Älä ala mulle tai teen sulle Burgundin pataa

On siinä hyviäkin puolia, että tekee välillä koulupäivän kotoa käsin. Ehtii nimittäin valmistaa pataruokaa keskellä arkea.

The cast.

Pataruuissa on paljon hyviä puolia. Ensinnäkin, niitä on helppo tehdä. Toisekseen, ne tekeytyvät oikeastaan itsestään, aktiivista ruuanlaittoaikaa on hyvin vähän. Ja kolmannekseen, ne on lähes mahdoton pilata.

Varsinkin jos tekee pataa jonka reseptiin kuuluu puoli pulloa punaviiniä.

The Leading Lady.

Reseptin yhdistelin vapaalla kädellä Hellapoliisin ja Kiusaukseen johdattajan resepteistä. Mutta oikeastaan tämän padan olisi voinut tehdä myös ilman reseptiä, sillä valmistustapa on sama kuin esim. Karjalan paistissa: ruskista lihat, ruskista kasvikset, nakkaa kaikki samaan pataan, lisää neste ja mausteet, hauduta kypsäksi.

The Director preparing the set.

Burgundin pata

Kilo lihaa

Puoli paketillista luomupekonia

Porkkanaa, valkosipulia, palsternakkaa, selleriä ja paprikaa

Purkillinen kokonaisia, säilöttyjä herkkusieniä

Lihalientä noin 0,5-1 litra (lisää tarvittaessa jos pata näyttää kuivumisen merkkejä)

Öbaut puoli pulloa punaviiniä (tai se mitä on jäljellä kun on ensin vähän maistellut)

Tomaattipyreetä 1-2 rkl

Pippuria, suolaa, laakerinlehtiä ja timjamia
Hillosipuleita (lisää vasta lopuksi, eivät vaadi kypsymistä)

Pilko rehut ja lihat ja toimi kuten yllä on listattu. Jätä kikkailu kokeille. Paista uunissa 125-150 asteessa muutamia tunteja, tarkasta välillä ettei pata kuivu. Jos kuivuu, lisää lientä.

Ready for the final editing.

Syö perunan, riisin tai ihan minkä haluat kanssa.

PS. Vielä lisää hyviä syitä tehdä pataruokaa: se paranee ajan kanssa, eli maistuu hyvälle seuraavanakin päivänä. Ja sitä voi pakastaa evääksi.

Mätkivä marraskuu

Sinne meni sekin kuukausi, siitäkään ei juuri muista mitään. Mutta ilmeisesti olen jotain tehnyt, toivottavasti myös saanut jotain aikaan.

Jumps tömps.

Vuoden 2013 viimeisen kvartaalin (uuh... se puhuu bisneskiäliä) parasta urheiluantia ovat olleet Poltteen CrossCombat-tunnit, ehdottomasti. Tunti on armoton, mehustava ja vaikea, juuri sellainen mistä tykkään. Tyynyn potkiminen on osoittautunut niin hauskaksi, että ilmoittauduin tammikuussa alkavalle Poltteen Kamppailu-kurssille. Ensi keväänä aion siis tapella entistä enemmän.

Erikoishauskaa oli myös se kun yhteisvelallinen käytti mahdollisuuden tutustua Poltteen tarjontaan viikonlopun ajaksi. Käytiin vähän kuntonyrkkeilemässä, koettiin nopea kuolema Kestävyys-tunnilla ja venyteltiin 45 minuttia. Parivenytykset olivat melkein kuin pariterapiaa, ihanaa ja rentouttavaa yhdessäoloa.

Typerä flunssa teki come backin, enkä siis tule saavuttamaan juoksutavoitettani tämän vuoden puolella. Mutta en anna sen häiritä. Olen jo onnistunut vetämään kaksi ihan oikeaa leukaa peräkkäin (ja toistamaan tuon ihmeen ainakin kolme kertaa). Ja asetin itselleni gradu-deadlinen: ensimmäisen version on irrottava kohti proffan ankaria silmiä viimeistään 31.12.

Nyt olisi hyvä aika asettaa tavoitteita ensivuodelle, kirjoittaa ne ylös. Mutta en ole vielä päättänyt niitä kaikkia, joten jätän teidät jännittämään. Palataan asiaan paremmalla ajalla!

En suosittele

Valio ProFeel Mansikka proteiinirahka on pahaa. Se voitti proteiinin määrässä vieressä nököttävän Lohkeava Mustikkajugurtin, kun metsästin yliopiston kirjaston kahvilasta välipalaa. Mutta yäk! Maku on jauhoinen ja äitelä. Ja tämä kommentti tulee proteiinijauhovalmisteita käyttävän suusta.

No, siinä on 5% sokeria ja vain 3% mansikkaa (fakta, jonka huomasin vasta kun olin jo repäissyt kannen auki). EU hei, voisitko puuttua tämän tuotteen nimeen ja vaatia sitä muutettavaksi ProFeel Sokeri proteiinirahkaksi?

Mitä tästä opimme? Ei ole maustamattoman rahkan ja jugurtin voittanutta. Marjat kannattaa syödä omasta pakkasesta, ei aromina mössön kyljessä. Ja, kaikki mitä mainostaja myy meille "terveellisenä" tai "hyvinvointina" on kakkaa. Kyllä, KAIKKI!

