Matkalla Amerikassa - Osa III - On the road - Muir Woods ja viinejä

Olimme ehtineet olla reissussa jo yli viikon kun oli aika toivottaa San Franciscolle hyvästit ja aloittaa kahden viikon California Road Trip. Tutustuimme ensin aamupäivällä paikalliseen itsepalvelupesulaan, koska eihän me nyt mitään barbaareja oltu. Pyykkejä emme ehtineet kuivamaan loppuun saakka, joten tungimme ne nahkeina pyykkikassiin, kipitimme takaisin hotellille, Chck-out ja bussilla autovuokraamolle. Heti kun käytännön asiat oli hoidettu (tässä on jääkaappi, eli kylmälaatikko, tässä on hella, eli kaksi propaanilla toimivaa keittolevyä, tässä on sekä olohuone että sänky, eli näin irrotat pöydän ja teet siitä sänkynpohjan), levittelin kaikki nihkeät pyykit pakettiauton takaosaan penkeille ja tuoleille, ja aloitimme seikkailun. Ensin kauppaan ruokaostoksille, sitten Golden Gate Bridgen juurelle ottamaan kuvia. Ja sitten sillan yli kohti jättimäisiä punapuita ja Muir Woodsin kansallispuistoa.

Paljon ehtii lyhyessä ajassa.

Tö vään.

Tö brits.

Hanimuunörs.

Oli se hieno.

Heippa Bay Area. 

Muir Woodsin kansallispuisto ja jättimäiset punapuut oli reissumme ensimmäinen todellinen luontokohde. Hieno puisto. Amerikkalaiseen tapaan kävelyreitit oli tehty todella helppokulkuisiksi. Mikä on tietysti hyvä, koska näin luonnosta pääsee nauttimaan vaikka pyörätuolilla. Mutta kyllähän se pikkasen erähenkeä poistaa. Kaksi reipasta partiolaista olisimme hyväksyneet myös tomua ja käpyjä jalkojemme alla.

 Puun historian lyhyt oppimäärä.

Metikkö.

Salaattia.

Söpöliini.

Kenottaja. 

Punapuu metsä oli täynnä aivan valtavan korkeita punapuita. Niskaan sattuu vieläkin kun ajattelen kuinka kenotimme ihmettelemässä jättiläisiä. Mahtavaa. Lämpötila oli kuuma, vettä kului, ja filmiä (tai muistikorttia). Räpsiti räps räps. Neiti Hiiri koki reissun ensimmäisen kuvausinspiraatiopuuskan. Räps räps.

Räps. 

Kaverikuva.

Paikallinen metsäkurre.

Metsässä kuului jatkuvasti lintujen tipitystä, raakkumista, lirkutusta ja vinkunaa. Ja pääsimme jopa näkemään pari komeaa paikallistirppalajia. Mutta yleisesti ottaen metsä esitteli meille enemmän flooraa kuin faunaa.

Valtava puu.

Kenottajat.

Siimeksessä.

Metsäpuro.

Metsäretken jälkeen jatkoimme matkaamme pohjoiseen kohti Californian viinialuetta ja ensimmäistä yöpymistämme leirintäalueella. Aivan Sonomaan asti emme illan suussa ajaneet, vaan valitsimme yöpaikaksi Petaluman. Ensimmäinen iltaruoka retkikeittimellä oli hyvää (tietysti, hyvä kokki) ja yö pakettiauton takaosassa sujui mahtavasti. Hyvät fiilikset, ehdottomasti!

On tö roud.

Let's camp!

Californiassa on kaksi viinialuetta (tai ainakin kaksi), Napa ja Sonoma. Napa on fiinimpi ja ehkä turistiystävällisempi. Mutta valitsimme silti kohteeksemme pienemmän Sonoman.

Sonoman kylä osottautui erittäin somaksi pikku keskustaksi. Oli kaupungintalo, pari ravintolaa, sisustuskauppoja ja herkkukauppoja joista sai paikallista viiniä, juustoa ja muita piknik-tarvikkeita. Ja tietysti muutama viinitilan oma kuppila, joten pääsimme viinien maistelun makuun.

Kaupungin talo.   

Homma meni niin, että viinitilan tiskiltä sai ostaa viinimaistelumenun 20 dollarilla, joka sisälsi lasilliset esim. viittä valitsemaansa tilan viiniä. Jos osti maistelun aikana tilan tuotteita, sai yhdestä tuotteesta 10 dollarin hyvityksen. Ostimme pariskuntana yhden maistelun ja pullon punkkua. Eli lopulta rahaa meni kymppi plus viinipullon hinta.

Neiti on hyvä ja valitsee listalta haluamansa tuotteet.

Maistelun ohessa maistattaja kertoi juttuja, asiallisia ja hieman asiattomiakin. Hauskaa oli. Maistattajan tavoitteena oli saada mahdollisimman moni ostamaan jäsenyys tilan viiniklubiin, sillä se oli ainoa tapa ostaa tilan viinejä. Tila myi viinejään vain suoraan tilalta, tilan kaupasta ja klubilaisille. Kieltäydyimme maantieteeseen vedoten klubijäsenyydestä ja keskityimme viiniin. Se oli hyvää ja siitä oli hauska puhua. Pääsimme jutulle myös muiden maistelijoiden kanssa. Esimerkiksi kahden Californialaisrouvan, joiden mielestä Teemu Selänteen pohkeet ovat ihanat ja jotka kehoittivat ohittamaan Los Angelesin kokonaan ja keskittymään sen eteläpuolella oleviin pienempiin kaupunkeihin. "LA is booring!"

Pyysin apua Sonoman turisti-infon neidiltä löytääksemme viinitilan, ei liian kaukaa keskustasta, jossa voisimme tutustua tilan viineihin, nähdä viinitarhoja, syödä piknikkiä tarhan pihassa ja nauttia maisemista. Ja saimmekin erinomaisen vinkin suunnata kohta läheistä Bartholomew Park Winerynä.

Maistelimme taas viinejä ja saimme erinomaista palvelua maistattajalta. Opimme viinin teosta ja rypäleistä vaikka mitä, ja saimme vinkin metsäpolusta joka kulkee tilan maiden rajoilla. Kuten tapaan kuuluu jos haluaa nauttia tilan piknik-alueesta, ostimme pullon viiniä, tällä kertaa roseeta, ja istutimme nälkäiset peppumme pöydän ääreen, söimme lounasta, ja lähdimme kävelylle.

Piknikpaikka. Just hyvä. 

Paikallisia herkkuja ja ei-paikallinen herk... mies.

Lounaan jälkeen vaihdoimme lenkkarit jalkaan ja lähdimme kävelemään maistattajan ehdottamalle polulle. Maasto oli ihan himppasen erilaista kuin Muirin metsässä. Maa oli kuivaa ja pölyistä, polku ihan oikea polku ja korkeuserot melkoisia. Löysimme täältäkin metsälammen ja piilosilla olevia sammakoita. Ja huikeat maisemat. Kävelylenkki loppui viinirypäleiden keskelle.

Ihan kohta nurkan takaa tulee puuma.

Missä sammakko? 

Siellä sammakko!

Ei aivan paska.

Älä tule paha rypäle, tule hyvä rypäle.

Sonoma oli ehdottomasti vierailun arvoinen. Ja kauemminkin olisi voinut viihtyä. Oli kuitenkin aika parkkeerata Tony tö Tiikerihai taas Petalumaan parkkiin ja nukkua, kerätä voimia pitkään ajopäivään. Seuraavana kohteena suuri ja mahtava Yosemite.