa päivää, eli iltapäivän välipala kehiin.
4. Karkkipäivä on vain kerran viikossa.
Kolmas sääntö on yksi tärkeimmistä. Olen tullut siihen tulokseen, että jos tulen töistä kotiin nälkäisenä, jää nälkä päälle, vaikka söisin täyttävän iltaruuan. Hamuilen siis koko loppuillan ruokaa. Korjausliike sisältää muutoksen aamurutiiniin. Jugurttirahkapurkin sijaan syön aamupalaksi puolikkaan jugurahkan ja puolikkaan rahkan marjojen ja pähkönöiden kanssa, ja toiset puolikkaat pakkaan evääksi töihin. Iltapäivällä syöty rahka-annos pitää nälän poissa kotiin asti. Eikä minun tarvitse nähdä mitään extravaivaa välipalan valmistamisen suhteen.
Neljäs sääntö on myös tärkeä. En pidä dieetti-ajattelusta, en yhtään. En halua määritellä mitään ajanjaksoa, jonka aikana syön eritavalla kuin muuten, kiellän itseltäni jotain ja pakotan puputtamaan jotain muuta. En siis nytkään aio ryhtyä tipattomalle, tai sanoa ei sipseille peli-illassa, tai nahistella pelkkää salaattia kesän juhlissa. Karkkipäiväni ei myöskään ole mikään diettaajien rakastama "mättöpäivä", jolloin naamarin ajetaan väkisin kaksi pizzaa ja yksi lasagne, kun muina päivinä syödään raejuustoa ja kanasalaattia. No way! Karkkipäivä on vain symbolinen nimitys sille, että yksi päivä viikossa herkuttelua riittää. Jos lauantaina on menossa tupareihin, ei perjantaina tehdä poppareita leffaevääksi. So simple.
Arkielämän hyvillä asetuksilla pääsee jo pitkälle, olen varma siitä. Liikuntaa en aio lisätä mitenkään merkittävästi. Mutta yritän löytää jonkun hauskan juoksutapahtuman johon tähdätä, jotta syksyllä hyvälle maistuneet juoksulenkit jatkuisivat keväälläkin. Ja kun aamupakkaset loppuvat, aloitan työmatkapyöräilyn. Sitä voisi kuvitella, että jos jaksaa pyöräillä 13 km töihin ja takaisin edes muutaman kerran viikossa, voisi siinä sotkiessa edes jokunen rasvatippa tirahtaa.
Jos minulla olisi pokkaa, pyytäisin yhteisvelallista ottamaan Ennen-kuvan itsestäni. Mutta nyt ei kyllä pysty. Tämä maanantai on toisaalta täydellinen aika aloittaa kiristely, ja toisaalta ihan kamala. Imin itseeni kamelin verran nestettä viime viikonlopun aikana, söin pellollisen riisiä (ah, sushi) ja kokonaisen naudan (ah, pippuripihvi ja jäätelö). Menkat on tulossa, olo on pöhö ja turpo. Ja tiedän tämän olotilan jatkuvan koko viikon, pahentuvan entisestään. Huomenissa alkaa jatkuva nälkä ja kiukku, ja viikonloppuun mennessä olen valmis sekä a. syömään taas kokonaisen naudan, mieluiten ranskalaispedillä että b. kittaamaan isoimmatkin pojat pöydän alle. Ah, hormonitoiminta.
Nyt vain pää kylmänä, Siiri! Seuraat sääntöjäsi ja otat rauhassa.
PS. Tekstiä piristämään vielä kuva tilasta, jossa kirjoitan. Tämä on siis Tampereen yliopistolla Pinni B -rakennuksessa sijaitseva nörttien tila Oasis, jossa saa hengailla ja tehdä kouluhommia (myös muut kuin nörtit). Ihan jees.
