Matkalla Amerikassa - Osa II - San Francisco

New York on näkemisen arvoinen kaupunki. Mutta San Francisco on cool :)

Vietimme siis ensin neljä päivää isossa omenassa josta lensimme länsirannikolle Californian San Franciscoon. Kuten New York, myös San Francisosta löytyy eri kansallisuuksien "kortteleita". Hotellimme sijaitsi Japantownissa, joka käsitti muutaman korttelin verran japanilaistyylistä arkkitehtuuria, pienen ostoskeskuksen täynnä japanilaista käsityötä ja ruokaa (lähikauppamme möi pelkästään japanilaisia tuotteita). Ja nuudeliravintoloita. Oi nuudeli, olit juuri se mitä kaipasimme mantereen halki lennettyämme.

Taivas, nimesi on ramen.

  

San Francisco on mäkinen, erittäin mäkinen. Joten lenkillä käyminen on tehokasta (ei tarvitse kivuta montaakaan korttelia sinne tai tänne kun on jo saanut tehtyä hyvän mäkitreenin). Kävelemisen lisäksi julkinen liikenne, bussit ja cable carit ovat hyvä tapa liikkua kaupungissa.

Cable car

 

Keskustassa.

Viihdytimme itseämme kävelemällä Fisherman's Wharfin läpi (turistirysä), nuuhkimalla meri-ilmaa, jäätelöllä, paikallisella oluella ja syömällä hyvää ruokaa. San Franciscosta on hyvä ruokakaupunki.

 Vanha sotalaiva.

 Pomo.

Kaukana rannasta, The Rock.

 

 

 

 Segway-turistikiertue.

Vinossa.

Kuuluisa mutkitteleva katu, Lombard Street. 

 Kalastusaluksia.

Elämämme ensimmäiset osterit. Voe morojes kuinka hyviä.

Uijui mikä chowder.

Ja tämä, ihanaa!

Osteribaarin baaritiskillä ei heitellä drinkkejä.

Toisen San Francisco -päivän iltana lähdimme lahden toiselle puolelle Berkleyn kaupunkiin keikalle. Yhteismatkustajan yksi (teini-iän) suosikkibändeistä Death Cab for Cutie oli Berkleyn yliopiston campus-alueella sijaitsevassa ulkoilmateatterissa, The Greek Theaterissa, keikalla. Matka lahden ali taittui junalla, ja matkalla konserttipaikalle nappasimme iltaruokaa pikkutönöstä jossa brasilialainen iso mies myi ihanaa brasilialaista ruokaa. Nam! Keikkakin oli hyvä :)

  

Viihdyin San Franciscossa paremmin kuin New Yorkissa. Ehkä meren läsnäolon takia. Tai sitten siksi, että kaupungissa oli ihanan rento fiilis. Ihmiset ihmettelivät maailman menoa, eivätkä vain marssineet kohti päämääräänsä. Niin, ja onhan siellä The Rock, eli Alcatraz.

Siinä se nyt on. 

 

 

Kuten vapauden patsaalla, myös Alcatrazissa oli onnistuttu erinomaisesti turistien viihdyttäminen ja sivistäminen. Pääsylippuun saarelle sisältyi saaren historiaa, vankeja ja arkkitehtuuria esittelevä erittäin viihdyttävä ja informatiivinen audiokiertue. Äänessä oli jopa muutama oikeasti saarella asunut vanki ja vartija.

Söpöliini vankilasaarella.

 Iso osa saaren rakennelmista ovat raunioituneita, ja lintujen valtaamia. 

Saaren puutarhaa. Ilmeisesti osa vangeista oppi puutarhurin ammatin vankeuden aikana, ja päästyään pois kiven sisästä, tekivät töitä puutarhureina.

 

 

  

 

  

Selli.

 

Ajan hengen mukaan sisustettu selli.

Saari on nykyään luonnonsuojelukohde, siellä pesii järjetön määrä lokkeja ja muita lintuja joka vuosi. Mutta lintujen lisäksi myös saaren puutarhoista pidetään huolta. Ja varsinaisen vankilan lisäksi nähtävää oli myös ulkona. Näin elämäni ensimmäisen kerran ihan oikean kolibrin. Ja yhteismatkustaja sai hurisijasta kuvan.

Hurrur sanoo pikkulintu.

Flooraan ja faunaa.

 

  

San Francisco kuvattuna Alcatrazista.

Takana Golden Gate Bridge.

San Francisco oli kyllä todella kiva kaupunki. Iso ja pieni samaan aikaan. Rento ja kuitenkin napakka.

  

Cable Carin kyydissä.

Ei se ole suurkaupunkin eikä mikään jos sieltä puuttuu China Town.

 

Osteribaarin lisäksi makuhermojamme kutkutteli kuuluisan Fairmont Hotellin Tonga Room & Hurricane Barin drinkit. Baari on ihan käsittämätön paikka. Kuvamateriaalia en julkaise, alla oli jo pari lasia viiniä ja päivä oli ollut pitkä. Mutta katsokaa Anthony Bourdainen video paikasta niin pääsette tikibaarin makuun.

Jos saatte mahdollisuuden niin käykää San Franciscossa. Tidi tittitii, I'm loving it.