Eikä tässä vielä kaikki

Lisäksi on lisukkeita!

Nämä lisukkeet ovat niin helppoja, varmoja, herkullisia ja kaikin puolin mahtavia, että epäilen kertoneeni teille näistä jo. Mutta olen liian laiska varmistaakseni asiaa. Joten tässä ne tulevat (taas?).

 

Tomaattisalaatti

Erilaisia tomaatteja pilkottuna
Basilikaa silputtuna
Pippuria rouhittuna
Hippu suolaa
Oliiviöljyä

Sekoita ainekset keskenään ja anna maustua. Ei muuta.

 

Chilipuikulat

Pestyjä puikulaperunoita, pitkittäin, vähän vinoon kahtia leikattuna
Oliiviöljyä
Chiliä, suolaa, pippuria ja paprikajauhetta

Lorota oliiviöljyä uunivuoan pohjalle ja lisää mausteet. Laitan niin paljon chiliä kuin uskot kestäväsi. Sekoita öljy ja mausteet keskenään. Pyörittele perunat öljyssä ja asettele ne lopuksi leikkuupinta uunivuokaa vasten. Paahda uunissa, noin 225 astetta (kiertoilmalla 200), öbaut 15 minuuttia.

Syö vaikka pihvin kanssa.

 

Matkakuvia Maltalta - Osa 3

  

Pääkaupunki Valletta.

Pormestari.

Sukellusmatkan lisäksi reissumme oli myös ruokamatka, kuten ehkä jo arvasitte. Maltalla annokset ovat isoja ja ruoka kohtuullisen hintaista. Kaikkea löytyy, pastasta purilaisiin, kalasta jänikseen, mutta mielestäni parasta olivat mustekalat, simpukat ja ravut. En ole koskaan syönyt reissussa näin paljon salaatteja. Mutta salaatit eivät myöskään koskaan ole reissussa olleet näin hyviä.

Seafood salad.

Matkan ehkä parasta ruokaa nautimme (Jamie Oliverin ruokalehdenkin fanittamassa) Ravintola Angelicassa, Vallettassa. Jos pitäisi kuvailla millaista ruokaa Maltalainen ruoka on, niin varmaankin juuri tällaista: mereneläviä, rohkeita makuja ja simppelit raaka-aineet. Ja yllätys.

Fenkolilla maustettuja perunoita ja raputäytteinen kalmari.

Rapusalaatti.

Vaniljajäätelöä ja viski-karamellisoituja pop corneja. Huoh!

Matkaopas sanoi ruokakulttuurista näin: Maltalaiset rakastavat ruokaa yhtä paljon kuin he vihaavat liikuntaa. Hyvä Malta! Siinä maa minun makuuni.

 Pikkarainen Mdina, yksi maailman parhaiten säilyneitä keskiaikaisia kaupunkeja. "Hiljainen kaupunki".

Viimeisenä iltana söimme sushia ravintolassa, jossa oli sushijuna. Lautasia napattiin junasta aina kun jotain herkullisen näköistä meni ohi, ja illallisen hinta määräytyi lautasten mukaan. Eri väriset lautaset maksoivat eri verran, halvimmat alle 2 euroa ja kallein 5 euroa. Mikko tallensi junan videolle.

Jälkiruokapallerot.

Hyvä reissu. Menkää käymään, Malta on kiva.

Söpistelyä taas. Mikkokin on kiva. Mä tykkään Mikosta.

Monikäyttöinen otsalamppu

Ps. Työpyöräilykausi ei ole vieläkään ohi. En tiedä onko se jee vai nöf.

Matkakuvia Maltalta - Osa 2

Niin, siis tämähän oli sukellusreissu.

Sukelluskeskuksen pihassa.

Romuja.

Muija keskittyy.

Sinne vaan, sekaan.

 Tuolla oltiin, pinnan alla.

Seuraava kohde. Gozon saari. Tuosta alas ja tunneliin.

Mikko odottaa jo. (Kuva: Matti Kajala)

 

 (Kuva: Mika Tanninen)

Meikä ja meikän posse. (Kuva: Mika Tanninen)

The Azure Window.

Komeeta.

Taas mentäis. (Kuva: Mika Tanninen)

(Kuva: Mika Tanninen)

Jos rannalta ei päässyt haluttuun kohteeseen, mentiin botskilla.

Veneromuja.

Ja karua. (Kuva: Mika Tanninen)

Nähtiin meritähtiä, pari mustekalaa, mureena (joka ei ollut ollenkaan iloinen nähdessään meidät). Ja paljon kaloja. (Kuva: Mika Tanninen)

Sukellusretkille saimme mukaan ulkosuomalaisia Maltan asukkeja. Mika ja tyttöystävänsä Tia sukeltavat minkä töiltä ehtivät (Tialla 2 vuotta sukeltamista, 200 sukellusta). Ja Markku vetää vaparilla vaikka 30 metriin. Hulluja nuo Maltalaiset!

Kiitos Mika, Tia ja Markku vieraanvaraisuudesta, sukellusseurasta ja -kuvista!

Panorama sukekeskuksen pihasta.