Vaikka hääjuhlamme ei ollut täynnä yksityiskohtia, viimeiseen lasihelmeen asti suunniteltuja pöytäkoristeita tai ohjelmaa, oli juhlien järjestäminen silti aikamoinen puristus. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi kevät ja kesä olleet huomattavasti stressittömämpiä jos emme olisi hoitaneet sekä 3,5 viikon Ämerikän reissua ja häitä samana kesänä, varsinkin kun hiiren työtilanne on ollut ihan hullu koko vuoden. Mutta ei elämää nyt niin tarkasti voi suunnitella.
Pidin talvilomani häiden ympärillä, joten sain olla rauhassa ja lomalla neljä päivää häiden jälkeen. Sää oli mahtava, sain viettää kesän viimeiset hellepäivät lomalla. Ja voi että kuinka miniloma teki minulle hyvää! Kolmantena lomapäivänä, istuessani terassilla ihana lohisalaatti ja lasillinen Rieslingiä nenäni edessä, huomasin kuinka päässä on taas tilaa. Ihan kuin joku olisi muuttanut sieltä pois, vapauttaen huoneen tai kaksi muille ajatuksille.
Kuulostaa kummalliselta, mutta minulla on ollut jo monta kuukautta sellainen olo, ettei henkistä kapasiteettiä ole enää jäljellä mihinkään. Että ainoa, mihin pystyn keskittymään, on työt, lomareissu ja häät. Ja siinä se. Reeneissä kävin koska oli käytävä, ilman motivaatiota tai keskittymistä touhuun. (Hyvä että kävin, sohvalla nököttäminen ei olisi ollut yhtään parempi vaihtoehto, luultavasti olisi vain pahentanut asiaa.) Koti oli kokoajan sotkuinen, pyykit tuli pestyä, mutta vasta kun oli pakko. Ja jos kotona ei olisi asunut erittäin reipas ruuanlaittaja, olisin varmaan elänyt eineksillä, ihan vain laiskuuttani.
Mutta nyt on taas tilaa. Päässä. Ajatuksissa.
Olen huomannut laskun aerobisessa kunnossa viimeisten 6 kk ajan, kun olen käynyt vain salilla, ja hyvin laiskasti lenkillä. Joten lääkkeeksi ilmoittauduin ensikeskiviikkona alkavalle MMA Team 300 -seuran thainyrkkeilykurssille. Vaikka ei varmaan olisi ollut pakko, onhan alla jo yksi thainyrkkeilyn alkeiskurssi, ja äksvuosia kuntonyrkkeilyä. Olisin ehkä voinut vain mennä kuntothaistelemaan ilman kurssia. Mutta tykkään kursseista, tykkään tekniikan opettelusta.
Lisäksi aion mennä joogaamaan. Ystäväni piti minulle joogatunnin aamuauringossa viime maanantaina, kun pakenimme häiden jälkipyykkiä mökille. Se oli ihanaa. Ja kroppa sanoi hyvin selvällä äänellä minulle, että tätä lisää. Nyt vähän lempeyttä ja hoivaa, pitkiä venytyksiä ja rauhaa. Ja minä kuuntelin. Toinen ystäväni suositteli minulle tamperelaista Omyoga-koulua. Omyogassa saa 50 eurolla 3 viikon tutustumisen, jolloin saa käydä niin monella tunnilla kuin ehtii, ja etsiä sitä omaa lajia. Kuulostaa hyvältä. Olen aikaisemmin tehnyt vain astanga-joogaa, joka tähän rakoon tuntuu aivan liian raskaalta joogalajilta. Joten minun on todellakin löydettävä se oikea laji.
Myös Hiirenvimma nousee toivottavasti tuhkasta. Koska itselleen pitää olla armollinen, en lupaa mitään. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että nyt voisi taas irrota. En ole käynyt läpi matkakuvia vielä kertaakaan. Kohta aion käydä, ja näyttää teillekin miltä California ja USAn hienoimmat kansallispuistot näyttävät. Löysin mökiltä pari (luultavasti äidin ostamaa) reseptikirjaa joita en ollut aikaisemmin nähnyt, ja heti tuli sellainen 'uuh, tota pitää kokeilla' -olo. Jee!
Olen myös päättänyt, että työtahti saa nyt luvan rauhoittua. Piste. Nyt riittää. Mitta on täynnä.
Edessä loistava syksy. Ja talvi. Ja kevät. Ja kesä. Ja kaikkea ihanaa! Voi että!
 |
| Katsokaa kuinka rentoutuneilta he näyttävät! Lomahiiri ja lomamies ovat kyllä ihan parhaita. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti