Hei täältä radiohiljaisuudesta, hei!
Siinä kävi sitten niin, että hiiri väsyi lopullisesti, litistyi työtaakkansa ja huonon meiningin alla. Sairastui uupumukseen. Oli uupunut. Sai burnoutin. Paloi loppuun. Miten sen nyt sitten haluaakaan ilmaista.
Kesäkuussa alkoi helpottamaan. Tai Juhannuksena. Joskus silloin. Ja nyt on asiat hyvin ja jaksaa taas. Ei ihan kaikkea ja kaikkia. Ei täysillä. Mutta ehkä paluuta 'täysillä menoon' ei enää ole, ollenkaan, ikinä. Ehkä jään tällaiseksi. Tämäkin on aivan hyvä.
Kerron joskus lisää, jäsentelen ajatuksiani, miltä se tuntui ja miten siihen jouduttiin ja miten sieltä pääsi pois. Ehkä jopa mainostan tekstiäni feisbuukissa, jos jollain muullakin viiraa vähän päästä, mutta ei ole varma mitä se on. Ehkä oma kokemus voi ehkäistä muilla samaa. (Tai oikeastaan luulen, että ei voi. Tulee jos on tullakseen.) No, se siitä.
Nyt jaan teille kuvia Yosemiten hillittömästä kansallispuistosta.
Ajoimme Yosemiteen heti aamulla ja saimme parkkipaikan vielä ihan kohtalaisen helposti. Puisto on tehty massoja varten, niin hyvin kuin sen voi massoja varten tehdä. On hyvä tie sinne ja pois, isot parkkialueet, monta leirintäaluetta, ja ilmainen bussi jolla liikkua alueen sisällä.
Olimme puistossa yhden päivän. Kävelimme kaksi reittiä, jotka valitsimme pituuden mukaan. Eli aika lyhyitä. Heinäkuussa oli kuuma! Ja nousua paljon. Syyskuussa Suomessa voisi varmaan melkein tuplata kilometrien määrän. Mutta maisemat oli mielettömiä. Ja oravat isoja.
Kuvia tuli räpsittyä todella paljon, mutta ei niistä oikein näy se, kuinka valtavaa kaikki oli. Eikä tarvitsekaan, menkää itse katsomaan!
Yosemite päivän jälkeen yövyimme samalla leirintäalueella kuin edellisenä yönä, puiston kupeessa, mutta alueen ulkopuolella. Ja aamulla jatkoimme matkaa. Suuntana Californian rannikko ja Highway 1.
Kiva, kun palasit.
VastaaPoista